maanantai 5. joulukuuta 2011

Puolikas sata

Viikonloppuna olimme juhlistamassa mieheni enon viisikymppisiä ja tein hänelle kyseisen kortin juhlan kunniaksi. Pidän ihan hirveästi tuosta Hero Artsin motskarileimasta ja niinpä se pääsi koristamaan tätäkin korttia. Olen tehnyt vain muutaman tällaisen neliönmuotoisen kortin, mutta niitäkin tehdessä olen jo huomannut, että näihin saa koristukset sommiteltua paljon nätimmin kuin tavalliseen A6-kokoiseen korttiin. Vihreän värin valitsin oman mieltymykseni mukaan ja oikeastaan kaikki värit valikoituivat lopullisesti taustapaperiin sointuviksi. Valkoiset leimat jäivät aluksi kovin hailuiksi, joten parantelin niitä valkoisella geelikynällä. Kortti oli luonnossa paljon prameamman näköinen kuin kuvassa, ja olin itse hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Iloiset iskä-kortit

Isälle
Mieheni sai tänä vuonna elämänsä ensimmäisen isäinpäiväkortin, josta taisin mainita jo viime postauksessa. Halusin, että poikamme ovat kantaneet kortensa kekoon kortin teossa: Niinpä annoin molemmille (vuorotellen) erivärisiä tusseja käteen ja liikuttelin paperia tussien alla. Tästä äidin avustuksella syntyneestä, kaksosten ihka ensimmäisestä taideteoksesta leikkelin Fiskarsin leikkurilla neliöitä, jotka pääsivät koristeeksi isän korttiin. Neliöiden reunat elävöitin vihreällä leimasinmusteella, koska väri sopi muutenkin kortin limenvihreään ilmeeseen. Osaa neliöistä korotin tarrapaloilla, jotta ovat varmasti paraatipaikalla.

Papalle
Pappa sai isänpäiväterveisensä sinisävyisenä. Tästä tuli mielestäni kaikkein kaunein isänpäiväkortti, vaikka sininen ei ole ollenkaan lempivärini. Vai onkohan tämä kuitenkin enemmän turkoosi... No, niin tai näin, pääosaa tässä kortissa esittää Hero Artsin moottoripyörä. Sekin pääsi arvoiseensa asemaan kohotarroilla.

Ukille
Ukin kortissa on jotain tuttua. Iloiset majavat seikkailevat taas! Tämä vain ei onnistunut mielestäni niin hyvin, kuin ne aikaisemmat. Eikä ukki oikein ymmärtänyt neliöiden alta pilkistäviä satiininauhoja...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ihana ensimmäinen isänpäiväaamu

Perheessämme vietettiin viikonloppuna ensimmäistä isänpäivää. Halusin, että omassa lapsuudenkodissani vallinnut perinne tuhdista, isän vielä nukkuessa katetusta aamupalasta tulee perinne myös meidän kodissamme. Siksipä leivoin edellisenä iltana makean ja suolaisen piirakan isälle (josta veimme maistiaiset myös papalle ja ukille). Olen kamalan huono (ja laiska) leipuri, varsinkaan täytekakut eivät ole alaani. Tästä syystä makeana piirakkana oli rahka-valkosuklaa-marjahyydyketorttu, jota ei tarvitse laittaa uuniin. Suolaisena piiraana oli savulohi-purjopiirakka, jonka ohje löytyy Yhteishyvän ruokamaailmalehdestä nro 3/10, ja josta en huomannut ottaa kuvaa.

Ohjeen hyydykekakkuun löysin myös Yhteishyvän ruokamaailmasta, lehdestä nro 8/07. Vaikka en leipomisesta ja ruuanlaitosta kovasti pidäkään, olen jostain syystä säästänyt KAIKKI ruokamaailmat viimeisen viiden vuoden ajalta! En edes omista irtopohjavuokaa, johon kakku olisi pitänyt tehdä ja siksi hyydytin kakun Teeman korkeareunaiseen vuokaan (josta sitä oli piinallisen vaikea leikata). Mutta sehän ei tietysti makua muuttanut.


Pohjaksi torttuun tuli perinteinen kaurakeksipohja. Valkoinen osio on rahka-tuorejuustoyhdistelmä, jota on maustettu valkosuklaalla ja sitruunamehulla. Ennen päällisen tekoa kakkua piti hyydyttää jääkaapissa muutaman tunti, jotta marjat eivät uppoa rahkaseokseen. Marjojen sekaan laitettiin mehua ja liivatetta. Käytin Marlin Vital multivitamiinijuomaa , joka on mielestäni parasta punaista mehua. Ja kakku oli todella hyvää, sai kehuja ihan kaikilta isiltä, jotka sitä maistoivat!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Säärystinsukat

Nämä sukat ovat kyllä jo niin sanotusti viime vuoden mallistoa, mutta julkaisempa silti, sillä tänä syksynä neulomistani en ole saanut otettua vielä kunnollisia kuvia. Lanka on seiskan broidin polkkaa, jossa värit vaihtuvat itsestään ja tekevät kivoja kuvioita ja raitoja sukkiin. Olen suosinut näitä lankoja paljon, sillä inhoan päätellä langanpäitä ja näillä polkkalangoilla päättelemisen pystyy hyvin välttämään, kun ei tarvitse koko ajan lankaa vaihtaa. Näihin sukkiin laitoin aivan liian paljon silmukoita. Varressa se ei ole haitaksi, mutta sukkaosa on hehtaarimainen, vaikka yritin kantalapun jälkeen kaventaa reilusti. Siksipä tein tänä vuonna paremmin omiin jalkoihin sopivat ja oikein iloisissa väreissä. Tiedätte, mitä siis on tulossa...

torstai 27. lokakuuta 2011

Lava-auto

Tässä taas miehekästä onnittelukorttia tarjolla, tai oikeastaan, meni jo...ystäväni miehelle synttärikortiksi. :) Basicgrayn karttapaperista poimin värit korttiin, mutta olisi pitänyt poimia ne oikeasti miehiset värit... Lava-auto on skoottereiden kanssa samasta Hero artsin leimasinsetistä ja taitaa olla se ainoa miehinen asia tässä kortissa.

Viime päivinä lähes kaikki askarteluaika on mennyt joulukorttien tekoon, enkä ole saanut muita kortteja ollenkaan valmiiksi. Joulujuttuja en kuitenkaan halua vielä paljastaa, koska olen tehnyt liukuhihnatyötä ja tiedän, että muutama kortin saaja saattaa käydä täällä viikoittain katsastamassa aikaansaannokseni. On sitten yllätys kuoressa...
Puikot ovat kuitenkin kilisseet ahkerasti iltaisin telkkarin ääressä, jospa esittelisin neulomistuotoksiani lähipäivinä.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Ihana paketti

Cute & cool creations arpoo ihastuttavan paketin askartelutarvikkeita tämän kuun viimeisenä päivänä. Käykäähän kaikki osallistumassa, vielä on reilu viikko aikaa!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Tiputanssi

DCWV:n tiput pääsivät tanssahtelemaan tähän vauvakorttiin. Tipujen kaveriksi tuli joulunpunaista satiininauhaa, norsunluunhohteista kartonkia ja eri kokoisia puolihelmiä. Punaisen kartongin reunan leikkasin kuviosaksilla rosoiseksi. Tykkään itse hirveästi tuosta rosokuviosta. Ei ehkä ihan perinteiset pienen prinsessan sävyt, mutta joskus on kiva käyttää muutakin kuin sitä iänikuista vaaleanpunaista.

maanantai 17. lokakuuta 2011

WROOOOOOOOM

Hero arts:n skootteri-leimasta ja Basicgray:n karttapaperista syntyi miehekäs tai ehkä jopa enemmänkin poikamainen kortti. Ja tällä kertaa ilman tekstiä, niin käy synttäri- tai nimipäiväkortiksi, miksei myös esimerkiksi mopokortin suorittaneelle. Leimasin kolmella eri vihreällä (sekoittelin leimasinmusteista vähän keskenään) skootterit harmaalle paperille ja piirsin ympärille valkoiset tikkaukset. Satiininauhojen, tarrojen ja strassien värit on harmonisuuden säilyttämiseksi poimittu karttapaperista.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Aallokko

Sain pyynnön tehdä kortin henkilölle, joka oli siirtymässä työpaikaltaan uusiin haasteisiin. Mielessäni oli jo kauan muhinut idea merellisestä kortista, ja mielestäni meri-aihe sopi hyvin uusiin tuuliin purjehtivalle. Meri syntyi erivärisistä sinisistä pahveista ja horisontissa näkyy nouseva (tai laskeva) aurinko. Tyrskyävät aallot leikkasin askarteluveitsellä ECHOn paperista ja kohotin tarrapaloilla. Purjeveneetkin purjehtivat taitavasti eri suuntiin...

tiistai 11. lokakuuta 2011

365 päivää vanha heppa

Ystäväni pyysi minua tekemään kortin yksi vuotta täyttävälle tytölleen- ja syntymäpäivät lähestyvät kovaa kyytiä. Yksivuotiaasta tytöstä kun on kysymys, vaaleanpunainen oli kai luonnollisin valinta kortin pääväriksi. Greeting farmin hepan värittelin puuväreillä  ja se sai kaverikseen ECHO:n vaaleanpunaista paperia. Onnittelukirjaimet ovat ECHOa niin ikään, niiden taakse vain liimasin tota helmiäispaperia ja kohotin tarrapaloilla. Ykkösen muotoilin itse ja sen nostin myös korttipohjasta ylös kohotarroilla.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Moskovan valot

Tässä kortti kaupungin sykkeeseen muuttaneelle. Basic Greyn paperista leikkasin talot  näkyviin ja liimasin niiden taakse ruskean taustan, joka sopi väreihin. Taisi kyllä tulla kaupungin yö, kun taivaalle syttyi kimmeltämään kuu ja muutama tähtikin.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Majavien sukujuhlat

Nämä kortit tein ihastuttavista DCWV:n Green Stack -paperikon papereista. Vaikka paperien värit ovat hieman synkeät, niin lopputulos ei: majavien ilmeista paistaa hyväntuulisuus (samaa ei voi sanoa pöllöistä). Majavien kanssa hengailevat madot antoivat värin paperiin, johon leimasin onnittelutekstin. Näistä tuli mielestäni niin kivat, että tulen itsekin hyvälle tuulelle näitä katsellessani.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kastemekko

Sain ystävältä pyynnön tehdä kastekortin pojalle. Idean tähän korttiin sain valmiista kortista, jonka olen joskus antanut kummitytölleni hänen kastepäivänään. Leikkasin askarteluveitsella mekon muotoisen kappaleen pois sinisesta pahvista ja liimasin taakse satiinikangasta. Kaulukseen, hihansuihin ja alaosaan liimasin pitsit ja keskelle turkoosin satiininauhan, jotta mekko sai näyttävyyttä. Ylös piirsin henkarin, koska ilman sitä kortti näytti varsin keskeneräiseltä. Leimasinmusteella siivenkärjistään korostetut perhoset ovat piste i:n päälle.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Syksyinen rutistus

Nämä ECHO:n Playground -pakkauksesta olevat paperit ovat niin upean värisiä, että en halunnut liioilla koristuksilla pilata. Rusetin solmimisessa on vielä toivomisen varaa: ette uskokaan, kuinka monta kertaa sen avasin ja taas solmein, kun ei meinannut tulla edes tyydyttävää millään. Mutta pohjan, satiininauhan ja pitsissä olevan musteen värin sentään harkitsin tarkkaan yhteen sopiviksi -ja syksyisiksi. Halaukset lähtivät ilahduttamaan työkaveriani.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Oodi Fiskarsin leikkureille

Kauniin kortin aikaansaamiseksi ei tarvita välttämättä tonneittain hienoja askartelutarvikkeita. Tämän romanttisen teoksen tein pelkkiä (Fiskarsin) leikkureita käyttäen. Ensin napsuttelin muutaman neliön ja niiden päälle silppupaperilaatikon antimista pinkinhohteiseen taustaan sopivia sydämiä. Shhhhh, sitten yksi salaisuus. Ajattelin antaa tämän huomenna miehelleni, olemme nimittäin 1.10.2011 kulkeneet matkaamme käsi kädessä täydelliset 7 vuotta! <3

perjantai 23. syyskuuta 2011

Sininen on taivas... ja rakkaus

Puhuin siskoni kihlakortista jo jokin aika sitten. No, kaikkien "vastoinkäymisten" jälkeen siitä muotoutui tällainen. Ja tämän annoin hänelle ihan oikeasti itse, eli nyt ei päässyt kukaan sukulainen tai ystävä vetämään välistä. :)
Käytin tässä kortissa paljon Tiimarista ostettuja juttuja, sieltä saa nykyään tosi kivoja askartelutarvikkeita. Sininen hohtava kartonki, joka on korttipohjana, läpinäkyvä paperi pallopaperin ja ääriviivatarrojen alla sekä timanttisydämet ovat kaikki Tiimarista. Artemion pallopaperiin pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa ihanaa Martha Stewartin boordileikkuria. Vaikka tuo turkoosi pallopaperi on jo itsessään hieman sutatun näköistä, korostin sen pitsireunoja rusehtavalla leimasinmusteella ja samoin tein läpinäkyvään paperiin sen alla, jonka reunat leikkasin rosoisiksi kuviosaksilla. Sininen ei ole koskaan ollut lempivärini, mutta tästä kortista ja sen sinisyydestä tykkään aivan valtavasti. Ja kyllä tästä rakkaus hehkuu, vaikka väri ei olekaan se perinteinen punainen.

Olette muuten varmasti huomanneet, että käytän noita Artemion pallopapereita melkoisen paljon. Syy on siinä, että näissä on varaa valita ja pidän palloista erityisen paljon.


Paperikossa on 60 erilaista kuviota ja kaikkia papereita kolme kappaletta. Yhteensä siis 180 sivua! Papereiden koko on 12x12 tuumaa eli 30,5x30,5 cm. Melkein voisi sanoa, että nämä ei lopu edes käyttämällä...

torstai 22. syyskuuta 2011

Rehuja

Kortti, jossa pääsin testaamaan kahta uutta leimaani: Stampendousin kukkasia (itse kutsun tätä tillileimaksi) ja Circle It:n (?) onnittelupyörylää. Kukkasten leimaaminen aiheutti hetkittäistä hermojen menetystä, sillä kahdella leimavärillä leimaaminen on täyttä tuskaa melko haasteellista. Mutta mä selvisin ja aion menettää hermoni jatkossakin - eli siis leimailla samaa kuvaa kahdella eri värillä, sen verran mielenkiintoinen tästä tuli.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Sydämellisesti tervetuloa






















Ostin tuulikaappiimme ihanan maalaisromantiikkaa tihkuvan naulakon, kun muutimme upouuteen kotiimme vuonna 2009. Koska naulakko on melko heiveröisesti kiinni seinässä, piti minun keksiä jotain koukkuihin, ettei kukaan vaan vahingossakaan ripustaisi takkiaan siihen roikkumaan. Löysin tuon keskimmäisen sydämen (valmistaja Puttipaja) lähikukkakaupastamme ja innostuin ompelemaan sille muutaman kaverin.

Piirsin sydänten kaavan itse ja siitä syystä tuli melkoisen teräväkulmaisia sydämiä. Ihania nämä kuitenkin mielestäni ovat, valitsemani kankaat ja värit osuivat niin nappiin. Ja näihin sain vihdoin purettua vuosia keräämääni nappivarastoa, joka on karttunut lähinnä uusien vaatteiden mukana tulleista varanapeista. (En tietenkään ole säästänyt niitä sitä varten, jos jostakin vaatteesta nappi vahingossa sattuisi irtoamaan...)

Kaikkein eniten pidän tästä sydämestä, johon käsin kirjailin koti, koska koti on maailman paras paikka. Home sweeeet home, OMA KOTI KULLAN KALLIS!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Muuttumisleikki

Muistatteko vielä tämän kortin? Jos ette, muistia voi virkistää täällä.

Kortti oli mielestäni niin hirvittävän synkkä, että minun oli pakko tuunata sitä. Eihän näin synkeää kehtaa kenellekään antaa, ainakaan tuoreelle avioparille.

Lisäsin taitereunaan valkoisen organzanauhan ja sidoin ylös rusetin. Nauha on muuten peräisin yhdestä häälahjastamme, sitä oli metreittäin paketin koristeena. Olen käyttänyt sitä jo vaikka kuinka monessa kortissa! Leimakuvan alapuolelle liimasin ääriviivatarran, josta ilmenee kenelle kortti on tarkoitettu. Ei kovin paljon vaivaa vaatinut tämä tuning, mutta kortti piristyi huomattavasti!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Poika(selle)

Olen siinä iässä, että ystäväpiiriin on siunaantunut vauva jos toinenkin. Vauvakortteja siis tuntuu syntyvän kovinkin usein, niitä kun on niin ihana askarrella ja onhan nuo vauvat tietysti lähellä myös omaa sydäntä. <3

Tässä siis taas yksi v a u v a k o r t t i. Olen niin kovin ihastunut tuohon YouDo:n jalkapohjaleimaan. Se sopii näihin vauvahömpötyksiin niin hellyyttävän hyvin. Leimattu pienelle pojalle -teksti on samaisesta paketista jalanpohjien kanssa. Satiininauha on Tiimarin itseliimautuvaa: muuten kätevää, mutta rusetteja siitä ei saa tehtyä. Paperit Artemioa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kun nuorena täyttää viisi ja nolla, niin vanhana sitten on lysti olla

Tässä kortissa käytin ensimmäistä kertaa neliönmuotoista korttipohjaa. Ajattelin, että 50 on sen verran kunnioitettava luku, että kortinkin pitää uhkua kunnioitusta. En tiedä minkä kokoinen virallisen neliön pitäisi olla, mutta minä käytin mittana A4:n lyhemmän sivun puolikasta. Toivottavasti ei ollut liian hankalasti sanottu...

Käytin korttia tehdessä Artemion pallopapereita ja näyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi päätin laittaa niitä monta päällekkäin. Distressillä elävöitin papereiden reunoja... Tosin käytin mustetta niin runsaalla kädellä, että kahden alimmaisen paperin kuviot katsoja joutuu kuvittelemaan itse. Soittajapojat ja niiden taustalla oleva nuottipaperi on Marianne Desingia. Olisin kaivannut tätä korttia tehdessä jotain miehekästä leimaa (autoa, traktoria, lentokonetta, moottoripyörää), mutta koska en sellaista omista, oli tyydyttävä leikkaamaan nuo soittajapojat hoitamaan leiman virkaa ja liimattava ne nuottipaperin päälle. 5 ja 0 ovat Graphic45:sta ja ne kohotin tarrapaloilla korttipohjasta. Pitsien tilalle mallailin ensin juuttinarua, mutta se tuntui jotenkin liian röyhkeältä muuten melko herkän kortin kanssa, joten päädyin käyttämään tuota mielestäni kauniin väristä ruskeanharmaata pitsinauhaa. Puolihelmet ja kukat viimeistelevät kokonaisuuden.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kuurankukkia

Miehekästä, kerrassaan!
Tämän kortin tarina alkoi tuosta Suomalaisesta Kirjakaupasta löytyneestä haaraniitistä, jonka ympärille kortin rakensin. Haaraniitin kukan väristä lähdin muita värejä korttiin valikoimaan ja näinkin miehisiin sitten päädyin. Onneksi tiedän, että ukki (mieheni isä) on punaisen ystävä ainakin jossain määrin. Fiskarsin boordileikkurilla napsuttelin pisaroita jonoon. Koska boordikuvio erottui taustasta niin huonosti, jouduin liimaamaan luonnonvalkoisen paperin sen taakse. Ja vihdoinkin löysin käyttöä myös tuolle kultareunaiselle satiininauhalle, joka on lojunut työpyödällä käyttämättömänä useamman kuukauden.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Hattara

Tätini täytti, ei pyöreitä, mutta vuosia elokuun lopussa, joten halusin onnitella häntä kortilla. Ja kuten kortista saattaa päätellä, hän pitää roosasta. Löysin taas Positiivareiden värssypankista oikein osuvan runon, jos kortin kaveriksi ei ole lahjaa:

En pannut lahjaa pakettiin,
kas asia on niin.
Ei onnea voi kääriä
niin valtavia määriä.

Kortissa käyttämäni paperit ovat DCWV:n Mariposaa, Artemioa, Tiimaria ja Taitopuoti Paperinauhan kaupanpäällistä. Perhosia lentelee siellä ja täällä, ja osaa niistä on kohotettu tarrapaloilla. (Niitäkin muuten sai Paperinauhasta kaupanpäällisenä.) Mainittakoon nyt vielä, että kaupanpäällisiin kuului myös pätkä pitsinauhaa. Positiivista sinänsä, sillä muistan tilanneeni Sinellistä joskus askartelun alkuaikoina yli 500 (!) eurolla tarvikkeita ja sain kaupanpäälliseksi paketin ruokaservettejä!!!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Ei pöllömpää

 
Hauska, mutta äärimmäisen yksinkertainen. Onnistunut idea, ontuva toteutus. Ontuva toteutus siksi, että 
a) Pöllön takana oleva ympyränmuotoinen paperi näyttää häiritsevän paljon värjäämättömältä tavalliselta ruskealta pakkauskartongilta, vaikka se onkin DCWV:n Mariposaa ihanasta yksiväristen paperikosta.
b) A-kohdassa mainittu ympyränmuotoinen paperi EI ole ympyränmuotoinen. (Joku sellainen laite, jolla pystyisi leikkaamaan erilaisia kuvioita, olisi erittäin kätevä --> hankintalistalle.)
c) Niitit, joilla olen kiinnittänyt "ympyränmuotoiseen" nauhanpätkät, näkyvät pöllön alta, koska leimapaperi, jolle pöllö on leimattu, on niin ohutta. (kts. vasen siipi)
d) Valkoisenhohtavalla pearl markerilla tekemäni pallerot ovat epämuodostuneita. (Kiinnitä huomiota ennen kaikkea pöllön vasemmalla puolella silmän kohdalla olevaan töherrykseen!) Miten ne näyttävätkin aina niin onnistuneilta ollessaan märkiä, mutta kuivuttuaan ne vetäytyvät kasaan ja menettävät syvyyttä.
Onnea tämä pöllö nyt kuitenkin jollekin onnelliselle toivottaa, koska se haluttiin ostaa valmistumisestaan seuraavana päivänä!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Red B-day

Toinen veljeni täytti elokuussa 15 - ja hänen lempivärinsä on punainen! Tein hänelle synttärionnittelukortin lempiväristä, mutta tuli niin tyttömäinen, että jäi antamatta. :D
Muuten tästä kortista ei paljon kerrottavaa ole, paitsi että puolihelmet ei ihan pääse oikeuksiinsa pallopaperin kanssa ja ajattelin tehdä joulukortit jokseenkin samalla kaavalla. Paitsi että sitäkään ei olis saanut kertoa vielä...

lauantai 27. elokuuta 2011

Lämmintä

Tämä oranssi pallopaperi on mun lempparia! Kortti siis syntyi sen innoittamana. Pallojen vastapainoksi liimailin hopeisia ääriviivatarraviivoja hieman seittimäisesti alaosaan ja muutaman myös yläosaan. Oranssi ruutunauha luo niin ikään vastapainoa palloille. Onnitteluteksti on ääriviivatarra ja siinä on mielestäni ihana fontti. Puolihelmet viimeistelevät kokonaisuuden suloisella epäjärjestyksellään.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Pinkkiä ja vinkkiä

Tällainen valmistui vielä syntymättömälle prinsessalle jokin aika sitten. Tässä kortissa olen käyttänyt Fiskarsin kohokuviointilaitetta jalanpohjissa ja alareunan ornamenttikuviossa. Ei menny ihan niin kuin kuvittelin tuo nauhojen liimaaminen kuitenkaan. Ensiksikin, nauhoja olisi pitänyt vähän silittää, ettei taitoskohdat näkyisi niin selvästi ja toiseksi, kyllä huomaa, että perheessä asuu laivasuunnittelija: Nauhat muodostavat aivan selvästi huvijahdin perän. Huvittavaa sinänsä, koska minä en ole se, joka niitä laivoja suunnittelee...

Kiva laite tuo kohokuviointialusta muuten, mutta yllättävän vähän sitä tulee käytettyä. Kohokuviointikynää kyllä käytän joka korttia tehdessä, koska sillä nuuttaan paperileikkurin uomaa apuna käyttäen A5-kokoisen kartongin keskeltä, jotta saan kortin kätevästi taitettua.

Kas näin:

Nuuttaussauma eli taitekohta "piirretään" kohokuviointikynän avulla.

Tässä valmis sauma.
Sattuuko joku muuten tietämään kummalta puolelta kortti pitäisi taittaa? Kuuluuko sauman kohopuolen siis jäädä kortin ulko- vai sisäpuolelle? Itse useimmiten jätän sen ulkopuolelle, mutta toisinkin päin olen kokeillut (enkä ole huomannut suurta eroa taitoskohdassa teen sitten kummin päin vain).

Lopuksi taitoksen viimeistely.

Ja tämähän oli tietysti täysin uutta kaikille askartelijoille...

torstai 18. elokuuta 2011

Oma koti hurjan kallis!

Tässä kortissa pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa Artemion teksti-leimaa, jolle vain ei ole aiemmin löytynyt käyttöä. Leima on iso, tässä siis leimasta näkyy hyvä jos puolet. Leimasin hopeahtavalla, muihin väreihin sopivalla musteella. Jos olisin huomannut, olisin polttanut tuon leimapaperin reunoja, niin se olisi paremmin kuvastanut osaansa: kirjettä. Papermanian kattokruunu- ja tuolipaperit ovat omiaan luomaan oikeanlaista tunnelmaa uuden kodin kortteihin.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Ah raikkautta!

Ennen:
Tämän kortin tekoon innosti Tiimarin oranssiviivainen taustapaperi. Viivat menevät kivasti sivuttain ja siitä inspiroituneena päätin laittaa muutkin paperit pikkuisen klenoon. Kukkia leikkuroin Fiskarsin leikkurilla ja tuo valkopohjainen pallopaperi niissä on samasta Tiimarin lehtiöstä kuin viivapaperi. Synttäritoivotusten ja neliötarraojen liimaamisen jälkeen kuvittelin tämän kortin olevan valmis, mutta...

Jälkeen:
 ...sitten posti toi Inkadinkadon kukkaleimapaketin! Värittelin ensimmäiseksi tuon tulppaanin ja kun se oli valmis, huomasin, että sehän sopii sävytykseltään juurikin tähän korttiin. Vaikka korttientekijänä kannatankin tietynlaista minimalismia, niin joskus myös enemmän on enemmän! Kortti ikään kuin heräsi henkiin, vaikka tässähän saa jo melkein yliannostuksen oranssista.
(Olen käyttänyt samaa leimaa tässä kortissa, mutta tämä oranssi on syntynyt paaaaaaljon aikaisemmin.)

maanantai 15. elokuuta 2011

Lapsikuoro

Tämä kortti on niin karmea ja ruma, että on ihan pakko julkaista! (Ettette siis täysin luule, että teen vain upeita kortteja! VITSI! hehheh...) Siis ymmärtäähän sen, että makuja on monia, mutta tätä ei kyllä kukaan voi tosissaan sanoa kauniiksi tai onnistuneeksi!

Kortin idea lähti Marianne designin paperista, jossa lauleskeli suloinen lapsikuoro. Koska tein tämän kortin 8 vuotta täyttävälle poikaserkulleni, valitsin siniset taustapaperit ja korttipohjan. Ja sitten yritin saada korttiin hiukan eloa ja lisäsin KELTAISEN härpätyksen (joka on aivan järkyttävä!) tuohon kuoron ja puhekuplan taakse. Huhhuijaa! Olisi pitänyt huomata laittaa ne kuuluisat kolme kruunua vielä...NOT! Puhekuplan reunat kävin läpi valkoisella leimasinmusteella ja kirjoitin "kauniilla" käsialallani onnittelulaulun. Kuoron, jonka halusin olevan pääosassa, kohotin korttipohjasta kohotarroilla. Että sellainen p*ska(rtelu) tällä kertaa...

Käsialasta puheenollen: Ilmoittauduin tänään kansalaisopiston kalligrafikurssille. Tai oikeasti kurssin nimi on "Viimeistellään kortteja kalligrafitekniikalla". Sain vasta kolmannen varasijan. Toivottavasti ainakin kolme peruu, mä nimittäin haluan sille kurssille!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Perhoset lentää liihottaa...

Edellisen postauksen ruusukortista minulle jäi ylimääräinen raita- ja pallopaperi. Päätin yrittää tehdä samoilla papereilla koristeluiltaan mahdollisimman erilaisen kortin kuin tuo ruusu. Tämän kortin tein siis vaakasuoraan ja paperien yhtymäkohtaan leikkuroin Artemion leikkurilla ihania vihreitä perhosia. Joidenkin perhosten selkään lisäsin puolihelmen ja niitä tuli myös kortin vasempaan yläkulmaan. Kyllä tästä melko erilainen sitten tulikin kuin ruususta. Kuvan ottamisen jälkeen tein tästä kortista kiitoskortin sille ihanalle miehelle, joka oli korjannut skootterimme rekisteriotteen lojumasta Porin kaduilta! (Rekkarin joutuminen hukkaan on vieläkin kysymysmerkki!) Näytti muuten melko tyylikkäältä viinipullon kyljessä tämä tekele.

Tätä tehdessäni huomasin, että tuo Artemion perhosleikkuri leikkaa tarkoituksiini liian pieniä perhosia. Te jotka tiedätte, mahtaakohan Fiskarsin perhosleikkuri leikata isompia? Vai onko leikkureita kenties eri kokoisia?

lauantai 13. elokuuta 2011

Ruusu

Punaruusun hehkuvan
sulle tänään ojennan.
Sen terälehti jokainen
kätkee onnentoivotuksen.

Löysin niin osuvan (ja lapsellisen) runon positiivareiden värssypankista, että oli ihan pakko julkaista tämän kortin yhteydessä. (:
Tässä taas kortti, jota ei ole liiaksi koristeltu, mutta on silti hyvin täyteläinen mielestäni. Täyteläisyyttä korttiin tuo kaksi ehkä jopa yhteensopimatonta paperia, raita ja pallo. (Raitapaperi on muuten samaa kuin tässä kortissa.) Nämä muodostavat keskenään eräänlaisen yhteenkuulumattomuuden selviön. Pääosassa taitaa kuitenkin olla kohotarroilla korttipohjasta nostettu Inkadinkadon ruusuleima.

torstai 11. elokuuta 2011

Varpaat

Meillä asuu 20 pienen pientä "sinistä" varvasta! Näiden varpaiden omistajien vauvantuoksuista huumaantuneena tein onnittelukortit sekä poika- että tyttövauvalle samalla kaavalla. Ja aika kivat tuli, varsinkin tuosta tyttökortista. Siinä on jotenkin niin vauvamaisen suloiset ja karkkiset sävyt. Molemmissa käytin Artemion pallopapereita ja YouDo:n jalkapohja-leimaa. Poikakortin oikeassa yläkulmassa olevat hopeiset pallot ovat ääriviivatarroja.


Tässä kolmikuiset vauvakorttien innottajat ikäjärjestyksessä. (Heillähän on huima 1 minuutti ikäeroa!) Ylempänä Arttu ja alempana Vilho. <3

tiistai 9. elokuuta 2011

Kestävää kehitystä

Tämä kortti on todellinen ekologistin päiväuni! Taustapaperi on marimekkoa: pala lahjapaperipussista, jossa poikamme saivat jotain lahjaksi. Satiininauhat on (taas) uudelleenkäytetty mustasta ja valkoisesta topista. Ja valkoinen lappu, jolle onnea-teksti on leimattu, on Ikean laatikoiden mukana tullutta paperia. Säteilen ylpeyttä. Vaikka en itseäni kovin "vihreänä" pidäkään, niin tällainen kierrätyshän on muodikasta!

Ja kortti itsessään muutenkin on nappisuoritus (vaikka se roikkui työpöydällä keskeneräisenä monta päivää, kun oli ideat hukassa). Kortti on pääväriltään musta, olematta ollenkaan synkkä. Mustan kaverina valkoinen ja turkoosi tuovat kaivattua pirteyttä korttiin. Ja taas kerran: vähemmän on enemmän! Kun pitää koristelut maltillisina, lopputulos on tyylikäs.