Yksi kesälomareissuistamme suuntautui Tampereen asuntomessuille.
Olimme liikenteessä koko perhe, joten reissu oli hiukan erilainen kuin aikaisemmat, miehen kanssa kaksistaan tehdyt asuntomessukäynnit. Nyt ei juostu päätä pahkaa talosta toiseen vaan kierrettiin rauhallisesti ja istuttiin usein. Kaikkia taloja emme edes ehtineet nähdä, mutta tarpeeksi silti, ainakin minun mielestäni. Ei tullut sellaista sisustusähkyä, josta on ehkä kärsitty edellisvuosina.
Meidän perheen lisäksi reissuseuraan kuului siskoni ja hänen miehensä sekä pikkuveljeni T. T otti asuntomessujen aluksi pienet levot riippukeinussa reteästi isännän Ray-Banit päässään.
Kuvailin aika paljon näillä(kin) messuilla. Nyt myöhemmin kuvia katsellessani huomaan, että olen ottanut todella paljon kuvia vessoista ja kylpyhuoneista. Alla ihanimmat.
Tässsä kylpyhuoneessa oli niin mun värit. Valkoinen lattia on kaunis, mutta tuskin kovin käytännöllinen. Pidin myös älypaljon kapeasta ja korkeasta ikkunasta.
Vielä muutama vuosi sitten en voinut sietää mosaiikkilaattaa. Ja nyt, mitä ihmettä, haluaisin pesuhuoneemme yhden seinän kokonaan mosaiikkilaattaiseksi. Ihan näin rajuun muutokseen en varmaankaan olisi valmis (tähän kyllästyisi ennen pitkää) mutta todella omaperäinen idea tämä oli silti.
Nämä Tuntu -riippulauteet näyttivät paljon sirommilta kuin sellaiset muotoontehdyt ja lisäksi nämä muokkautuvat aina istujalle jetsulleen. Harmi ettei noita saanut käydä testaamassa!
Oih, mikä vilpola! En vain pääse siitä mihinkään, että tämä vaaleus on mun juttu. Naulakoiden takana oleva ritilä on kodikkaan näköinen ja lisäksi saunojaystävällinen. Siihen on varmasti mukavampi nojata kuin paljaaseen seinään. Ja istuinten alla on nerokasta säilytystilaa esimerkiksi pyyhkeille. Kaiken kruunaa Smeg:n piskuinen jääkaappi, josta vilvoitellessa kaivettaisi esille kylmät sauna
oluetlimut.
Ja sitten jotain järkyttävää kylpyhuonepuolelta. Kuka haluaa vesieristeen värisen seinän pesuhuoneeseensa, olkoonkin että sen päällä on tuo lasilevy. Hei ihan oikeesti?!
Messuilu poikien kanssa onnistui vaivattomasti siskolta lainaksi
saadun Manducan avulla. Tämä osoittautui
toooooooooodella käteväksi mammatarvikkeeksi. Olen ollut ehkä vähän sitä
mieltä,
että tämä kantoreppuhömpötys on sellaista välinelastenhoitoa, mutta
perun sanani sataprosenttisesti. Oli suoranaisesti taivaallista kantaa
lasta sylissä ilman
että kädet puutuivat ja lisäksi ne olivat koko ajan vapaat! Voi miksi en
ole uskonut niiden äitien juttuja, jotka ovat Manducaa blogeissaan
hehkuttaneet? Jos meille vielä tulee lapsia,
hankin ensimmäiseksi tällaisen!
Mieheni muuten teki aika urakan, kun kantoi toista poikaa koko ajan sylissä...
Messuilta löytyi myös kivoja yksityiskohtia.
Jännä hananaulakko.
Kauniin pyöreä vesikannu? vaasi?
Vessapaperia niille, joilla ei ole veskissään tilaa säilyttää Aku Ankkoja tai ristikkolehtiä.
Kaunis kattovalaisin. Pidän näköjään kristallikruunuistakin, jos
kristallit valuvat alas tällaisena epäsymmetrisenä "sateena"
.
Sillat talon sisällä on mun mielestä tosi jees, mutta materiaalivalinta oli melkoisen pelottava...
Ulkoapäin talot olivat mielestäni tylsiä (nähtyjä) ja mikä pahinta, suurin osa kesken. Taloista piti poistua huteria rakennustelineitä pitkin, mikä suorastaan laski talojen arvoa. Ulkoverhoukset olivat monissa taloissa hutiloituja, ainakin maalauksen kanssa olisi voinut olla tarkempi.
Pihat sen sijaan olivat aika kivoja.
Tämän talon patiolla olisin juonut aamukahvit oikein mieluusti.
Olen aina haaveillut lammesta pihalle. Tämä oli kyllä makuuni kuitenkin jo liioitellun suuri. Joku esittelijä kertoi, että lammessa uiskenteli ruutanoita, siksi tuo onki.
Toivottavasti kasvit joskus peittävät tuon punaisen, järkyttävän tiiliaidan. Kasvit olivat kuitenkin kivassa muodossa sen ympärillä.
Talokierroksen lomassa pelattiin T:n kanssa hyppypeliä ja syötiin lounasta.
Askartelijana en voinut olla kuvaamatta tätä ateljeeta.
Voi kunpa olisikin noin inspiroiva työtila.
Messuilta löytyi houkuttelevia istumapaikkoja, joihin oli ehdottoman kiellyttyä istahtaa, mutta joita ei melkein voinut vastustaa...
Tästä viimeisestä istumapaikasta saatte ihan itse päättää, onko se vastustamaton vaiko ei... ;)
Messubussilla takaisin autoparkkiin palatessamme meillä oli mukana erittäin iloista seuraa. Poitsut olivat loistoseuraa messuilla; heillä oli kaikki hyvin, kun saivat olla koko päivän äidin ja iskän sylissä.
Takaisintulomatkalla käytiin Ikeassa syömässä x määrä hodareita...
...ja ostamassa pojille omat pienet
Poäng-tuolit iskän ja äitin isojen Poängien viereen.
Kotona koitin saada kaksosista kuvaa, jossa he köllisivät molemmat mukavasti omissa uusissa tuoleissaan. Mission impossible!