tiistai 30. lokakuuta 2012

2x ristiäiset ja ristiäiskortit

Meillä on ollut perhepiirissä kahdet ihanat juhlat lokakuussa. Siskonpoikani ristiäiset Helsingissä ja siskontyttöni ristiäiset Eurassa. Molempia pienokaisia juhlittiin seurakuntakodeilla, sillä vieraita oli niin paljon, että kodit olisivat olleet liian ahtaita näille juhlille. Meillä on iso suku!

Siskonpojan ristiäisissä oli kaunis kastepöytä ja kukkaset.

Molemmissa ristiäisissa kastemaljana oli vanhempieni häälahjaksi saama kristallimalja. Kastepuku on aikanaan ommeltu minulle.

Ristiäiskakku oli syntisen hyvää ja sitä oli onneksi tilattu niin paljon, että sain tuoda kotiinkin iiiison palasen.

Kuvautin omaa pukuani, mutta itse päivänsankarista en huomannut ottaa yhtään kunnollista kuvaa kastemekko yllään. Mikä tohelo! Minun juhlavarustukseeni kuului Hennesin sininen paita ja vaaleanpunainen jakku, Ichin tummansinen puolihame sekä Oisin korkkarit. Kaulakorun olen saanut lahjaksi appeni puolisolta.

Meidän sinisilmäkaksoset serkkupoikansa juhlissa. Artulla on lakki väärinpäin ja korva rullalla. Taisi iskä laittaa lakin päähän...

Kastekortin tein sinisävyiseksi. Taustapaperi kiiltelee luonnossa vaan ei kuvassa. Jalanpohjat on embossattu kirkkaalla jauheella. Mukaan mahtui lisäksi pallopapereita, kukkia ja timangeja.

........


Siskontyttöni kastepöydässä oli vaaleanpunaiset kukat.

Näissä juhlissa muistin kuvata päivänsankaria kastemekossaan. Ihastuttava puku oli siskoni miehen puolelta. Pitsi oli paitsi kaunista myös todella trendikästä.


Ah näitä kakkuja! Otin ainakin kaksi neljä kertaa lisää...

Päälläni oli jo muutamat juhlat nähnyt Seppälän mekko. Olin niin ihastunut tähän mekkoon muutama vuosi sitten, että ostin sen kahdessa värissä, tällaisessa vaaleanbeigessä ja mustassa. Koru on Espanjasta ja kengät samat Oisit kuin aikaisemmissakin juhlissa.

Kastekortti mukaili edellistä hyvin vahvasti. Oikeastaan vain värit muuttuivat. Niin ja timangien tilalla oli puolihelmiä. Tässäkin kortissa taustapaperi kiilteli. Näkyykö se?

p.s. Pojasta tuli Otto.
p.p.s. Arvelin, että tytön etunimeksi olisi tullut Minttu. En osunut lähellekään, tytöstä tuli Irene.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ikävä

Isotätini, varamummu, saatettiin eilen viimeiselle matkalleen.

Kuva


Niin elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu.
Elämä ottaa ja antaa.
Kun saapuvat aurat taas kurkia puuttuu,
siivet eivät jaksaneet kantaa.
Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu,
poikasten siivet jo kantaa.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Neulottu vauvamekko

Olen neulonut pienen vihreäsävyisen mekon jo joskus ennen omien lasteni syntymää. Kun omat vauvat syntyivät, jäi mekko tietysti käyttämättä, koska sain kaksi poikaa.

Elokuussa syntyi siskontyttöni. Hän oli juuri sopivan pieni tälle melkein nukkekokoiselle mekolle. Tietysti kääräisin mekon pakettiin ja annoin vauvalle lahjaksi.



Ohje on Moda-lehdestä, mutta numeroa en valitettavasti muista, sillä lehti oli minulla aikanaan lainassa.

Mekko on neulottu Novitan Nallesta kolmosen puikoilla, väreinä Kukkakedon kielo ja puhtaanvalkoinen. Neulomani mekon koko taisi olla 56, mutta jostain syystä lankavalinta ja käsialani pienensivät sen kokoon 50. Takaosaan jätettiin neuloesssa lovi vetoketjulle. Mielestäni vetoketjut ovat vauvanvaatteissa epäkäytännöllisiä, ja siksi laitoinkin tilalle kaksi vihreää nappia.



Suloisenmuotoiset hihat ja hiukan pystyyn nouseva, helmineulottu kaulus ovat mielestäni mekon kaunein osa. Helmineulosta on myös hihansuissa ja helmassa.


Mekko pääsi ensimmäisen kerran käyttöön vasta viime viikonloppuna, kun olimme Helsingissä juhlimassa siskonpoikani ristiäisiä. Nätti mekko nätillä vauvalla!
Sunnuntaina juhlitaan tämän neidin ristiäisiä, ja vihdoinkin saamme tietää hänen nimensä. Vanhemmat ovat pitäneet sen visusti salassa tähän asti. Veikkaukseni nimestä on muuten jotain mekon väriin viittaavaa, arvaattekos?

Ihanaa, tänään on perjantai ja telkkarista tulee tämän hetken paras ohjelma, Vain elämää! Olen aivan rakastunut ja täysin koukussa kyseiseen sarjaan, varsinkin kun ohjelmaa tähdittävät kaksi suurta idoliani Kaija Koo ja Pertti Neumann. Tänään on vieläpä Nipan päivä, en millään jaksaisi odottaa iltaan asti! Kahdeksasta puoli kymmeneen mua ei saa häiritä, ettäs tiedätte! ;)

Ihanaa viikonloppua blogini lukijoille!

torstai 18. lokakuuta 2012

Hiusteni hoitajat

Tilasin jokin aika sitten Hairstorelta hiustenhoitotuotteita, sillä kylpyhuoneemme tursusi tyhjiä purnukoita.


Ostan tai tilaan shampoot, hoitoaineet ja lämpösuojat aina kampaamotarvikkeina. Päivittäistavarakauppojen valikoimaa käytän hyvin harvoin. Sen sijaan lakkoja voin ostaa tavallisesta marketista, mutta yleensä markettilakat eivät ole tarpeeksi pitäviä tarpeisiini. Poikkeus tietysti vahvistaa säännön: Schwarzkopfin got2b glued. Jo nimi kertoo, että tavara on sitä itseään, liimaa! Löytyy suurimpien markettien hiustuoteosastolta ja poikkeuksetta minun kaapistani.


Kaikki Paul Mitchellit sattuivat olemaan sopivasti neljänkymmenen prosentin alennuksessa Hairstorelta tilatessani, joten niitä klikkautui ostoskoriin kolmin kappalein. Strength-tuotteet lupaavat korjata vaurioitunutta hiusta ja antaa sille tuuheutta ja kiiltoa. TeaTree-shampoo taas sisältää australialaista teepuuöljyä, piparminttua, laventeliöljyä ja kamomillauutteita. Virkistäviä hiustenpesuja tiedossa siis.

En ole laisinkaan merkkiuskollinen hiustenhuoltaja. Paul Mitchellin shampoista ja varsinkin hoitoaineista pidän kuitenkin kovasti. Tähän mennessä olen pitänyt eniten Awapuhi-hoitoaineesta, mutta se on niin kamalan hajuista, että on siksi pois ostoslistalta. Myös kemiallisesti käsitellyille hiuksille tarkoitettu The Detangler-hoitoaine oli erityisen hyvää, sai kamman suorastaan lentämään hiusten läpi. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla jotakin uutta. (Strength-sarjaa olen jo ehtinyt muutamaan otteeseen testata, ja Detangler oli mielestäni  paljon parempaa.)


Pesen hiukseni noin neljä kertaa viikossa, ja noin kerran kahdessa viikossa syväpuhdistavalla shampoolla. Käytän joka pesukerta huuhdeltavaa hoitoainetta. Lisäksi käytän hiuksiin jätettävää hoitoainetta, tilanteen mukaan lämpösuojalla tai ilman. Tämä Bonacuren hiuksiinjätettävä hoitoaine ilman lämpösuojaa on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan oikein toimivaa tavaraa. Ja varmistin vielä kampaajaltani, tämän päälle voi laittaa hoitoainetta, joka sisältää sen lämpösuojan, jos on tarvis.
 

Tilasin myös lakkaa ja tupeerauskamman. Lakan valitsin täysin randomilla, huolehdin vain siitä, että se on sarjansa jämäkintä tavaraa. Näiden lakkojen suhteen olen kovin kokeilunhaluinen.
Tupeerauskampa oli heräteostos, mutta se on osoittautunut yllättävän toimivaksi. Käytän sitä nykyään ihan joka kerta kun panostan vähänkin hiustenlaittoon.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kesämuistoja osa 2/4: Tampereen asuntomessuilla

Yksi kesälomareissuistamme suuntautui Tampereen asuntomessuille.


Olimme liikenteessä koko perhe, joten reissu oli hiukan erilainen kuin aikaisemmat, miehen kanssa kaksistaan tehdyt asuntomessukäynnit. Nyt ei juostu päätä pahkaa talosta toiseen vaan kierrettiin rauhallisesti ja istuttiin usein. Kaikkia taloja emme edes ehtineet nähdä, mutta tarpeeksi silti, ainakin minun mielestäni. Ei tullut sellaista sisustusähkyä, josta on ehkä kärsitty edellisvuosina.

Meidän perheen lisäksi reissuseuraan kuului siskoni ja hänen miehensä sekä pikkuveljeni T. T otti asuntomessujen aluksi pienet levot riippukeinussa reteästi isännän Ray-Banit päässään.

Kuvailin aika paljon näillä(kin) messuilla. Nyt myöhemmin kuvia katsellessani huomaan, että olen ottanut todella paljon kuvia vessoista ja kylpyhuoneista. Alla ihanimmat.

Tässsä kylpyhuoneessa oli niin mun värit. Valkoinen lattia on kaunis, mutta tuskin kovin käytännöllinen. Pidin myös älypaljon kapeasta ja korkeasta ikkunasta.

Vielä muutama vuosi sitten en voinut sietää mosaiikkilaattaa. Ja nyt, mitä ihmettä, haluaisin pesuhuoneemme yhden seinän kokonaan mosaiikkilaattaiseksi. Ihan näin rajuun muutokseen en varmaankaan olisi valmis (tähän kyllästyisi ennen pitkää) mutta todella omaperäinen idea tämä oli silti.

Nämä Tuntu -riippulauteet näyttivät paljon sirommilta kuin sellaiset muotoontehdyt ja lisäksi nämä muokkautuvat aina istujalle jetsulleen. Harmi ettei noita saanut käydä testaamassa!

Oih, mikä vilpola! En vain pääse siitä mihinkään, että tämä vaaleus on mun juttu. Naulakoiden takana oleva ritilä on kodikkaan näköinen ja lisäksi saunojaystävällinen. Siihen on varmasti mukavampi nojata kuin paljaaseen seinään. Ja istuinten alla on nerokasta säilytystilaa esimerkiksi pyyhkeille. Kaiken kruunaa Smeg:n piskuinen jääkaappi, josta vilvoitellessa kaivettaisi esille kylmät saunaoluetlimut.

Ja sitten jotain järkyttävää kylpyhuonepuolelta. Kuka haluaa vesieristeen värisen seinän pesuhuoneeseensa, olkoonkin että sen päällä on tuo lasilevy. Hei ihan oikeesti?!


Messuilu poikien kanssa onnistui vaivattomasti siskolta lainaksi saadun Manducan avulla. Tämä osoittautui toooooooooodella käteväksi mammatarvikkeeksi. Olen ollut ehkä vähän sitä mieltä, että tämä kantoreppuhömpötys on sellaista välinelastenhoitoa, mutta perun sanani sataprosenttisesti. Oli suoranaisesti taivaallista kantaa lasta sylissä ilman että kädet puutuivat ja lisäksi ne olivat koko ajan vapaat! Voi miksi en ole uskonut niiden äitien juttuja, jotka ovat Manducaa blogeissaan hehkuttaneet? Jos meille vielä tulee lapsia, hankin ensimmäiseksi tällaisen! 

Mieheni muuten teki aika urakan, kun kantoi toista poikaa koko ajan sylissä...

Messuilta löytyi myös kivoja yksityiskohtia.

Jännä hananaulakko.

Kauniin pyöreä vesikannu? vaasi?

Vessapaperia niille, joilla ei ole veskissään tilaa säilyttää Aku Ankkoja tai ristikkolehtiä.

Kaunis kattovalaisin. Pidän näköjään kristallikruunuistakin, jos kristallit valuvat alas tällaisena epäsymmetrisenä "sateena".

Sillat talon sisällä on mun mielestä tosi jees, mutta materiaalivalinta oli melkoisen pelottava...

Ulkoapäin talot olivat mielestäni tylsiä (nähtyjä) ja mikä pahinta, suurin osa kesken. Taloista piti poistua huteria rakennustelineitä pitkin, mikä suorastaan laski talojen arvoa. Ulkoverhoukset olivat monissa taloissa hutiloituja, ainakin maalauksen kanssa olisi voinut olla tarkempi.

Pihat sen sijaan olivat aika kivoja.

Tämän talon patiolla olisin juonut aamukahvit oikein mieluusti.

Olen aina haaveillut lammesta pihalle. Tämä oli kyllä makuuni kuitenkin jo liioitellun suuri. Joku esittelijä kertoi, että lammessa uiskenteli ruutanoita, siksi tuo onki.

Toivottavasti kasvit joskus peittävät tuon punaisen, järkyttävän tiiliaidan. Kasvit olivat kuitenkin kivassa muodossa sen ympärillä.


Talokierroksen lomassa pelattiin T:n kanssa hyppypeliä ja syötiin lounasta.


Askartelijana en voinut olla kuvaamatta tätä ateljeeta.



Voi kunpa olisikin noin inspiroiva työtila.

Messuilta löytyi houkuttelevia istumapaikkoja, joihin oli ehdottoman kiellyttyä istahtaa, mutta joita ei melkein voinut vastustaa...



Tästä viimeisestä istumapaikasta saatte ihan itse päättää, onko se vastustamaton vaiko ei... ;)

Messubussilla takaisin autoparkkiin palatessamme meillä oli mukana erittäin iloista seuraa. Poitsut olivat loistoseuraa messuilla; heillä oli kaikki hyvin, kun saivat olla koko päivän äidin ja iskän sylissä.

Takaisintulomatkalla käytiin Ikeassa syömässä x määrä hodareita...

...ja ostamassa pojille omat pienet Poäng-tuolit iskän ja äitin isojen Poängien viereen.

Kotona koitin saada kaksosista kuvaa, jossa he köllisivät molemmat mukavasti omissa uusissa tuoleissaan. Mission impossible!