sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Myrskyretki

Eilen oli, jos ei nyt syksyn ensimmäinen myrsky (oli alle 25 m/s) niin ainakin syksyn tähän mennessä kovin rajuilma. Sitähän piti lähteä merelle ihastelemaan. Voi kuinka olenkaan onnellinen, että olen syntynyt lähelle merta! Se on jotenkin kaikessa pelottavuudessaan niin vapauttava. Väylä kaikkialle maailmaan.

Tuuli puhalsi puuskissa 19 m/s. Reposaaren maantiellä, Tuulipuiston kohdalla, pystyi tuuleen jopa ajoittain nojaamaan. Tässä kohtaa tie kulkee "meren halki", joten tuuli todella tuntui.

Poikia ei tohtinut ottaa autosta ulos, niin kova myräkkä oli. Joku tonttu heilutteli heille ikkunan takaa.

Reposaaren takarannalta on näkymä avomerelle. Vesi oli huikean korkealla. Tuon keskimmäisen, osittain veden peitossa olevan kiven kohdalla paistettiin kesällä makkaraa ja siitä vesirajaan oli matkaa vielä monta kymmentä metriä. Kaikkialla näköjään tulvii. Ja aallot, huikean korkuisia olivat nekin!

Retkellä on aina oltava evästä. Sitä kun ei huomattu kotoa ottaa mukaan, niin käytiin sitten kaupassa - ja ostettiin JÄÄTELÖT! Vesisade, tuuli, alle 10°C ulkolämpö ja jäätelö, vähintäänkin erikoinen kombinaatio. Joka tapauksessa lauantainen myrskyretki oli onnistunut ja ilmasta huolimatta piristävä.

En tiedä mikä minulla on: Koko syksyn, kun on ollut kauniita ilmoja, olen toivonut, että sataisipa nyt. Sateella ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa sisälläolosta. Just, ja sitten kun sataa (melkeinpä rautanauloja), minä lähden ulos. Whaaaat? Tuntemattomat ovat mieleni sopukat.

6 kommenttia:

  1. Kivalta näytti myrsky! Oletko kotiäitinä? Koska aiot palata työhön, jos et vielä ole? Itse huomaan miettiväni nyt, kun olen takaisin työssä, että kaipaa jopa niitä räntäsadesään vaunulenkkejä.. Enää niihin ei ole mahdollisuutta :( T: Ilman blogia oleva Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hoitovapaalla vielä hetken, helmikuussa on tarkoitus palata takaisin töihin. Jännittävää on, ei niinkään se töihinpaluu vaan lasten hoitoonlaittaminen. Tällä hetkellä kaipaan jo töihin. Viikon töissä oltuani tiedän kaipaavani näitä meidän myöhäisiä ja hitaita aamuja. Ihmismieli on sellainen... Mukavaa työviikkoa sinulle!

      Poista
  2. Minäkin rakastan merta ja järviä.Kivoja kuvia!:)

    myuniqueworldoffashion.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Retki minun makuuni! Tykkään lenkkeilläkin vesisateessa, uskomatonta mutta totta! Ennen en viihtynyt juurikaan ulkoilmassa, mutta kunnon varusteet pelastivat tämän sohvaperunan muumioitumiselta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, oikeilla varusteilla voi ulkoilla säässä kuin säässä. Täällä koitetaan saada lenkki-innostus taas päälle todella laiskan kesän jälkeen.

      Poista