Rapukeisarin kutsu

Syyskuun lopussa, liki kuukausi sitten, olimme juhlimassa perinteisiä rapujuhlia kahden ystäväpariskuntamme kanssa näissä maisemissa.

Ei hassummat scenet mökkiterassilta, sanoisin.

Juhlat pidettiin yhden ystävämme vanhempien upealla huvilalla.
Viime vuonna kerroin täällä, miten tapanamme on ollut järjestää kolmen pariskunnan kesken rapujuhlat joka vuosi niin, että kukin pariskunta on vuorollaan isännöinti/emännöintivuorossa. Tällä mökillä perinnettä vaalittiin tänä syksynä jo kolmatta kertaa.

Juhlat eivät kuitenkaan sujuneet ihan ongelmitta tällä kertaa. Kun saavuin paikalle, sulatteli juhlien emäntä rapuja terassilla. Osallistuin sulatteluun henkisenä tukena, ja näytti siitä olevan onneksi jotain apua: loppuillasta ravut olivat täysin sulaneet. Harmiksemme myös yksi naisystävistämme joutui lähtemään kesken juhlien pois, sillä hänen tyttärensä tarvitsi sairaalahoitoa.

Henkistä ja fyysistä sulattelua.

Tänä vuonna mä sain avata kuoharit! Onnistuin saamaan korkin niin pitkälle, että kuului plumps! Korkki lensi terassilta mereen asti.
Hiukset kiharsin suihkun päätteeksi sellaisilla softiksen tuntuisilla pötkylöillä, jotka olen vuosia sitten ostanut jostain päivittäistavarakaupasta. Kiharapilven vangitsin takaraivoon pinneillä.
Olin kaukaa viisas ja pukeuduin ensimmäistä kertaa tänä syksynä talvitakkiin. Ja oli muuten todella viisas päätös, en katunut koko iltana kertaakaan. Istuimme paljon terassilla (nuo näkymät!), ja vaikka se on lasitettu ja siellä oli sellainen lämmitinhommeli, ei minulle tullut kuuma talvitakissani koko iltana.

Rapujakin tuli syötyä melkoinen keko. Tarjolla oli myös aivan ihania piirakoita (makeita ja suolaisia), joista erityismaininnan tarvitsee kinkkupiirakka. Sen maustamiseen juhlien emäntä oli käyttänyt kasvattamiaan chilejä. Oli todella herkullista, kiitos A!

Kuvia on vähän, sillä en yksinkertaisesti jaksanut olla kameran kanssa naimisissa koko iltaa. Varsinkin, kun tässä porukassa saa aina kuulla jonkinnäköistä kuittia siitä, miten heilun kaiket ajat kamerani kanssa. :D Otin siis kuvailun suhteen melkoisen rennosti. Ja niinkin se vähän taitaa olla, että kun on erityisen kivaa, unohtaa sen kameran olemassaolon kokonaan.

Kiitos mukavista juhlista Rapukeisari ja A!

Almost professional

Yhtenä talvisena iltana lupauduin kampaajaksi kahdelle nuorelle neidille. Neidit saapuivat "StarAnnan kampaamoon" mukanaan iso pakillinen hiustenlaittotarvikkeita ja ideat haluamistaan kampauksista. Ihania ideoita oli löytynyt mm. täältä.

Pakista kaivoimme esille kampoja, harjoja, pinnejä, hengettömiä, kuminauhoja, hiusklipsuja ja ison pullollisen lakkaa. Ja sitten oli minun vuoroni osata käyttää niitä. Lopputulokset eivät tainneet juurikaan vastata alkuperäisiä toiveita, sillä en ole ammattilainen tällä saralla. Onnekseni minulla oli kaikesta huolimatta kampauksiinsa tyytyväiset "asiakkaat".

Ohjeita en osaa teille antaa, muistan vain että letitin

 

ja kiepsauttelin,

laitoin miljoona pinniä

ja pinnalle suihkutin tuhottomasti lakkaa.

Arkisutturoita ja juhlanutturoita

Haluaisin pitää lapaluille ulottuvia hiuksiani mahdollisimman paljon auki, mutta käytännöllisyyssyistä ne ovat useimmiten sekä arki- että juhlalookissa kiinni. Jos hiukseni ovat auki, kaksoset tarttuvat niihin jatkuvasti kun nostelen heitä syliin ja lisäksi hiukset roikkuvat silmillä (tiellä) ja niitä putoilee koko ajan ja joka paikkaan.

Äitiyslomalla olen ollut tooooodella laiska hiustenlaittaja, mikä onkin tehnyt erityisen hyvää hiuksilleni. Se päivittäinen tupeeraaminen sekä lakan ja suoristusraudan kanssa suhraaminen kulutti kamalasti hentoja hiuksiani ja harrastin sitä ihan joka päivä töissä käydessäni. Nyt hiukset saa levätä, kun niitä ei tarvitse niin tarkasti päivittäin laittaa. Useimmiten vain sutaisen ne luottokampaukselleni ranskalaiselle letille.

Kesällä olen "revitellyt" ja kokeillut myös jotain muuta kuin ranskalaista lettiä. Lähinnä muunnelmia siitä.

Suttuinen kierreranskis.

Banaaninuttura, jossa hiusten latvoja ei ole piilotettu nutturan sisälle.

Toispuolinen raskalainen letti, jossa letti on kerätty sykerölle vasemman korvan taa.

Hainhampaan avulla tehty muhkea nuttura, johon on upotettu hiushelminauhaa.

Mikäli haluatte ohjeita johonkin kampaukseen, niin laittakaahan kommenttia.

Ja kommentoikaa muutenkin, kommentit kun ovat bloggaajalle niin elintärkeitä! Ja teidän ihanien kommenteista saa sitä kaivattua positiivista energiaa, joka ainakin näin syksyllä on erityisen tervetullutta!

Hiuksenhienoa sunnuntaita!