torstai 25. huhtikuuta 2013

Pata ♠

En tunnustaudu SM-liigafaniksi, mutta kyllä se vaan niiiiiiiin komialta tuntuu, kun oma kotikaupunki voittaa Suomen mestaruuden! Vai mitä Olli, Nipa, Tami, Jorma, Karim ja rouva Haukio? ;)

Hyvä ÄSSÄT!
♠ ♠ ♠

Kävimme tänään fiilistelemässä voittoa muun muassa raviradalla.


Porin raviradalla on jättikokoinen (Pohjoismaiden suurin) screeni, jolta otteluita on voinut seurata ilmaiseksi. Isomäen hornankattilaan kun ei mahdu kuin se vähän päälle 6400 henkeä.
Me saavuimme raviradalle kuitenkin vasta, kun voitto oli jo selvillä.



Yksi kiva tyttö lainasi meille Ässä-lippuaan ja otti koko perheestä kuvan.
Koitin antaa lippua molemmille pojille, mutta ei, se heitettiin maahan! Ei taida tulla faneja meidän kaksosista...

Matkamme jatkui kohti keskustaa.

Bongaa Ässä-lippu.

Ruuhkat olivat melkoiset. Eihän tämä ole mitään suurkaupunkeihin verrattuna, mutta hei, Pori keskiviikkoiltana klo 21:19!


Ässä-lippuja liehui joka paikassa.


Väkeä oli kerääntynyt torillekin melkoisesti. Torin ohittaminen autolla kesti noin 15 minuuttia, mutta pakkohan sekin oli kokea. Tätä ei ole minun elinaikanani koskaan tapahtunut, viimeisin SM-liigavoitto Poriin on tullut 35 vuotta sitten.


Vahingoiltakaan emme välttyneet. Yksi nuori tyttö peruutti vahingossa päin autoamme. Onneksi ei käynyt pahasti, vain rekisterikilpi vääntyi. Toivottavasti tytön ilta ei mennyt täysin pilalle, meidän hyvää fiilistä ei onneksi tuollainen pieni lommo latistanut.

Jos mulla olisi Ässä-lippu, niin nostaisin sen nyt niin korkealle kuin pystyisin.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kiiltokuvia

...tai ei sinne päinkään, oikeasti vain kiiltäviä kuvia.


Työkaveri lähti opiskelemaan ja muistimme häntä pienellä lahjalla. Ja minä sain tietysti kunnian taiteilla kortin. Ja voi pojat, miten tuli kiiltoa korttiin. Harmaa taustapaperi ja vaaleanpunaiset paperit, kiiltävät. Hopeinen nauha, kiiltää. Pienet pyöreät tarrat, kiiltävät. The Paper Companyn linnut, kiiltävät, koska ne on embossattu mustalla kiiltojauheella.

Kortin kanteen ei tullut mitään tekstiä, mutta jos olisin aikaisemmin hoksannut, niin siihenhän olisi voinut teemaan sopien kirjoittaa: Sparkling Future tai Wishing You a Sparkling Future!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ylioppilaskutsuja automiehelle

Pieni sneak peek automiehelle tilatuista ylioppilaskutsuista.
Näistä vasemman käden malliversioista siis.


Embossauksella mennään, valkoisella ja kirkkaalla. Ylemmän kortin autoleimat Hero Artsilta ja alemman kortin kulkupeli Creative Expressionsilta.


Tilaajan toiveena oli saada korttiin auto tai autoja ja jotakin tummansinistä. Näiden mallien pohjalta fiksailimme lopullisen ulkomuodon ylioppilaskutsulle yhdessä tilaajan kanssa. Siitä tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin.

Palaan lopputuotoks(i)en kanssa, kun koko paketti on valmis.

Tervetuloa lattenainen ja Eveliina Emilia!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pariisin kevät

Pariisi 14. huhtikuuta 2008. Eiffel-torni ja sen ensimmäinen kerros, korkeammalle en uskaltanut. Hississä metrit ylöspäin oli kuin roviolle vietäisi. Ja jokainen askelma alaspäin kuin pääsisi palasen lähemmäs paratiisia.

Ja alhaalla, helpottuneena, maailmani meni sekaisin. Onnesta.
Elämäni mies ja se tärkeä kahden sanan kysymys.

Lupasin rakastaa elämäni loppuun saakka.





Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeleitasi omiini sopiviksi
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi 
jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni 
– ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloinkin
kun en itsekään itseäni ymmärrä, 
ja pysyä kanssani samassa huoneessa silloin
kun itse itsellenikin olen sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat
mutta kerro rakkaani silti.
Kerro usein 
jotta rakkaudenkipeä korvani kuulisi sen
minkä vapiseva sydämeni jo tietää.

- Johanna Matthiesen - 

Morsiamen pusu Saint-Malossa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Elban brunssi

Viime sunnuntaina kävimme miehen kanssa brunssilla ystäväni siskon Poriin maaliskuun lopulla avaamassa todella ihastuttavassa viinibaarissa, Café Elbassa.

Elba on tunnelmallinen kahvila ja viinibaari Gallen-Kallelankadulla Porissa ja se tarjoilee kahvin ja vaihtuvien erikoisviinien lisäksi pikkupurtavia ja salaatteja italialaiseen tapaan. Kahvilasta saa myös herkullisia leivoksia ja jälkiruokia.

Kahvilan yrittäjäpariskunta Anette Kangasniemi ja Antti Jalonen kertoivat mm. Radio Eazyn haastattelussa, että yrityksen piti alunperin olla pelkästään Aneten projekti, mutta Anette sai houkuteltua avopuolisonsa mukaan toimintaan. Kahvilan idea syntyi Aneten ollessa vaihto-oppilaana Italiassa Elban saarella. Anette kertoo, että Elban saarella tunnelma oli niin rento ja kiva, että hän päätti tuoda sen kotiin matkamuistona. Nyt Elban saaren tunnelma on kaikkien aistittavissa Aneten ja Antin avaamassa lämminhenkisessä ravintolassa. Lienee kai turha mainita, että kahvilan nimikin on tuliaisia Aneten viime kesän vaihto-oppilasreissulta.

Suosittelen kaikkia viinien ja italialaisten ruokien ystäviä tutustumaan tähän suloiseen ja intiimiin uutuusravintolaan Porin keskustassa. Todella freessi uutuus tämän kaupungin kaffilavalikoimaan!
Kahvilan kotisivut ovat avautumassa osoitteeseen elba.fi.
Facebookissa voit käydä tykkäämässä Elbasta täällä.

Me söimme brunssimme tällä kertaa ilman viiniä. Alkuun nautiskelimme tuoreita hedelmiä, salaattia, lämmintä patonkia ja croissantteja, ilmakuivattua kinkkua, salamia ja tuoremehuja.
Kahvi tarjoiltiin pöytään!

Saimme paikat yläkerrasta. Kahvilayrittäjien mukaan viime sunnuntaina brunssittelijoita ollut liikellä todella paljon. Me olimme liikenteessä vasta kahden aikaan iltapäivällä, joten vältyimme suuremmalta ruuhkalta, vaikka ravintola oli edelleenkin melko täynnä.

Hedelmien ja lämpimien leipien jälkeen poimimme brunssipöydästä kerrosjälkkäripikarit välipalaksi ennen varsinaista jälkiruokaa.

Ja jälkiruuaksi valitsimme valkosuklaakakkua, kaakaovadelmapiirakkaa ja Elban pannareita vaniljakermavaahdolla.
Nam!

Kahvilassa asiakaspaikkoja on myös yläkerrassa, josta näkee alas tarjoilutiskille ja alakerran asiakastilaan.

Elban yrittäjäpariskunta Anette ja Antti. Kuva lainattu.
Tahdon toivottaa Elban upeille yrittäjille menestystä ja paljon onnea!

Ilman hulluja unelmia
ei synny viisaita päätöksiä
- Tommy Tabermann -

Viime sunnuntain brunssiasu oli seuraava:

Neuletakki Kiomi, teeppari H&M, housut Gant ja laukku Mulberry.

Huivi Vanzetti.

Wannabe-bikerit Gabor.

Ja sitten vielä loppukevennykseksi nää mun kutrit.
Mitäs sanotte? Yks tyviväri, oisko mitää?

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Tilliliha

Meillä ei koskaan ollut koulussa ruokana tillilihaa. Äitikään ei sitä lapsuudessani tainnut tehdä milloinkaan ruuaksi. En ole siis lainkaan tiennyt, että tillilihaa pitää inhota. Ja parikymppisenä sitä anoppilassa ensimmäistä kertaa maistettuani en voinut ymmärtää, miksi sitä olisi pitänyt inhota!

Tilliliha on erittäin herkullista ruokaa.


Näin syntyy maailman parhain tilliliha. Ohje on anoppini ja julkaistu hänen luvallaan.

Tilliliha

n. 1kg naudan sisä- tai ulkopaistia
2 sipulia isoina palasina
5 laakerinlehteä
kokonaisia valkopippureita maun mukaan
suolaa
1-2 tillin kukintoa (jos saatavilla)
2 nippua tilliä

Laita liha kattilaan ja lisää vettä niin paljon, että liha juuri ja juuri peittyy. (Ylempi kuva: ei näin! Vettä on aivan liikaa.) Kiehauta vesi ja kuori lihasta irronnut vaahto veden pinnalta. Lisää mausteet tillinippuja lukuunottamatta. Keitä lihaa n. kaksi tuntia. Jäähdytä.

Vinkki!
Voit keittää lihan jo edellisenä iltana ja antaa sen odottaa jääkaapissa seuraavaan päivään.


Revi liha sopivan kokoisiksi palasiksi. Liha pitää ehdottamasti repiä, klönttejä ei halua kukaan syödä.


Siivilöi keitinliemi ja suurusta se kattilassa.

Lisää KYLMÄÄN keitinliemeen n. 3 rkl vehnäjauhoja, sekoita hyvin ja nosta liedelle. Sekoita lientä niin kauan kunnes se sakenee ja anna muhia jonkin aikaa. Lisää lihat, hienonnettu tilli ja lopuksi n. 2-3 dl kermaa.


Tarjoile tilliliha esimerkiksi sitruunaglaseerattujen perunoiden kanssa, joiden ohjeen löydät täältä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Meidän pääsiäinen

En ole koskaan ollut pääsiäisihminen. Vaikka pääsiäinen lopulta onkin sanomaltaan iloinen juhla, on pitkäperjantain tapahtumat niin synkkiä, että ne ankeuttavat aina mieleni. Vasta aikuisena olen oppinut pitämään pääsiäisestä hitusen verran enemmän. Lähinnä sen tuomien pitkien vapaiden takia. Pääsiäisenä on kunnolla aikaa olla rakkaidensa kanssa - perheen, sukulaisten, ystävien.

Ja tänä pääsiäisenä totisesti olimme.

Pitkänäperjantaina kummitätini tuli meille kylään. Lapsena olen hänen kanssaan ollut niiiiin tavattoman monena vuonna pitkäperjantaiajelulla. Tänä vuonna me pyysimme kummitädin mukaamme ajelemaan. Olemme miehen kanssa käyneet monena pääsiäisenä meille tärkeällä rannalla Preiviikissä. Sinne siis menimme tänäkin vuonna. Otin järkkärinkin mukaani, jotta saisimme kivoja perhekuvia, sillä kummitätini on hyvä valokuvaaja. Pois lähtiessämme huomasin, ettei kamerassa ollut muistikorttia! Harmitti. Onneksi saimme otettua muutaman kuvan kännykällä ennen pimeää.

M e r i. Sydän.
Sumu oli käsittämättömän sankka - vain meren yllä. Juuri se asia, mistä pidän meressä. Se elää niin omaa elämäänsä, se on käsittämättömän voimakas ja arvaamaton.

Sama ranta pääsiäisenä vuonna 2011. Pääsiäinen oli huhtikuun lopussa, oli lämmin ja takinkin oli jo saanut vaihtaa kevyempään. Pojat potkivat vielä "vatassa".

Pitkänäperjantaina savustimme itse lohta ja söimme sen kanssa raikasta salaattia. Arvatkaapa miksi mulla ei ole kuvia? No sen muistikorttihässäkän vuoksi, argh.
Jokunen suklaamuna tuli myös popsittua.

Lankalauantaina olimme kutsuneet kaksi ystäväpariskuntaamme meille syömään. Olimme sopineet, että toinen pariskunnista valmistaa alkuruuan ja toinen jälkiruuan. Itse valmistaisimme pääruuan.

Ennen vieraiden tuloa ehdin kuvauttaa asuni.

Hostasin vieraita Onlyn kirkkaanpunaisissa housuissa, Seppälän topissa,Pier Onen valkoisessa neuletakissa,

Abron vyössä

ja Piecesin ihanan keväisessä lintuhuivissa.

Sitten saapuivat vieraat.

Yhdellä ruuanlaittajista oli mukana oma upea essunsa.

Ettekä usko kuinka upeaa alkuruokaa saimme! Metsästystä harrastava ystävämme oli metsästänyt rusakon ja teki meille siitä rusakkolihapullia. En ole kuunaan syönyt näin isoa vaivaa nähnyttä alkuruokaa. Rusakko oli erinomaista!

 Sain ystävältä luvan julkaista hänen tekemänsä kuvasarjan pääsiäispupun vaiheista pellolta pöytään.


Vihdoin päästiin syömään.

Rusakkopyöryköitä salaattipedillä. Kiinankaalista tuli vähän noottia.

Pääruuaksi tarjosimme anoppini reseptillä valmistettua tillilihaa ja sitruunaglaseerattuja perunoita. Parhaani tein, mutta en vielä koskaan ole osannut valmistaa niin hyvää tillilihaa kuin anoppini.

Jälkiruuaksi toinen ystäväpariskunta oli valmistanut herkullista vadelmahyytelöä, joka tarjottiin kahvin kera.

Pienenä bonusjälkkärinä (koska jälkkäri vain on joka kerta se aterian paras osa) tarjosimme Kindereitä. Mikä siinä on, että liki kolmekymppisenäkin jaksaa innostua tavattomasti niistä sisältä löytyvistä yllätyksistä?

Lauantai-iltana ruokailujen jälkeen kiiruhdimme vielä pääsiäisjuhlille siskoni ja hänen miehensä luokse.
Pukeuduin juhlille edc by Espritin housuihin, Dubaista hankittuun Zaran toppiin ja Vero Modan raitajakkuun.

Kutsussa jokaista pyydetiin tuomaan mukanaan pääsiäismuna, Kinder ei käynyt. Juhlien emäntä sitten piilotti munat jossain vaiheessa iltaa ja voin kuinka meillä oli hauskaa, kun niitä etseimme.

Mieheni avasi skumppapullot suuren maailman tyyliin veitsellä.

Tyttöille oli järjestetty oma peli, jonka häviäjälle oli tiedossa jokin ei niin mieluisa tehtävä. Ja arvatkaapa kuka hävisi? Minä tietysti!

Yöllä juhlista kotiin lähtiessä saimme mieluisia yövieraita. Kauempana asuva siskoni miehensä kanssa tuli meille.

Sunnuntaiaamuna nautittiin aamupalaa heidän kanssaan.

Pojatkin tuotiin juuri sopivasti mummulasta aamupalalle.

Sunnuntai-illaksi meidät oli kutsuttu yhden ystäväpariskuntamme upealle huvilalle syömään ja saunomaan.
Miehet loimuttivat ulkona konjakkilohta.

Lohen lisäksi tarjolla oli possua ja pippurikastiketta.

Sekä raikasta salaattia ja itsetehtyjä tikkuperunoita. Sitten taas syötiin...

Saunan ja paljun jälkeen nautittiin köyhiä ritareita mustikkahillokkeen ja kermavaahdon kanssa. Tarjolla oli myös ihanaa minttujuustokakkua. Arvatkaapa olimmeko ähkyssä, kun ajelimme sunnuntaiyönä huvilalta takaisin kotiin? Kiitos Janika viimeisestä!

Pääsiäismaanantaina alkoikin sitten melkein jo arki. The Projekti! Sitä on tehtävä pääsiäisistä ja aurinkoisista ilmoista huolimatta, sillä deadlinet painaa päälle...
Napnapnap, tiktiktik kannettavalla kirjoittaessa. Viuhviuhviuh, lähdekirjallisuutta selatessa. Hhmmmmmm, omaa ja opiskelukaverin tekstiä lukiessa.
Voiton puolella onneksi ollaan jo.

Lähdekirjallisuudesta on palautettu kirjastoon noin 2/3 osaa. On sitä siltikin vielä aika pino.
Jokos arvaatte, mihin mun projektini liittyy?
(J: Täällä mä vaan päivitän blogia, vaikka olisi niin paljon parempaa tekemistä. Älä oo vihainen! :) )

Uudet lukijat balle ja nina lah, sydämellisesti tervetuloa seuraamaan Korttitivolia!