Pariisin kevät

Pariisi 14. huhtikuuta 2008. Eiffel-torni ja sen ensimmäinen kerros, korkeammalle en uskaltanut. Hississä metrit ylöspäin oli kuin roviolle vietäisi. Ja jokainen askelma alaspäin kuin pääsisi palasen lähemmäs paratiisia.

Ja alhaalla, helpottuneena, maailmani meni sekaisin. Onnesta.
Elämäni mies ja se tärkeä kahden sanan kysymys.

Lupasin rakastaa elämäni loppuun saakka.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle

kuinka suuresti minua rakastat,

jos vain jaksat hidastaa askeleitasi omiini sopiviksi

kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa

että olen sydämesi valittu,

jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi 

jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni 

– ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloinkin

kun en itsekään itseäni ymmärrä, 

ja pysyä kanssani samassa huoneessa silloin

kun itse itsellenikin olen sietämätön,

en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle

kuinka suuresti minua rakastat

mutta kerro rakkaani silti.

Kerro usein 

jotta rakkaudenkipeä korvani kuulisi sen

minkä vapiseva sydämeni jo tietää.

- Johanna Matthiesen - 

Morsiamen pusu Saint-Malossa.