Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pari kanaa ja päivän asu

Kesä tuli, kesä meni. Kesäloma tuli, kesäloma meni. Elokuu tuli, elokuu meni.
Jotenkin ei vain haluaisi mitenkään antaa periksi syksylle.

Kesä oli taivaallinen! Se on ollut täynnä juhlia, olemme saaneet olla mukana muun muassa kaksissa tunnelmallisissa ja todella onnistuneissa häissä. Oman perheen kanssa kiersimme kesälomalla autolla Euroopan halki ja rannalla tuli makoiltua enemmän kuin monena aikaisempana kesänä yhteensä.
Niin että kesä, älä mene ihan vielä...

Tänään juhlimme 2-vuotiasta siskontyttöä.
Kaksivuotiaan korttia koristivat raikkaat, joskin hieman syksyiset värit. Kanat oli minusta yyyybersöpöt ja väriensäkin puolesta just eikä melkein.

 Juhlin kaksveetä asussa, jossa voisin hyvin mennä töihin huomenna.

 Jakku: Vero Moda
Huivi: Pieces
Hame: Ichi
Korkkarit: H&M
Laukku: Bulaggi

Olen tykännyt tästä Vero Modan jakusta todella paljon. Tätä keväällä kaupassa kokeillessani myyjäkin totesi, että tuohan on ihan sun näköinen. No niin on! Sivuvetskari on hauska yksityiskohta ja oikeastaan koko vaatten juju. Se rikkoo kivasti, mutta ei perinteisesti vaakaraidoitusta, ja tekee vaatteesta tosi helpon pitää päällä.

Punainen veska taas on hankinta kesälomareissulta. Näin Tallinnassa tyylikkään naisen, joka kantoi punaista laukkua. Alle kahden tunnin päästä minäkin omistin punaisen laukun. Nyt olen omistanut sellaisen jo puolitoista kuukautta.

Lämmintä ja värikästä syksyä teille lukijani!
Palataan taas, en lupaa, mutta toivottavasti pian.

torstai 31. tammikuuta 2013

Luksuslaukkuesikoiseni

Taisin mennä pikkuisen sekaisin uudesta lompuukistani. En voinut olla klikkailematta sille Mulberryn alesta arvoistaan säilytys- ja kuljetuspaikkaa.  Niin ja siis tarvitsinhan minä nyt muutenkin uuden t.y.ö.laukun. Voi Mulberry minkäs teit, ei tällä tavalla saa ihmisiä koukuttaa!


Täällä se nyt sitten on, uuden addiktin uusi (työ)laukku, Mulberryn Effie hobo. Ensimmäinen luksuslaukkuni. Niin rento ja ajaton ja tyylikäs ja tilava ja kaunis jajaja. Lienee turha mainita, että olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Aijettä!

Tilasin laukkuni siis alkuvuoden alesta ja tämähän on nyt jo vanha malli. Effietä toki valmistetaan vielä, mutta uudessa Effiessä mm. logo on pienempi ja se on lähempänä tuota alareunan saumaa. Soitin Hki-Vantaan lentokentän Mulberry-myymälään kyselläkseni laukusta (enhän halunnut tilata sikaa säkissä) ja siellä kerrottiin, että lisäksi uusi Effie on tehty kokonaan Englannissa, tämä vanha on vielä kiinalaisten käsialaa. Vuoristakin he jotain sanoivat, mutta minusta niissä ei näyttäisi olevan mitään eroa, kun olen verrannut omaa laukkuani Mulberryn sivuilla uuteen Effieen.


Laukun kantohihna on juuri ja juuri tarpeeksi pitkä riittääkseen olalle, ja tismalleen oikean pituinen kädessä tai kyynärpäällä kantamiseen.


Ainoa miinus on vetskarittomuus (siis tuota pientä sisätaskun vetoketjua lukuunottamatta), mutta päätin jo tilatessa, että tästä en tee ongelmaa.


Väriksi valitsin kaikkeen ja joka paikkaan sopivan, aina tyylikkään konjakin. 


Värin virallinen nimi on Oak (Spongy Pebbled).


Nyt minun pitää painua suojaamaan Effietäni, jotta pääsen ulkoiluttamaan sitä  mahdollisimman pian.

Miten te suojaatte nahkanne? (Hehe, Korttitivoli leikkii kielikuvilla.)

tiistai 14. helmikuuta 2012

Äitin uus paraskaveri

Moikka! Me ollaan Arttu ja Vilho, 9 kk kaksoset, ja tultiin vaan kertomaan, että meijän äitillä on kuulemma uus paras kaveri. Niin se meille sano. Ja se on joku viinan (yäk) värinen laukku, olisko ollu konjakki ja sanoi äiti sen valmistajanki, se oli joku ihmeen Friis & Company tai jotain sinne päin. Äiti sano, että se on sen paras kaveri siihen asti, kunnes se raaskii sijoittaa johonkin Mulberryyn tai Louis Vuittoniin tai Tiger of Swedeniin tai mitä niitä kaikkia se nyt luettelikaan. Ja lisäshän se sit vielä, että siihen voi kyllä kulua toooosi pitkä aika.


No meitähän nyt ei todellakaan äitin laukut kiinnosta! Ihan sama missä se niitä meidän vaippoja, maitoja ja leluja kuljettaa, kunhan ne on mukana. Mutta kyllä mua (Vilhoa) nauratti, kun äiti sitä laukkuaan niin innoissaan kuvasi. Arttu oli päiväunilla ja mää olin lattialla ja kattelin äitin touhotusta ja (äitin mukaan) pyörittelin isoja sinisiä silmiäni, mutta enhän mää niitä oikeesti mitään pyöritelly, kunhan räpyttelin vaan. Ei tän ikäiset vielä osaa pyöritellä silmiään, äiti ei taida tietää.


Sitte ku kyllästyin kattomaan äitin touhuja ja kun ajattelin ettei se keskittymiseltään huomaa, niin kävin salaa kaivamassa äitin kukkapurkista vähän multaa, vaikka äiti on monta kertaa kieltänyt. Mutta huomashan se äiti ja suuttui. Onneksi se ei ollut kauaa vihainen kun mää vaan nauroin sille ja taputin multaisia käsiäni yhteen ja ihailin niitä ylpeänä ku ne oli ihan eri väriset kuin ennen.


Siinä laukussa on muuten sellanen hieno pallokin, jota oli kiva laittaa suuhun, mutta muuten se oli ihan tyhmä kun se ei irronnut siitä lainkaan. Ja oli siinä sitte vielä semmonen rusettikin, joka oli äitin mielestä hieno yksityiskohta. Tyttöjen juttuja meijän mielestä.


Että semmoinen kaveri meijän äiskällä. Aika tylsää... Oltais paljon mieluummin kerrottu meijän uusista soivista leluista, ne olis ollu paljon mielenkiintoisempia.

Suloista ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille ihanille lukijoilleni ja täällä poikkeaville! <3