Ystävän vauvakutsuilla

Ystäväni tulevan esikoisen vauvakutsuja juhlittiin maaliskuun lopussa (kröhöm).

Tein viemisiksi vaippakakun, jonka tällä kertaa "leivoin" valmiiseen rottinkikoriin.

Aikaisemmin olen kertonut vaippakakun tekemisestä täällä.

Tällä kertaa kakun sisällä ei ollut yllätystä, koko kakku oli pelkkää vaippaa. Jossain näin idean, että kakun sisälle oli piilotettu kuohuvaa tuleville vanhemmille. Loistava idea, jonka kylläkin tämän kakun harmiksi bongasin liian myöhään. Tuleviin kakkuihin sitten, ensin vain pitäisi jonkun ystävän olla pieniin päin... :)

Kutsut olivat ystävälleni täysi yllätys. Hän oli tulossa juhlimaan äitinsä syntymäpäivää, mutta mummulassa olikin vastassa vähän toisenlainen juhlaseurue. Ystäväni oli todella ilahtunut ja liikuttunut, hän rakastaa yllätyksiä.

Ystäväni ystävä oli nakittanut miehensä tuomaan kutsuille vanhan pinnasängyn, joka oli jo jäänyt pieneksi heidän lapsilleen. Vauvakutsujen emäntä (ystäväni äiti) oli pedannut sängyn lakanoilla, jotka hän oli ommellut itse ystävääni odottaessan ja joissa ystäväni on vauvana nukkunut. Mikä ihana idea ♥

Lisäksi tuleva äiti sai hyödyllisiä vauvanhoito ja -viihdytystarvikkeita. Oli kylpyammetta ja imetystyynyä, pienen pieniä bodyjä ja potkupukuja, leluja ja vaippoja.

  Tarjoilut hoidettiin osittain nyyttärimeiningillä ja herkkuja olikin sitten sen seitsemää sorttia.

Kahvittelujen jälkeen järjestin mom to be :lle soseidenmaisteluvisan. Olin ottanut mukaan kolmea eri sosetta. Yritin valita soseet niin, että niissä kussakin olisi vain yhtä hedelmää, jotta tunnistettavuus olisi helpompaa. Ei se silti tainnut olla. Ensimmäisenä maistettua päärynää tuleva äiti esimerkiksi epäili metsämarjaksi. Hihii!

Silmät sidottuna olevan ihmisen syöttäminen on kamalan vaikeaa ja HAUSKAA, kun suu ei avaudu oikeaan aikaan...

Vauvakutsujen päätteeksi arvuuteltiin vattan ympärysmittaa ja lähimmäksi arvannut palkittiin pienellä lahjalla.

Pienokaisen pitäisi syntyä näinä hetkinä, laskettu aika taisi mennä muutama päivä sitten. M, täällä odotellaan jo kuumeisesti ihania vauvauutisia ja kuvia WhatsAppiin! ♥

Peach Daiquiri ja muita Essien lakkoja

Olen melko laiska kynsienlakkaaja, mutta kesällä minusta on kiva väritellä varsinkin varpaankynsiä.

Olen ihastunut Essien lakkoihin (ja todettakoon, että tämä ei ole mainospostaus), sillä ne kestävät hyvin viikonkin siisteinä sormenkynsissä. Jopa ilman päällyslakkaa.
Aluslakaksi sipaisen grow richeriä, Essien sekin.

Tummempia värejä käytän varpaissa, vaaleampia sormissa. Minusta sormeni näyttävät hassuilta, jos niissä on "väriä".

Tämän hetken ehdoton varvaslakkasuosikki on Peach Daiquiri, Tart Deco tulee hyvänä kakkosena. Forever Yummy (ylinnä vasemmalla) oli kamalaa, aivan kuin varpaat olisivat vuotaneet verta...

Sormiin.

Varpaisiin.

Aika herkkuja, vai mitä?

#mismääoon #STARANNALAONINSTAGRAM

Puolentoista vuoden harkinta-ajan jälkeen olen sittenkin luonut itselleni Instagramtilin.

Ja voooooi kamala, kuinka koukuttava paikka tuo onkaan. Enkä tiennyt ollenkaan, että sieltä löytyy niin paljon tuttuja! :)

Seuraamaan pääset täällä @starannala

#täälmääoon #kukkuu #jokapaikkaasitäitteslaittaa #ilovehashtags #katotaamitätästätulee

Mökkeilyä juhannuksena

Olemme siitä erikoinen suku (äidin puolelta), että kukaan ei omista mökkiä, enää.
Onneksi on kuitenkin kivoja mökkejä, joita voi vuokrata. Vaikka juhannukseksi.

Samaan tapaan kuin viime vuonna, tätini oli tänäkin vuonna vuokrannut mökin, jonne kokoonnuimme kolmenkymmenenneljän hengen seurueella juhlimaan juhannusta. Lähisuvussani on paljon sairaanhoitoalan ihmisiä, joten osa juhlijoista kyllä kävi välillä hoitamassa työnsä, mutta palasi sitten taas möksälle juhannuksen viettoon. Eli ei meitä ihan koko aikaa ollut 34:ää ihmistä paikalla, mutta liki.

Mökki oli vuokrattu torstaista sunnuntaihin. Meidän perhe aloitti mökkeilyn vasta perjantaina, mutta suuri osa väestä oli saapunut mökille jo torstaina. Mm. viisi urheilijaa pyörillä.

Joka päivä syötiin hyvin ja kukin oli vuorollaan vastuussa keittiöstä.

Äitini vastuulla oli kala joka päivä, hän kun haltsaa kalan kuin kalan valmistuksen täydellisesti. (Kalamiehen vaimo.)

Vaikka juhannussää oli kolea, kävi nuoriso uimassa ahkerasti joka päivä. Ja sauna oli tietysti lämpimänä aamusta iltaan.
Itse en tänä juhannuksena uskaltautunut uimaan, saunassa kävin kyllä.

Yllätys iskälle, äidiltä.

Kertsikuppirivistö, yli puolet puuttuu.

Perjantaina mun vuoro keittiössä oli aika löysä. Kaadoin kaffeet kuppiin, edes kahvia mun ei ollut tarvinnut keittää itse. :D

Isäni täytti pyöreitä juhannuksena, joten hänen kunniakseen äiti leipoi mansikkakakun. Tämä kakku ei kauaa ehtinyt vanheta, ehkä kymmenen minuuttia?

Yhtenä päivänä lähdettiin veljen kanssa melomaan. Sen verran oli kylmä, että kuljin koko juhannuksen talvitakki päällä. Enkä muuten ollut ainut! Kylmän ja tuulisen sään hyvä puoli oli se, että hyttyset eivät eksyneet juhannuksenviettoon ollenkaan. Kylmän voi karkottaa riittävällä vaatekerralla, mutta hyttysiä ei pääse pakoon vaikka olisi pukeutunut kuin mehiläiskasvattaja ja suihkuttanut päällensä pullollisen Offia. Think positive!

Törmättiin matkalla tuttuihin hauennarraajiin.

Aina kun nuotiossa oli tuli, löytyi sieltä myös meidän pikkuinen grillimaisteri.

Yötön yö ja mökki.

Öisin kisailtiin nimeä. Pelin idea on seuraava: valitaan jokin kirjain ja päätetään pelataanko naisten vai miesten nimistä. Okei, E:llä alkavat naiset. Joku ottaa aikaa (esim. 2min) ja sen aikana kirjoitetaan ylös niin monta E:llä alkavaa naisen nimeä kuin muistaa. Kun aika on mennyt, jokainen sanoo vuorollaan kirjoittamansa nimet. Jos olet muistanut sellaisen nimen, jota joku toinen ei muistanut, saat siitä pisteen. Jos kolme henkilöä ei ole mustanut sinun kirjaamaasi nimeä, saat kolme pistettä jne. Peliin tarvitaan vähintään kaksi henkilöä, ylärajaa ei ole. Jos osallistujia on monta, voi muodostaa joukkueita, kuten me teimme.

Meitin nuoriso notskilla.

 Klo 01:30 melontakisa alkamassa. Taustalla tuomari soutupaatissa.

Naiset vs. miehet. Siskoni ja miehensä kanotointi ei ollut mennyt ihan putkeen (hahahah, oli meillä hauskaa, kun sitä tarinaa kuunneltiin :D) ja siitä suivaantuneina kaksi siskoani haastoivat miehensä melontakisaan. Ja naiset voitti! Olin niin ylpeä pikkusiskoistani.

Sunnuntaina ruuan jälkeen paisettiin monen litran plättytaikina. Enon vaimon kanssa vielä jatkettiin taikinaa, kun tuntui, ettei kahden litran satsi riittänyt mihinkään.

Ja komiaa tuli, kun voissa paistoi.

Mahat täynnä lättyä istahdimme autoon ja lopulta kaarsimme kotipihaan sopivasti lasten nukkumaanmenon aikaan.
Oli oikein mukava juhannus, kiitos järjestäjille! ♥

Kesä, järvi ja iltauinti

Aurinko paistaa vielä klo 22.00.
Joku saa loistoidean, tänään heitetään talviturkit. Mennään iltauinnille!
Ajetaan järvelle.
Kastetaan isovarvas veteen. Kylmää!
Tänne asti tultiin, kukaan ei kyllä lähde talviturkissa takaisin kotiin.
Ja sinne se talviturkki läks. Tästä se taas lähtee, uimakausi.

Kesä ♥

Valmis!!!

Maanantaina avattiin pullo, jonka avaamista on säästetty erityisen spesiaalia tapahtumaa varten.

Olen ollut kouluni kirjoilla taas keväästä asti. Koulussa minun ei ole tarvinnut istua, mutta kevään aikana olen suorittanut muutaman aikanaan kesken jääneen kurssin kirjallisin essein ja raportein. Maanantaina sain ohjaavalta opettajaltani viestin, että täytäpä kiireen vilkkaa tutkintotodistushakemukset, tutkintooni vaadittavat opintopisteet on kasassa ja niitä on jopa 1,5 yli sen mitä tarvitaan. Mitä ihmettä, enhän ollut tehnyt juuri mitään! Oliko valmistumiseni ollut noin pienestä kiinni koko ajan?
Viesti tuli työpaikkalle. Ihan pikkuisen kävin kahvihuoneessa hyppimässä!

Kymmenen vuoden ammattikorkeakouluopiskelu on vihdoin takana. Hävettävän pitkä aika, mutta onhan tässä ollut opiskelujen aloituksen ja lopetuksen välissä monenlaisia isoja elämänmuutoksia. On menty kihloihin ja naimisiin, rakennettu talo, sairastuttu vakavasti (minä), saatu vakituinen työpaikka, odotettu ja synnytetty yhdet kaksoset, aloitettu talon nro2 rakennusprojekti... Ja näin sen kuuluu ollakin, life goes on, Anna se aina vain on viisi minuuttia myöhässä.

Ja hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni? ;)

 Pidemmittä puheitta juhlatunnelmiin:

Tein halloumi-avokadosalaattia, jonka kylkeen rullattiin muutama siivu kylmäsavustettua lohta. Nam!

Ja avattiin tietysti se spesiaali, alkuvuotiselta Israelinmatkalta asti säästetty pullo.

 

Pojille ostimme tällä kertaa ihan oman pullon, he kun meinasivat äitienpäivänä juoda Proseccoa kuten aikuiset.

Lisäksi pojat saivat omat sammakkoleivokset. Näistä syötiin jopa yksi kokonainen lusikallinen. Äitiä ei silti harmittanut yhtään, että joutui vähän auttamaan sammakkoleivoksien syömisessä.

Sammakon jälkeen odotti oma jälkiruoka pikarissa. Ja voi, hyvin upposi alas sekin.
Tällaisena päivänä makeaa saa syödä mahan täydeltä ja kahvi kuuluu juoda virallisesta kahvikupista alustasseineen.

Tunteeni ovat melko sekavat mutta päällimmäisenä tunnen suurta kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekivät valmistumiseni mahdolliseksi.
Johanna, Eila ja mieheni, kiitos, että olette olemassa! Kiitos, että olen vihdoin tradenomi!

3-vuotiaita ja maman asua

Lauantaina juhlittiin ystäväni tyttären 3-vuotissynttäreitä.

Vitsit, kuinka hienon kakun äiti oli synttärisankarille leiponut. Ja sankarin asu, sekin on äidin itse tekemä (klik).

Cake popsit olivat meidän poikien mieleen. Jossain vaiheessa kahvitteluja huomasin, että suurin osa tikuista oli heidän ympäristössään. Hih!

Tiesin, että herrat haluaisivat päästä puhaltamaan kynttilät kakun päältä. Heidän vuoronsa kuitenkin meni jo tältä keväältä. Niinpä varauduin puhalteluun toisenlaisilla kikoilla. Saippuakuplat ovat meillä ihan must tällä hetkellä.
Vaikka lauantaina saatiin jo esimakua kunnon kesästä, oli tuuli sen verran kova, että poitsuilla oli vielä talvitakit päällä. Oi, miten olin onnellinen, kun seuraavana päivänä sain laittaa ulsterit kesäsäilöön.
Peukut pystyyn, ettei niitä enää tänä kesänä tarvitse kaivaa esille...

Suloinen synttärisankari. Ensimmäisenä oli halunnut kutsua juhliinsa meidän kaksoset. Ihana!

Kotimatkalla pysähdyttiin kuvaamaan maman asu.

Ostin menneellä viikolla itselleni elämäni toiset Levikset. Ensimmäisistä on aikaa 20 vuotta! Ne ensimmäiset sain joskus 90-luvun alussa kummitädiltä synttärilahjaksi. Olin 8-vuotias. Vitsit, että ne oli hienot! Puntteja piti kääntää sisälle, kasvuvaraa piti olla. Käytin farkut niin puhki, että ne rispaantuivat lahkeista, taskunsuista ja polvista. Niin siinä kävi jo ennenvanhaan, Levikset repee... Näistä toivottavasti ymmärrän luopua ennen repeämisiä ja rispaantumisia.

Paitakin on uusi, Espritiltä. Kello Thomas Sabon, ballerinat O.i.s.in ja vyö Piecesin.

---

Mulla on  tänään lomapäivä ja olen varannut sen itseni hemmottelulle. Kampaajalle, sokerointiin ja kulmien kestopigmentointiin käypi tieni. Jauh!

Kivaa tiistaita!