perjantai 30. syyskuuta 2011

Oodi Fiskarsin leikkureille

Kauniin kortin aikaansaamiseksi ei tarvita välttämättä tonneittain hienoja askartelutarvikkeita. Tämän romanttisen teoksen tein pelkkiä (Fiskarsin) leikkureita käyttäen. Ensin napsuttelin muutaman neliön ja niiden päälle silppupaperilaatikon antimista pinkinhohteiseen taustaan sopivia sydämiä. Shhhhh, sitten yksi salaisuus. Ajattelin antaa tämän huomenna miehelleni, olemme nimittäin 1.10.2011 kulkeneet matkaamme käsi kädessä täydelliset 7 vuotta! <3

perjantai 23. syyskuuta 2011

Sininen on taivas... ja rakkaus

Puhuin siskoni kihlakortista jo jokin aika sitten. No, kaikkien "vastoinkäymisten" jälkeen siitä muotoutui tällainen. Ja tämän annoin hänelle ihan oikeasti itse, eli nyt ei päässyt kukaan sukulainen tai ystävä vetämään välistä. :)
Käytin tässä kortissa paljon Tiimarista ostettuja juttuja, sieltä saa nykyään tosi kivoja askartelutarvikkeita. Sininen hohtava kartonki, joka on korttipohjana, läpinäkyvä paperi pallopaperin ja ääriviivatarrojen alla sekä timanttisydämet ovat kaikki Tiimarista. Artemion pallopaperiin pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa ihanaa Martha Stewartin boordileikkuria. Vaikka tuo turkoosi pallopaperi on jo itsessään hieman sutatun näköistä, korostin sen pitsireunoja rusehtavalla leimasinmusteella ja samoin tein läpinäkyvään paperiin sen alla, jonka reunat leikkasin rosoisiksi kuviosaksilla. Sininen ei ole koskaan ollut lempivärini, mutta tästä kortista ja sen sinisyydestä tykkään aivan valtavasti. Ja kyllä tästä rakkaus hehkuu, vaikka väri ei olekaan se perinteinen punainen.

Olette muuten varmasti huomanneet, että käytän noita Artemion pallopapereita melkoisen paljon. Syy on siinä, että näissä on varaa valita ja pidän palloista erityisen paljon.


Paperikossa on 60 erilaista kuviota ja kaikkia papereita kolme kappaletta. Yhteensä siis 180 sivua! Papereiden koko on 12x12 tuumaa eli 30,5x30,5 cm. Melkein voisi sanoa, että nämä ei lopu edes käyttämällä...

torstai 22. syyskuuta 2011

Rehuja

Kortti, jossa pääsin testaamaan kahta uutta leimaani: Stampendousin kukkasia (itse kutsun tätä tillileimaksi) ja Circle It:n (?) onnittelupyörylää. Kukkasten leimaaminen aiheutti hetkittäistä hermojen menetystä, sillä kahdella leimavärillä leimaaminen on täyttä tuskaa melko haasteellista. Mutta mä selvisin ja aion menettää hermoni jatkossakin - eli siis leimailla samaa kuvaa kahdella eri värillä, sen verran mielenkiintoinen tästä tuli.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Sydämellisesti tervetuloa






















Ostin tuulikaappiimme ihanan maalaisromantiikkaa tihkuvan naulakon, kun muutimme upouuteen kotiimme vuonna 2009. Koska naulakko on melko heiveröisesti kiinni seinässä, piti minun keksiä jotain koukkuihin, ettei kukaan vaan vahingossakaan ripustaisi takkiaan siihen roikkumaan. Löysin tuon keskimmäisen sydämen (valmistaja Puttipaja) lähikukkakaupastamme ja innostuin ompelemaan sille muutaman kaverin.

Piirsin sydänten kaavan itse ja siitä syystä tuli melkoisen teräväkulmaisia sydämiä. Ihania nämä kuitenkin mielestäni ovat, valitsemani kankaat ja värit osuivat niin nappiin. Ja näihin sain vihdoin purettua vuosia keräämääni nappivarastoa, joka on karttunut lähinnä uusien vaatteiden mukana tulleista varanapeista. (En tietenkään ole säästänyt niitä sitä varten, jos jostakin vaatteesta nappi vahingossa sattuisi irtoamaan...)

Kaikkein eniten pidän tästä sydämestä, johon käsin kirjailin koti, koska koti on maailman paras paikka. Home sweeeet home, OMA KOTI KULLAN KALLIS!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Muuttumisleikki

Muistatteko vielä tämän kortin? Jos ette, muistia voi virkistää täällä.

Kortti oli mielestäni niin hirvittävän synkkä, että minun oli pakko tuunata sitä. Eihän näin synkeää kehtaa kenellekään antaa, ainakaan tuoreelle avioparille.

Lisäsin taitereunaan valkoisen organzanauhan ja sidoin ylös rusetin. Nauha on muuten peräisin yhdestä häälahjastamme, sitä oli metreittäin paketin koristeena. Olen käyttänyt sitä jo vaikka kuinka monessa kortissa! Leimakuvan alapuolelle liimasin ääriviivatarran, josta ilmenee kenelle kortti on tarkoitettu. Ei kovin paljon vaivaa vaatinut tämä tuning, mutta kortti piristyi huomattavasti!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Poika(selle)

Olen siinä iässä, että ystäväpiiriin on siunaantunut vauva jos toinenkin. Vauvakortteja siis tuntuu syntyvän kovinkin usein, niitä kun on niin ihana askarrella ja onhan nuo vauvat tietysti lähellä myös omaa sydäntä. <3

Tässä siis taas yksi v a u v a k o r t t i. Olen niin kovin ihastunut tuohon YouDo:n jalkapohjaleimaan. Se sopii näihin vauvahömpötyksiin niin hellyyttävän hyvin. Leimattu pienelle pojalle -teksti on samaisesta paketista jalanpohjien kanssa. Satiininauha on Tiimarin itseliimautuvaa: muuten kätevää, mutta rusetteja siitä ei saa tehtyä. Paperit Artemioa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kun nuorena täyttää viisi ja nolla, niin vanhana sitten on lysti olla

Tässä kortissa käytin ensimmäistä kertaa neliönmuotoista korttipohjaa. Ajattelin, että 50 on sen verran kunnioitettava luku, että kortinkin pitää uhkua kunnioitusta. En tiedä minkä kokoinen virallisen neliön pitäisi olla, mutta minä käytin mittana A4:n lyhemmän sivun puolikasta. Toivottavasti ei ollut liian hankalasti sanottu...

Käytin korttia tehdessä Artemion pallopapereita ja näyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi päätin laittaa niitä monta päällekkäin. Distressillä elävöitin papereiden reunoja... Tosin käytin mustetta niin runsaalla kädellä, että kahden alimmaisen paperin kuviot katsoja joutuu kuvittelemaan itse. Soittajapojat ja niiden taustalla oleva nuottipaperi on Marianne Desingia. Olisin kaivannut tätä korttia tehdessä jotain miehekästä leimaa (autoa, traktoria, lentokonetta, moottoripyörää), mutta koska en sellaista omista, oli tyydyttävä leikkaamaan nuo soittajapojat hoitamaan leiman virkaa ja liimattava ne nuottipaperin päälle. 5 ja 0 ovat Graphic45:sta ja ne kohotin tarrapaloilla korttipohjasta. Pitsien tilalle mallailin ensin juuttinarua, mutta se tuntui jotenkin liian röyhkeältä muuten melko herkän kortin kanssa, joten päädyin käyttämään tuota mielestäni kauniin väristä ruskeanharmaata pitsinauhaa. Puolihelmet ja kukat viimeistelevät kokonaisuuden.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kuurankukkia

Miehekästä, kerrassaan!
Tämän kortin tarina alkoi tuosta Suomalaisesta Kirjakaupasta löytyneestä haaraniitistä, jonka ympärille kortin rakensin. Haaraniitin kukan väristä lähdin muita värejä korttiin valikoimaan ja näinkin miehisiin sitten päädyin. Onneksi tiedän, että ukki (mieheni isä) on punaisen ystävä ainakin jossain määrin. Fiskarsin boordileikkurilla napsuttelin pisaroita jonoon. Koska boordikuvio erottui taustasta niin huonosti, jouduin liimaamaan luonnonvalkoisen paperin sen taakse. Ja vihdoinkin löysin käyttöä myös tuolle kultareunaiselle satiininauhalle, joka on lojunut työpyödällä käyttämättömänä useamman kuukauden.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Hattara

Tätini täytti, ei pyöreitä, mutta vuosia elokuun lopussa, joten halusin onnitella häntä kortilla. Ja kuten kortista saattaa päätellä, hän pitää roosasta. Löysin taas Positiivareiden värssypankista oikein osuvan runon, jos kortin kaveriksi ei ole lahjaa:

En pannut lahjaa pakettiin,
kas asia on niin.
Ei onnea voi kääriä
niin valtavia määriä.

Kortissa käyttämäni paperit ovat DCWV:n Mariposaa, Artemioa, Tiimaria ja Taitopuoti Paperinauhan kaupanpäällistä. Perhosia lentelee siellä ja täällä, ja osaa niistä on kohotettu tarrapaloilla. (Niitäkin muuten sai Paperinauhasta kaupanpäällisenä.) Mainittakoon nyt vielä, että kaupanpäällisiin kuului myös pätkä pitsinauhaa. Positiivista sinänsä, sillä muistan tilanneeni Sinellistä joskus askartelun alkuaikoina yli 500 (!) eurolla tarvikkeita ja sain kaupanpäälliseksi paketin ruokaservettejä!!!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Ei pöllömpää

 
Hauska, mutta äärimmäisen yksinkertainen. Onnistunut idea, ontuva toteutus. Ontuva toteutus siksi, että 
a) Pöllön takana oleva ympyränmuotoinen paperi näyttää häiritsevän paljon värjäämättömältä tavalliselta ruskealta pakkauskartongilta, vaikka se onkin DCWV:n Mariposaa ihanasta yksiväristen paperikosta.
b) A-kohdassa mainittu ympyränmuotoinen paperi EI ole ympyränmuotoinen. (Joku sellainen laite, jolla pystyisi leikkaamaan erilaisia kuvioita, olisi erittäin kätevä --> hankintalistalle.)
c) Niitit, joilla olen kiinnittänyt "ympyränmuotoiseen" nauhanpätkät, näkyvät pöllön alta, koska leimapaperi, jolle pöllö on leimattu, on niin ohutta. (kts. vasen siipi)
d) Valkoisenhohtavalla pearl markerilla tekemäni pallerot ovat epämuodostuneita. (Kiinnitä huomiota ennen kaikkea pöllön vasemmalla puolella silmän kohdalla olevaan töherrykseen!) Miten ne näyttävätkin aina niin onnistuneilta ollessaan märkiä, mutta kuivuttuaan ne vetäytyvät kasaan ja menettävät syvyyttä.
Onnea tämä pöllö nyt kuitenkin jollekin onnelliselle toivottaa, koska se haluttiin ostaa valmistumisestaan seuraavana päivänä!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Red B-day

Toinen veljeni täytti elokuussa 15 - ja hänen lempivärinsä on punainen! Tein hänelle synttärionnittelukortin lempiväristä, mutta tuli niin tyttömäinen, että jäi antamatta. :D
Muuten tästä kortista ei paljon kerrottavaa ole, paitsi että puolihelmet ei ihan pääse oikeuksiinsa pallopaperin kanssa ja ajattelin tehdä joulukortit jokseenkin samalla kaavalla. Paitsi että sitäkään ei olis saanut kertoa vielä...