perjantai 31. elokuuta 2012

Sekametelisalaatti

Eilen meillä oli lounaaksi salaattia.
Tällaista sekaan-vaan-mitä-sattuu-olemaan -salaattia, jonka olen kehitellyt jo vuosia sitten. Tämä on meidän perheen kestosuosikki! Salaatin pääraaka-aineet ovat pasta ja tonnikala, lisukkeita laitetaan kulloinkin oman mielen ja jääkaapin tarjonnan mukaan.


Tällä ohjeella salaattia riittää lounaaksi hyvin kahdelle aikuiselle ja ylikin jää sen verran, että illalla saadan oiva tappelu aikaiseksi siitä kuka lopun syö...vitsivitsi, ei tätä jää illaksi. ;)

n. 300g pastaa (esim. kolmivärinen fusilli)
1 prk tonnikalaa öljyssä

kurkku(a)
3 tomaattia
puolikas paprika
kukkakaalia
pala purjoa
n. 100g herne-maissi-paprikaa
fetaa

2 rkl sokeria
ripaus suolaa


Keitä pasta ja herne-maissi-paprika. Huutele ja pilko vihannekset ja laita ne salaattikulhoon. Lisää joukkoon keitetty pasta ja herne-maissi-paprika, jotka on jäähdytetty siivilässä kylmän vesihanan alla. Lisää feta ja tonnikala. Sekoita hyvin ja lisää sokeri ja suola ja sekoita uudelleen.

Vinkki!
Tonnikalasta ei kannata valuttaa kaikkea öljyä pois. Se tuo salaattiin hyvää makua ja estää pastaa jämähtämästä klimpiksi.


Päälle loraus Saarioisten Thousand Island -salaattikastiketta ja napaan. Toimii!

torstai 30. elokuuta 2012

Vauvauutisia

Minä olen nyt tuplatäti. Pienen pojan ja pienen tytön täti.

Minä olen itkuinen täti.
Siis sellainen liikutusitkuinen. Olen itkenyt liikutuksesta katsellessani pieniä rintaa hamuavia suita, ihmetellessäni kaikki maailman viisaudet sisältäviä silmiä, nuuskutellessani untuvanukkaa päälaella, halatessa siskojani, tuoreita, onnellisia ja hämmentyneitä esikoistensa äitejä.

Ja minä kun luulin, että baby bluesista kärsivät vain juuri synnyttäneet äidit...



Olen itkenyt pitäessäni näitä suloisuuksia sylissäni.



Olen itkenyt tehdessäni kortteja näille pienille ihmeille.

Ja tätä Kaarina Helakisan runoa kortteihin kirjoittaessani vasta olenkin itkenyt.

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä." 


Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."


Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.


Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

- Kaarina Helakisa -  

Sonja ja Viivi: Oikein paljon onnea ja onnellisia hetkiä teidän ihanille perheillenne! <3 Mulla on niin ikävä teitä ja lapsianne.

maanantai 13. elokuuta 2012

Tunteiden värikirjo


8-vuotiaan tytön onnittelukortista tuli simppeli, mutta iloisen värikäs.
Vaikka kaikkien hymiöiden ilmeet eivät niin hyväntuulisia olekaan, niin tämä väriterapia vetää suupielet väkisinkin ylöspäin!

Ilmeitä päiväänne! :)  :'(  :P  ;)  :/  :D  :(  :O

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Timanttiristi

Tämä kesä on ollut varsinaista hiljaiseloa juhlien osalta. Tai no, syntymäpäiviähän on vietetty useita pitkin kesää, mutta isommissa pirskeissä eli häissä, ylioppilasjuhlissa tai valmistujaisissa emme ole olleet. Mutta pääsimmepä kuitenkin yksiin "kunnon" kemuihin, miehen serkun rippijuhliin. Olipas mukava olla juhlimassa aurinkoisessa säässä kauniissa miljöössä. Ja olipas myös kiva laittautua juhlatamineisiin koko perheen voimin!


Rippinuorelle tein ikään kuin kierrätyskortin - käytin hyväksi yhtä vanhaa korttia, jolle ei olisi ollut käyttöä sellaisenaan. Kortin alkuperäisversion voitte käydä katsomassa täällä.
Kyseessähän oli ylioppilaskutsu, josta poistin kaiken ylioppilasmaisen ja tilalle lisäsin rippimäistä. Yksinkertaista!


Risti ei ollut ihan aidoista timanteista, vaikka kimpaleet kauniisti kimaltelivatkin.


Ja sitten minun asuni.
J ä n n i t t ä v ä ä ! Tätähän voisi kutsua ensimmäiseksi päivän asu -postaukseksi (vaikka päivä kyllä meni jo aikoja sitten). Aikaisemminhan kerroin, että olen miettinyt näitä (päivän) asujen esittelyjä, mutta en ole uskaltanut. Nyt on jännittävät hetket, sillä päätin uskaltaa. Katsotaan jääkö tämä ensimmäinen kerta myös viimeiseksi... Kuvassa mää oo vaik kui piän, koska hovikuvaajani haluaa näköjään saada kuvaan mahtumaan paljon muutakin kuin minut. Eli ihailkaa myös taustan kaunista puistoa!

Juhlein Zaran mekossani, jonka ostin keväällä Dubaista. En ole ollenkaan tiennyt olevani tällaisen krepatun kankaan enkä ainakaan liukuvärjäyksen ystävä. Mutta tämä mekko ystävystytti minut molempiin, ainakin yhdeksi kertaa. Bleiseri on H&M:n ja avokkaat Marco Tozzin. Hiuspanta on niin ikään Dubaista, jostakin Anttilan tyylisestä sekatavarakaupasta.



Kaksoset juhlivat Cirafin lappusortsihaalareissaan ja Prisman aletangosta löydetyissä tyttömäisissä kauluspaidoissa. Minikravatit on saatu lahjaksi tädiltä. Tuttinauhoja tekee käsistään taitava ystäväni Janika - hänen blogissaan tuttinauhoja on esillä hurumykke. Käykäähän katsomassa!