Vauvauutisia

Minä olen nyt tuplatäti. Pienen pojan ja pienen tytön täti.

Minä olen itkuinen täti.
Siis sellainen liikutusitkuinen. Olen itkenyt liikutuksesta katsellessani pieniä rintaa hamuavia suita, ihmetellessäni kaikki maailman viisaudet sisältäviä silmiä, nuuskutellessani untuvanukkaa päälaella, halatessa siskojani, tuoreita, onnellisia ja hämmentyneitä esikoistensa äitejä.

Ja minä kun luulin, että baby bluesista kärsivät vain juuri synnyttäneet äidit...

Olen itkenyt pitäessäni näitä suloisuuksia sylissäni.

Olen itkenyt tehdessäni kortteja näille pienille ihmeille.

Ja tätä Kaarina Helakisan runoa kortteihin kirjoittaessani vasta olenkin itkenyt.

Me isäsi kanssa seisottiin

käsi kädessä tässä

ja juteltiin ihan hiljaksiin:

"No nyt se on elämässä." 

Sinä olit ihan pikkuinen

ehkä viikon vanha vasta.

Minä sanoin: "Pilvi kukkasten

kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät

tuntuu lentävän korin yllä."

Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"

Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti

- vaikka poruun puhkesitkin.

Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

- Kaarina Helakisa -  

Sonja ja Viivi: Oikein paljon onnea ja onnellisia hetkiä teidän ihanille perheillenne! <3 Mulla on niin ikävä teitä ja lapsianne.