Pari kanaa ja päivän asu

Kesä tuli, kesä meni. Kesäloma tuli, kesäloma meni. Elokuu tuli, elokuu meni.
Jotenkin ei vain haluaisi mitenkään antaa periksi syksylle.

Kesä oli taivaallinen! Se on ollut täynnä juhlia, olemme saaneet olla mukana muun muassa kaksissa tunnelmallisissa ja todella onnistuneissa häissä. Oman perheen kanssa kiersimme kesälomalla autolla Euroopan halki ja rannalla tuli makoiltua enemmän kuin monena aikaisempana kesänä yhteensä.
Niin että kesä, älä mene ihan vielä...

Tänään juhlimme 2-vuotiasta siskontyttöä.

Kaksivuotiaan korttia koristivat raikkaat, joskin hieman syksyiset värit. Kanat oli minusta yyyybersöpöt ja väriensäkin puolesta just eikä melkein.

 Juhlin kaksveetä asussa, jossa voisin hyvin mennä töihin huomenna.

 Jakku: Vero Moda

Huivi: Pieces

Hame: Ichi

Korkkarit: H&M

Laukku: Bulaggi

Olen tykännyt tästä Vero Modan jakusta todella paljon. Tätä keväällä kaupassa kokeillessani myyjäkin totesi, että tuohan on ihan sun näköinen. No niin on! Sivuvetskari on hauska yksityiskohta ja oikeastaan koko vaatten juju. Se rikkoo kivasti, mutta ei perinteisesti vaakaraidoitusta, ja tekee vaatteesta tosi helpon pitää päällä.

Punainen veska taas on hankinta kesälomareissulta. Näin Tallinnassa tyylikkään naisen, joka kantoi punaista laukkua. Alle kahden tunnin päästä minäkin omistin punaisen laukun. Nyt olen omistanut sellaisen jo puolitoista kuukautta.

Lämmintä ja värikästä syksyä teille lukijani!

Palataan taas, en lupaa, mutta toivottavasti pian.

Ykkönen

Itse leimaväreillä maalattu ykkönen, kohokuvioita, tarroja ja hopeanauhaa suloiselle yksivuotiaalle tytöntyllerölle.

Joka on tänään jo 1,5-vuotias. :)

Tulinen ruusu

Kun et ole muistanut käydä kukkakaupassa, on kiva, että edes onnittelukorttia koristaa yksi ruusu.
Kaksi kärpästä...

Tähän ystäväni valmistujaiskorttiin valikoitui sininen taustaväri hänen lempiväriään kunnioittaen. Inkadinkadon ruusun väritin puuväreillä oranssiksi, sillä halusin kokeilla, miten toimii vastaväripari sininen-oranssi. Hyvinhän se: viileä sininen rauhoittaa mukavasti tulista oranssia. Paperit MME, BasicGrey ja Tiimari. Onnitteluleima Papermania.

p.s. Tervetuloa Anni!

Pienen pieni onnittelukortti

Kesäkuun alun onnittelukortit ovat tietysti keltaisia tai oransseja ja niissä lentää perhosia.

Välillä on kiva tehdä tällaisia vähän pienempiä kortteja. Kivasti onnistuu esimerkiksi tagiin, kuten tässä.

Sävytin tagia vähän oranssilla leimasinmusteella. Onnitteluleiman leimaamiseen käytin punaista Promarkeria. Perhosia napsauttelin Fiskarsin ja Artemion leikkureilla ja käytin ensimmäistä kertaa 3D-ainetta niiden päällä, vaikka purkki on laatikoissani lojunut jo kaksi vuotta. Mustavalkoinen paperi, jonka päällä perhoset lentelevät, on Marimekkoa - pala lahjapussia.

Keväänvihreää

Pimpelipom, täällä se StarAnna vihdoin taas on.

Oi tätä tunnetta, the projekti on lopultakin saatu päätökseen!!! 99 sivua asiaa palvelusta ja sen laadusta lähetettiin sunnuntaina arvioitavaksi. Vois vaikka vähän kiljua ja hyppiä!!!!! Ihan vain siksi, että se stressaava proggis on nyt ohi. O H I !

Tämän päivän valmistujaiskortti ei suinkaan ole itselleni, vaikka sen omassa lempivärissäni teinkin. Tällä muistettiin mieheni siskoa, joka valmistui viime viikolla varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi.
Onnea vielä tätäkin kautta, S!

Kortin paperit Papermania ja Tiimari. Eikös vain sovikin hienosti vuodenaikaan kortin väritys ja kuva?

Raita-apina

Kuvan apina on asunut meillä jo melkein vuoden päivät. Poikani saivat yhden 1-vuotislahjansa mukana pahvisen apinan, joka roikkui silloin vihreätä paperipussia piristämässä. Otin apinan talteen, koska ajattelin, että sitä voisi hyödyntää askartelussa myöhemmin. Ja tässä se nyt on, pitelemässä kummitytön 5-vuotissynttärionnitteluja.

Apinan häntä on mahdottoman pitkä, mutta sitä en millään malttanut leikata pois, vaikka käsistä ylimääräiset pois pätkäisinkin. Synttärionnittelut ja vitosen embossasin mustalla kimaltavalla embossausjauheella ja pinkin pahvin kulmat pyöristin leikkurilla. Mustia helmiä lisäsin ihan lopuksi, ryhtiä kortille antamaan.

Mopedit

Kolmevuotiaan kummipoikamme synttärionnittelukortissa oli melkoinen liikenneruuhka. Monenlaista henkilöautoa, bussia ja vespaa ajelemassa sikin sokin.

 Taustapaperi Basicgrey, skootterileima Hero Arts ja onnitteluleima Circle It.

Punaisia ja sinisiä kulkuneuvoja

Appeni, poikien ukki, sai kuuskymppisonnittelunsa lempivärissään punaisessa.

Mutta vielä punaistakin väriä enemmän ukki piti runosta, jonka onnittelujen lomaan kirjoitin:

Arvioi puutarhasi kukkien mukaan,

putoavia lehtiä älköön kirjatko kukaan.

Mittaa päiväsi kultaiset hetket,

unohda kokonaan pilviset retket.

Laske yösi tähtitaivaat,

turhaan uniasi varjoilla vaivaat.

Täytä elämäsi hymyllä,

miksi pilata sitä kyynelillä?

Iloitse jokaisesta syntymäpäivästä,

älä välitä vuosista,

vaan ikäsi laske ystävistä.

 Tässä ukki avaamassa 60-vuotisjuhliaan upeassa puutarhassaan elokuussa.

Tilattu viiskymppiskortti taas päätyi siniseksi. Tässä oli niin paljon kulkuneuvoja, että numerot eivät enää mitenkään mahtuneet joukkoon.

Jotenkin askarteluinto on ollut jäissä koko syksyn ja vähän jo kesänkin. Olen askarrellut pelkästään silloin kun on ollut "pakko", eli kun olen saanut tilauksia tai kun olen tarvinnut itse kortteja. Mitään ylimääräistä ei siis ole syntynyt. Joulukorttejakin pitäisi jo miettiä. Onneksi näin eilen nämä kortit, sillä näistä sain ihanan idean. Katsotaan kuinka ihana se on sitten, kun lähden sitä toteuttamaan...

Kiukkuisia siivekkäitä

Sain pikkuveljeltä arkillisen tarroja, joita en olisi kuunaan ostanut itse. Angry Birds. Niistä tuli ihan toimiva onnittelukortti serkkupojalle, vaikka tämä vihaisten lintujen oheissälä tuntuu tulevan jo korvistakin ulos. Sellaista se on, kaupallistaminen. Mutta onhan se hienoa, että suomalaiset ovat luoneet jotakin näin fiksua ja menestynyttä!
Mokoma Rovio, koukutti minutkin. Loppuraskausajasta en juuri muuta muista kuin vihreät possut, jotka piti saada hengiltä.

Tunteiden värikirjo

8-vuotiaan tytön onnittelukortista tuli simppeli, mutta iloisen värikäs.
Vaikka kaikkien hymiöiden ilmeet eivät niin hyväntuulisia olekaan, niin tämä väriterapia vetää suupielet väkisinkin ylöspäin!

Ilmeitä päiväänne! :)  :'(  :P  ;)  :/  :D  :(  :O

(Loppu)kesän kukkijat

Washi-teippiä, haaraniittejä, timantteja, kukkia ja syksyisiä värejä. Niistä on heinäkuun lopun onnittelukortit tehty.

Väreistä huolimatta syksy ei ole vielä lähelläkään! Ilmojen puolesta vasta nyt k e s ä on täällä. Nautitaan!

Whuf Hau !

Olimme tänään juhlimassa ystäviemme tytärtä, joka täytti yhden vuoden. Tiedän, että päivänsankarin äidin lempiväri on vaaleanpunainen, joten ajattelin sen ehkä joskus olevan myös tyttösen lempiväri. Siitä siis lähdettiin liikkeelle.

Inkadinkadon koirat (jotka muuten löytyivät sikahalvalla Sinellin standilta Käsityömessuilta Helsingistä ennen vappua) embossasin valkoisella erivärisille punaisille pahveille, leikkasin muotoonsa ja kiinnitin kohotarroilla hopeisen nauhan päälle. Iloisenväriset napit pirtsakoittavat punasävytteistä korttia. HAUskat synttärionnittelut kirjoitin omalla käsialla jälleen.
HAUHAU - HAUskaa synttäriä! Toivottavasti olitte jo ymmärtäneet, vaikka väänsinkin rautalangasta...

Linnunlaulupuu

Peipponen

Saapui kevät, on huhtikuu.

Jo vieraita sai linnunlaulupuu,

sen oksalla jo lauloi peipponen.

Löysi tutun pihan pieni lintunen.

Voi miten iloiseksi tulinkaan,

kun sinut kesävieraakseni saan.

Runo on isotätini Elma Lehtosen vuonna 1987 kirjoittamasta runokirjasta Linnunlaulupuu.
Eikö vain runo sovikin kuvaamaan melko hyvin kummitytön lintuaiheista synttärikorttia, jossa linnut ovat saapuneet laulamaan kimaltelevaan kotipuuhunsa?

Kirjassa on kolmisenkymmentä runoa, joista osa oikeinkin oivaltavia, osa lapsellisiakin, mutta niin hellyyttäviä jok'ikinen. Kirjan on kuvittanut Eija Törnroos.

Isotätini oli takuulla maailman kiltein ihminen. Kuka muu, kuin maailman kiltein, tekee sellaista, että kun nulikat kaatavat hänen pikku-Fiatinsa ja isotäti saa heidät kiinni, hän kutsuu koko nulikkalauman kotiinsa mehulle (ja tiedän että tarjolla on ollut sen seitsämää sorttia) ja sanoo, ettei sellaista saa tehdä. Ainoastaan vanhimmalle pojalle hän oli sanonut, että sinulle olen kaikkein vihaisin, koska sinä olit vanhimpana vastuussa ja yllytit nuorempasikin. Niin kivaa pojilla oli ollut, että muutama oli hakenut vielä tyttökaverinsakin mukaan mehukesteille. Tarina ei kerro, oppivatko nulikat, ettei pikku-Fiateja saa kaataa. Mutta herttaisesti tehty isotädiltäni, eikö?

Ja kukas muu, kuin maailman kiltein, kirjoittaa tällaisen runon:
(Tämä on minun lempirunoni kirjassa)

Kissa ja hiiri

Kissimirri hiiviskeli

kulkiessaan ajatteli:

on se vähän noloa,

kun en hiirenkoloa

ole tänään löytänyt

vaikka olen etsinyt.

Vihdoinpa se löysi sen

pienen hiirenkolosen.

Hiiri sieltä tirkisteli

härnäili ja naureskeli:

"Tule, tule tänne vaan

kotiani katsomaan."

Kissaa vähän harmitti

suuresti se naukaisi:

"Voi sinua pieni hiirulainen

olet kovin luottavainen."

- Niinkö sinä kisu luulet;

minulta totuuden nyt kuulet,

etpä tänne mahtuisi

minun pieneen kolooni,

etkä minua kiinni saa,

vaikka koetat tavoittaa.

Kissa suuttui tosissaan:

- Kyllä sinut kiinni saan

senpä sinulle vielä näytän

kynsiäni avuksi käytän.

Käpälänsä ojentaa

hiirenkoloon kurkottaa,

kurkottaa ja kurkottaa

vaan ei yhtään hiirtä saa.

Rock-henkiset ylioppilaskutsut

Muistatteko vielä nämä ylioppilaskutsut?

Asia meni niin, että jokin aika sitten minulta tilattiin kutsut rock-henkisen nuoren miehen ylioppilasjuhliin. Aikaisemmin esittelemäni kortit olivat esimerkkikortteja, joista tilaaja valitsi mieluisimman ja siitä sitten yhdessä muokkasimme juuri oikean näköisen uudelle ylioppilaalle.

Lopullisesta kutsusta tuli tämän näköinen:

Tein kutsut neliönmuotoiselle korttipohjalle. Taustan harmaassa desing-paperissa on puunsyyn kaltaisia kuvioita. Paperin reunat kävin läpi harmaalla leimasinmusteella. Hopeisten ääriviivanauhojen päälle liimasin kohotarroilla kuvat, joihin olin embossannut Reprintin leimalla (sopivasti ehkä vähän vappuhenkisetkin) valkolakit. Kutsu-teksti on käsinkirjoitettu, valkoisella geelikynällä ja omalla käsialalla.

Vertailun vuoksi kuva koevedoksesta ja lopullisesta kutsusta. Vaikka kortti ei loppuviimeksi muuttunut asettelultaan ollenkaan, niin lopullisesta versiosta tuli mielestäni kovasti tyylikkäämpi ja juhlavampi. Aikaisemmassa kortissa lakit oli leimattu valkoisella leimavärillä embossauksen sijaan. Mustalla taustalla valkoinen leimaväri jää niin hailuksi, että se näyttää jo melkein harmaalta. Kutsu-teksti oli hopeinen ääriviivatarra.

Tilaajalla oli selkeä raami kutsuille: rock-henkiset, joissa ei ole mitään pientä ja hempeää ja saa olla vaikka kokonaan mustavalkoisetkin. Toiveet helpottivat suunnittelutyötäni huomattavasti.

"Tilaajalahjaksi" halusin tehdä kutsujen mukaan onnittelukortin ylioppilaalle. Samaa rock-henkisyyttä pyrin saamaan tähänkin korttiin kutsujen tyyliin.

Tumman taustapaperin päälle liimasin kaksi riviä hopearuutuista washi-teippiä. Päälle laitoin hopeisen nauhan, joka peittää hyvin teippien saumakohdan. Lakit leimasin hopeanhohtavalle kartongille mustalla leimavärillä ja samalle kartongille kirjoitin gaudeamus igitur :n käsin.

Lähetettyäni kaikki kortit jo eteenpäin huomasin, että onnittelukortissa luki gLaudeamus igitur. Fail! Olipas noloa! Mistä minä sen ällän mukaan tempaisin? Olisi kai ollut mukava antaa uudelle ylioppilaalle yksi ylimääräinen laudatur.
Yllä näkyvä uusi kortti oikealla kieliasulla on jo pistetty muiden korttien perässä matkaan.

Lämmin kiitos tilauksestasi Preferita !

Old bird

Vahingosta viisastuneena tein miehen kolmekymppiskortista kaikkea muuta kuin pappamaisen.

Samalla reseptillä mennään dinojen kanssa, paitsi tällä kertaa dinojen tilalla hengailevat värikkäät kanat. Old birds. Ihan kauheesti olisi kyllä tehnyt mieli laittaa ne dinosaurukset muistuttamaan siitä kuinka vanha ukkeli jo on, mutta en minä sitten, kun toisella pukkaa jo muutenkin pientä kriisinpoikasta. Eikä se olisi kuitenkaan vihjettä ymmärtänyt...

Mieheltä minulle

Mieheni, (joka on saanut aivan liian paljon palstatilaa tässä blogissa) on hänkin jo kerennyt askartelemaan muutaman kortin - minulle. Alla olevat luomukset ovat hänen tekemiään.

Tämän vaaleanpunaisen onnittelukortin sain viime vuonna syntymäpäivänäni. Mies oli käynyt Tiimarissa ja ostanut minulle lahjaksi askartelutarvikkeita. Niitä hän sitten suurimmaksi osaksi tässä taidonnäytteessään käytti. Nauha, ruusut, leimasinkirjaimet ja nuottileikkuri olivat osa synttärilahjaa.

Sain toisenkin lahjan.
Mies on kotoisin toiselta paikkakunnalta (Satakunnasta kylläkin) ja halusi viedä minut retkelle paikkaan, jota on lapsena ajatellut paratiisiksi. Mies oli käynyt paikalla lapsuudessaan vain veneellä, mutta pienellä hakemisella löysimme sinne onneksi autollakin.

Paikka todella oli paratiisi! Niin rauhallista, sametinpehmeä hiekkapohja, kirkas ja linnunmaidonlämmin vesi.

Kaksoset nukkuivat rannalla turvakaukaloissaan, kun äiti ja isä kävivät pulikoimassa...

...ja herättyään pääsivät hekin kastelemaan varpaitaan.

Toisen kortin sain nimipäivänäni joulukuussa. Hyvin on mieskin oppinut, mikä on vaimon lempiväri. Hellyyttävintä oli kuitenkin mietelausetarra:

Paras maailmassa mahtuu kahden käsivarren väliin.

- Marilyn Monroe -

Dinolandia

Lauantaina pienet serkkupoikani saavat synttärionnittelunsa näiltä iloisilta dinosauruksilta. Dinot löytyivät Tiimarista, kun olin etsimässä eläintarroja omien poikien synttärikutsuihin. Taustapapereina käytin silppulaatikon runsasta antia ja horisontti syntyi aikaisemmin esittelemistäni washi-teipeistä.

En tiedä, onko kevät ja siitepölyt sekoittaneet pääni... Olen varmasti täällä blogissakin muistanut mainita miljoona kertaa, että lempivärini on vihreä ja vieläpä vaaleanvihreä. Näistä korteista pidän kuitenkin enemmän tuosta sinisestä! Ennenkuulumatonta.
Mitäs mieltä te olette, kumpi miellyttää enemmän silmää, vihreä vai sininen?

Makeaa salmiakkia

Oletteko koskaan syöneet? Makeaa salmiakkia? Minun suuhun laittamani salmiakit ovat kerta toisensa jälkeen olleet suolaisia, mutta makeaa salmiakkiapa ei syödä - sitä katsellaan.

My Mind's Eye:n salmiakkikuvioinen paperi on varsin mageeta katseltavaa. Paperi sai kaverikseen oransseja neliöitä sekä sinisiä perhosia ja satiininauhaa. Liikaa en halunnut salmiakkeja peittää, jotta te saisitte herkutella silmänne täyteen.

Punaiset gerberat

Punainen onnittelukortti, pois mukavuusalueelta. 

Jos oikein tarkkaan katsotte, huomaatte oikeassa yläkulmassa tekstiä, pe...jotain. Käytin taas Yhteishyvää, gerberat löytyivät helmikuun numerosta. Valkoinen pohjaväri ei ole paras mahdollinen, kun käyttää näitä lehtikuvia, sillä vaikka käytin omaa niksiäni paksumman paperin liimaamisesta lehtikuvan taakse, kuultaa ohkaisesta lehdensivusta silti toinen puoli läpi. Gerberoita en halunnut peittää ja siksi päädyin läpinäkyvään paperiin nauhan ja ääriviivatarrojen alla. Ruutunauhan korjasin jouluna talteen yhdestä saamastani paketista. Punaiset sydämetkin olen vuosia sitten ostanut joulukorttien tekoon.

Kirveenvarsia ja kolmekymppisiä

Eilen oli oikein mukava päivä. Olimme Turussa viettämässä "kuusikymppisiä" eli ystäviemme yhteisiä 30+30 -synttäreitä.

Juhlakalut olivat miehiä. Oma mieheni halusi viedä kolmekymppisille lahjaksi Fiskarsin kirveet, jotka minä kauniisti koristelin juhlakuntoon. Kyllä meitä vähän jännitti kävellä erään yökerhon ovista sisään ja saunatiloihin, kun kirveenvarret pilkistivät laukunsuusta. Onneksi oransseista varsista ei ovella kyselty mitään ja pääsimme tuomisiamme selittelemättä juhlapaikalle.

Kortit tein tarkoituksella ja myös ajan säästämiseksi lähes identtisiksi. Ja nämä majavat nyt on jo niin nähty tässä blogissa. Näiden korttien myötä majavien juhlat on loppuun juhlittu; DCWV:n majavapaperi loppui ja hyvä niin. Kiireessä näet turvaudun liiankin helposti tuttuun ja turvalliseen jo nähtyyn ja tehtyyn.

 

Tarkat varmasti huomasivat sen, että korteissa ja lahjakääreissä on edellisen postauksen uhosta huolimatta solmuja ja rusetteja. Tappelin solmimisen kanssa edelleen, mutta sen verran olen kehittynyt että yrityksiä oli enää viidestä kymmeneen! Jee, mää alan oppia. Olen nimittäin harjoitellut - ja hermoillut!