Linnunlaulupuu

Peipponen

Saapui kevät, on huhtikuu.

Jo vieraita sai linnunlaulupuu,

sen oksalla jo lauloi peipponen.

Löysi tutun pihan pieni lintunen.

Voi miten iloiseksi tulinkaan,

kun sinut kesävieraakseni saan.

Runo on isotätini Elma Lehtosen vuonna 1987 kirjoittamasta runokirjasta Linnunlaulupuu.
Eikö vain runo sovikin kuvaamaan melko hyvin kummitytön lintuaiheista synttärikorttia, jossa linnut ovat saapuneet laulamaan kimaltelevaan kotipuuhunsa?

Kirjassa on kolmisenkymmentä runoa, joista osa oikeinkin oivaltavia, osa lapsellisiakin, mutta niin hellyyttäviä jok'ikinen. Kirjan on kuvittanut Eija Törnroos.

Isotätini oli takuulla maailman kiltein ihminen. Kuka muu, kuin maailman kiltein, tekee sellaista, että kun nulikat kaatavat hänen pikku-Fiatinsa ja isotäti saa heidät kiinni, hän kutsuu koko nulikkalauman kotiinsa mehulle (ja tiedän että tarjolla on ollut sen seitsämää sorttia) ja sanoo, ettei sellaista saa tehdä. Ainoastaan vanhimmalle pojalle hän oli sanonut, että sinulle olen kaikkein vihaisin, koska sinä olit vanhimpana vastuussa ja yllytit nuorempasikin. Niin kivaa pojilla oli ollut, että muutama oli hakenut vielä tyttökaverinsakin mukaan mehukesteille. Tarina ei kerro, oppivatko nulikat, ettei pikku-Fiateja saa kaataa. Mutta herttaisesti tehty isotädiltäni, eikö?

Ja kukas muu, kuin maailman kiltein, kirjoittaa tällaisen runon:
(Tämä on minun lempirunoni kirjassa)

Kissa ja hiiri

Kissimirri hiiviskeli

kulkiessaan ajatteli:

on se vähän noloa,

kun en hiirenkoloa

ole tänään löytänyt

vaikka olen etsinyt.

Vihdoinpa se löysi sen

pienen hiirenkolosen.

Hiiri sieltä tirkisteli

härnäili ja naureskeli:

"Tule, tule tänne vaan

kotiani katsomaan."

Kissaa vähän harmitti

suuresti se naukaisi:

"Voi sinua pieni hiirulainen

olet kovin luottavainen."

- Niinkö sinä kisu luulet;

minulta totuuden nyt kuulet,

etpä tänne mahtuisi

minun pieneen kolooni,

etkä minua kiinni saa,

vaikka koetat tavoittaa.

Kissa suuttui tosissaan:

- Kyllä sinut kiinni saan

senpä sinulle vielä näytän

kynsiäni avuksi käytän.

Käpälänsä ojentaa

hiirenkoloon kurkottaa,

kurkottaa ja kurkottaa

vaan ei yhtään hiirtä saa.