3 vuotta - Nahkahäät

Tänään on kolmas hääpäivämme.

Meidän isä on harrastanut runonlausuntaa niin kauan kuin muistan. Ei missään runonlausuntapiireissä, hän on vain opetellut kauniita runoja ulkoa omaksi ilokseen ja lausunut niitä monissa perheemme juhlissa, sukutapahtumissa, työpaikallaan... Isälläni on uskomaton muisti, hänellä ei koskaan ole esiintyessään muisti- tai lunttilappuja.

Muutamia viikkoja ennen h-hetkeä isä ilmoitti, että hänellä olisi runo valittuna häihimme. Iskä halusi runon pysyvän yllätyksenä häihin saakka, hän ei kertonut runovalintaansa edes äidille.
En vieläkään tiedä - ja nyt kohoaa kyyneleet - mistä iskä aina löytää ne kaikkein koskettavimmat ja kauneimmat runot tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Näin kauniita sanoja saimme kuulla, erityisomistuksella perheen ensimmäiselle vävylle, esikoistytär Annan tuoreelle aviomiehelle.

Annaa ajatellessa

Tekeekö mielesi Annan kanssa
juosta lentokalojen perään
ja pyhänä mennä korvasieneen
ja kuukuksia kerään?

Jos löydät hyvän mansikkapaikan
saako Anna täyttää mukin?
Tekeekö mielesi Annan tukka
koristaa sinisin kukin?

  

Hymyiletköhän itseksesi
kun kuljet pitkin teitä?
Ja juoksetko Annaa paijaamaan
jos on silmissä kyyneleitä?

Onko sinusta onnellista
tehdä yhdessä uutteraa työtä?
Tahdotko toisinaan suukotella
Annaa pitkin yötä?

 

Kannatko aamulla punaisia
omppuja Annan syliin?
Mielitkö viedä kyyhkyn selässä
tyttösi maailman kyliin?

 

Jos vastaat, jos vastaat myöntävästi
näihin kysymyksiin,
niin silloin - kai Annaa rakastat...
ja te kaksi - sovitte yksiin.

- Kaarina Helakisa -

Pyyhin kyyneliä kolme vuotta sitten.
Niin nytkin.

(kuvat: Mika Linho)