Meidän pääsiäinen

En ole koskaan ollut pääsiäisihminen. Vaikka pääsiäinen lopulta onkin sanomaltaan iloinen juhla, on pitkäperjantain tapahtumat niin synkkiä, että ne ankeuttavat aina mieleni. Vasta aikuisena olen oppinut pitämään pääsiäisestä hitusen verran enemmän. Lähinnä sen tuomien pitkien vapaiden takia. Pääsiäisenä on kunnolla aikaa olla rakkaidensa kanssa - perheen, sukulaisten, ystävien.

Ja tänä pääsiäisenä totisesti olimme.

Pitkänäperjantaina kummitätini tuli meille kylään. Lapsena olen hänen kanssaan ollut niiiiin tavattoman monena vuonna pitkäperjantaiajelulla. Tänä vuonna me pyysimme kummitädin mukaamme ajelemaan. Olemme miehen kanssa käyneet monena pääsiäisenä meille tärkeällä rannalla Preiviikissä. Sinne siis menimme tänäkin vuonna. Otin järkkärinkin mukaani, jotta saisimme kivoja perhekuvia, sillä kummitätini on hyvä valokuvaaja. Pois lähtiessämme huomasin, ettei kamerassa ollut muistikorttia! Harmitti. Onneksi saimme otettua muutaman kuvan kännykällä ennen pimeää.

M e r i. Sydän.

Sumu oli käsittämättömän sankka - vain meren yllä. Juuri se asia, mistä pidän meressä. Se elää niin omaa elämäänsä, se on käsittämättömän voimakas ja arvaamaton.

Sama ranta pääsiäisenä vuonna 2011. Pääsiäinen oli huhtikuun lopussa, oli lämmin ja takinkin oli jo saanut vaihtaa kevyempään. Pojat potkivat vielä "vatassa".

Pitkänäperjantaina savustimme itse lohta ja söimme sen kanssa raikasta salaattia. Arvatkaapa miksi mulla ei ole kuvia? No sen muistikorttihässäkän vuoksi, argh.

Jokunen suklaamuna tuli myös popsittua.

Lankalauantaina olimme kutsuneet kaksi ystäväpariskuntaamme meille syömään. Olimme sopineet, että toinen pariskunnista valmistaa alkuruuan ja toinen jälkiruuan. Itse valmistaisimme pääruuan.

Ennen vieraiden tuloa ehdin kuvauttaa asuni.

Hostasin vieraita Onlyn kirkkaanpunaisissa housuissa, Seppälän topissa,Pier Onen valkoisessa neuletakissa,

Abron vyössä

ja Piecesin ihanan keväisessä lintuhuivissa.

Sitten saapuivat vieraat.

Yhdellä ruuanlaittajista oli mukana oma upea essunsa.

Ettekä usko kuinka upeaa alkuruokaa saimme! Metsästystä harrastava ystävämme oli metsästänyt rusakon ja teki meille siitä rusakkolihapullia. En ole kuunaan syönyt näin isoa vaivaa nähnyttä alkuruokaa. Rusakko oli erinomaista!

 Sain ystävältä luvan julkaista hänen tekemänsä kuvasarjan pääsiäispupun vaiheista pellolta pöytään.

Vihdoin päästiin syömään.

Rusakkopyöryköitä salaattipedillä. Kiinankaalista tuli vähän noottia.

Pääruuaksi tarjosimme anoppini reseptillä valmistettua tillilihaa ja sitruunaglaseerattuja perunoita. Parhaani tein, mutta en vielä koskaan ole osannut valmistaa niin hyvää tillilihaa kuin anoppini.

Jälkiruuaksi toinen ystäväpariskunta oli valmistanut herkullista vadelmahyytelöä, joka tarjottiin kahvin kera.

Pienenä bonusjälkkärinä (koska jälkkäri vain on joka kerta se aterian paras osa) tarjosimme Kindereitä. Mikä siinä on, että liki kolmekymppisenäkin jaksaa innostua tavattomasti niistä sisältä löytyvistä yllätyksistä?

Lauantai-iltana ruokailujen jälkeen kiiruhdimme vielä pääsiäisjuhlille siskoni ja hänen miehensä luokse.

Pukeuduin juhlille edc by Espritin housuihin, Dubaista hankittuun Zaran toppiin ja Vero Modan raitajakkuun.

Kutsussa jokaista pyydetiin tuomaan mukanaan pääsiäismuna, Kinder ei käynyt. Juhlien emäntä sitten piilotti munat jossain vaiheessa iltaa ja voin kuinka meillä oli hauskaa, kun niitä etseimme.

Mieheni avasi skumppapullot suuren maailman tyyliin veitsellä.

Tyttöille oli järjestetty oma peli, jonka häviäjälle oli tiedossa jokin ei niin mieluisa tehtävä. Ja arvatkaapa kuka hävisi? Minä tietysti!

Yöllä juhlista kotiin lähtiessä saimme mieluisia yövieraita. Kauempana asuva siskoni miehensä kanssa tuli meille.

Sunnuntaiaamuna nautittiin aamupalaa heidän kanssaan.

Pojatkin tuotiin juuri sopivasti mummulasta aamupalalle.

Sunnuntai-illaksi meidät oli kutsuttu yhden ystäväpariskuntamme upealle huvilalle syömään ja saunomaan.
Miehet loimuttivat ulkona konjakkilohta.

Lohen lisäksi tarjolla oli possua ja pippurikastiketta.

Sekä raikasta salaattia ja itsetehtyjä tikkuperunoita. Sitten taas syötiin...

Saunan ja paljun jälkeen nautittiin köyhiä ritareita mustikkahillokkeen ja kermavaahdon kanssa. Tarjolla oli myös ihanaa minttujuustokakkua. Arvatkaapa olimmeko ähkyssä, kun ajelimme sunnuntaiyönä huvilalta takaisin kotiin? Kiitos Janika viimeisestä!

Pääsiäismaanantaina alkoikin sitten melkein jo arki. The Projekti! Sitä on tehtävä pääsiäisistä ja aurinkoisista ilmoista huolimatta, sillä deadlinet painaa päälle...
Napnapnap, tiktiktik kannettavalla kirjoittaessa. Viuhviuhviuh, lähdekirjallisuutta selatessa. Hhmmmmmm, omaa ja opiskelukaverin tekstiä lukiessa.
Voiton puolella onneksi ollaan jo.

Lähdekirjallisuudesta on palautettu kirjastoon noin 2/3 osaa. On sitä siltikin vielä aika pino.
Jokos arvaatte, mihin mun projektini liittyy?
(J: Täällä mä vaan päivitän blogia, vaikka olisi niin paljon parempaa tekemistä. Älä oo vihainen! :) )

Uudet lukijat balle ja nina lah, sydämellisesti tervetuloa seuraamaan Korttitivolia!