Juhlista jaloin

Joulu on minulle ehdottomasti vuoden tärkein juhla.
Tänäkin vuonna sitä juhlittiin perinteitä kunnioittaen ja vaalien sekä lempijoululauluani Sylvian joululaulua taukoamatta kuunnellen. Perinteet - niistä syntyy aidoin joulujuhla!

Aattoaamuun kuuluu riisipuuro. Äiti teki aina (tekee vieläkin) kotona riisipuuroa aattoaamuna. Lasten myötä perheellemme on muodostunut uusi perinne: mieheni isä puolisoineen tulee meille aattoaamuna riisipuurolle ja joulusaunaan. Puuron kanssa ei ole sekametelisoppaa, koska siitä ei juuri kukaan meistä pidä. Tarjolla on mehusoppaa mansikoiden, mustikoiden ja vadelmien kera.

Puuroon piilotan aina mantelin. Tänä vuonna sen löysi ukin puoliso.
Riisipuuron ja joulusaunan lisäksi aattoaamuna pitää aina kuunnella joulurauhan julistus, muuten ei joulu ala.

Sitten suuntaammekin vanhemmilleni, jossa äiti on laittanut kystä kyllä. En muista yhtäkään joulua, ettemme olisi aattona olleet koolla koko lapsuudenperhe. Tämä joulu oli siitä poikkeuksellinen, että yksi sisaruksistani oli ulkomailla.

Perinteisen jouluaterian jälkeen käymme hautausmaalla sytyttämässä kynttilät oman mummuni ja vaarini sekä ukkini ja mummuni haudoille. Kahta isovanhemmistani en ole ehtinyt nähdä ja mummu ja ukki ovat nukkuneet pois, kun olen ollut alle kouluikäinen.

Lapsuudenkodissa oli tänä vuonna todella kaunis (viljelty) kuusi. Vähän se kuitenkin kärsi, kun kaksoset sen kaatoivat... :D

Hautuumaalla käynnin jälkeen on pukki kolkutellut oveen niin kauan kuin muistan. Pukki jakaa vain osan lahjoista, tontut tuovat hänen jälkeensä lahjoja ulko-ovelle pitkin iltaa kahvittelujen ja glögittelyjen lomassa.

 Tänä jouluna juhlimassa oli myös kaksi depytoijaa.

Meidän säföreistä ei tämän parempaa kuvaa aatolta saanut. Taisi olla aika jännittävä päivä. Pukin sylissä ei haluttu olla ollenkaan, mutta häntä käytiin taputtelemassa ja ihmettelemässä. Ensimmäisestä paketista pojat saivat legoja ja niillä leikittiinkin sitten ihan koko ilta. Ja joulupäivä. Ja Tapaninpäivä. Eikä legot näihin jääneet, niitä tuli yhteensä kolme isoa paketillista.

Aattoiltana pelaillaan yömyöhään, vai pitäisikö jopa sanoa aamuvarhaiseen. Minä olen pitänyt huolen siitä, että joka joulu joku meistä saa jonkun uuden pelin lahjaksi. Tämäkin on yksi perinne. Tänä vuonna hommasin koko poppoolle yhteiseksi Trivial Pursuitin. Tähän peliin ei kyllästy koskaan!

Jouluaaton asusta (joka oli melkolailla samanlainen kuin Tapaninpäivän asu) ei ole kuvaa, mutta joulupäivänä ylläni olivat täällä esittelemäni uudet vetimet. Paita siis In Wearin ja hame s.Oliverin, sukkahousut Norlynin.

Kaulassa oli neulomani tuubihuivi, josta lisää myöhemmin.

 Joulupäivän iltana pieni juhlija nukahti syliini. Voi suloisuutta, olen niin ylpeä täti!

Tapsana kiiruhdimme kahteen eri kyläpaikkaan, ensin miehen siskon luokse Paimioon ja sitten takaisin Poriin tädilleni, jossa perinteisesti kokoontui koko äidin puolen lähisuku.

Arttu liimautui serkkutyttööni koko illaksi. Yhdessä he katselivat kaikkea uutta ja jännää.

 Joku oli myös syönyt aika paljon suklaata.

Tätini luokse oli viime kerrasta ilmaantunut jotakin aivan uutta.

Ihastuttava keppihevostalli, jossa hevosilla oli heinät ja varta vasten ostettu juottoämpäri. Ihana idea! Ja varmasti kuusivuotiaan serkkutytön paras joululahja.

Tapanina pukeuduin Mexx:in mustaan kotelomekkoon, jonka tilasin loppusyksystä Zalandolta. Jouluaattona päälläni oli sama mekko hiukan eri asusteilla. Huivi Passigatti ja sukkikset Norlyn.

Yöllä herkuteltiin vielä miehen kanssa juustoilla ja erilaisilla pähkinöillä sekä esimieheltäni joulumuistamisena saadulla hyvällä punaviinillä. Oli niin ihanaa! Oli niin ihana joulu!

Nyt välipäivinä olemme tunnelmoineet post-joulua, ja ihanaa on ollut sekin! Huusholli kiiltää puhtautaan, jääkaappi on täynnä herkkuja ja mihinkään ei ole kiire. Perhe on yhdessä. En tiedä parempaa!