sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ikävä

Isotätini, varamummu, saatettiin eilen viimeiselle matkalleen.

Kuva


Niin elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu.
Elämä ottaa ja antaa.
Kun saapuvat aurat taas kurkia puuttuu,
siivet eivät jaksaneet kantaa.
Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu,
poikasten siivet jo kantaa.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

4 kommenttia:

  1. Krisse21. lokakuuta 2012 klo 10.33

    Voimia suruun! Kaunis runo, kenen käsialaa sanat ovat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. StarAnna21. lokakuuta 2012 klo 11.19

      Kiitos! Runo on minustakin todella kaunis, en vain ole mistään löytänyt sen kirjoittajaa. Harmi!

      Poista
    2. Unknown27. lokakuuta 2012 klo 0.26

      Osanotto ja voimia rakas ystäväni !♥ Ihana kuva ja koskettava runo.

      Poista
  2. StarAnna29. lokakuuta 2012 klo 12.24

    Kiitos ystävä rakkahin! <3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)