Käärepapereista kaivettuja

Älkää nyt vaan pelästykö, että ihan oikeasti olen taas linjoilla!
Minun piti esitellä saamiani joululahjoja teille jo välipäivinä, mutta tapahtuipa niin, että sain vatsataudin. Luojan kiitos se ei tullut jouluksi! Eikä tauti tietenkään kestänyt viikkoa, mutta minun jälkeeni oksensi Vilho, sitten uudenvuodeaattona mies ja Arttu ja heti uudenvuodenpäivänä meillä kyläilemässä ollut Helsingin-sisko ja hänen jälkeensä toinen sisko. On siis ollut vähän muuta tekemistä kuin bloggailla, ymmärrätte varmaan.

Meidän isä aina sanoo, että ei saa tehdä sitä taikka tätä, ettei tule "uudeksvuodeks kipeeks". No jep, meillä kävi just niin! Tultiin uudeksvuodeks kipeeks koko perhe ja tartutettiin vielä liuta muitakin ihmisiä. Harmillista, sillä odotetut uudenvuodenpartyt peruuntuivat meidän osalta. Toivottavasti vuosi ei tuo tullessaan sitä, millä se alkoi... Kevät kun on melkoista haipakkaa. Niin monelle tuttuja, mutta meille uusia ja ihmeellisiä juttuja ovat minun töihinpaluuni ja lasten päiväkotiin meneminen. Lisäksi minulla on yksi iso projekti keväälle, josta toivottavasti uskallan kertoa teille lisää viimeistään kesäkuussa.

Semmosta. Tällaisella prologilla päivän aiheeseen eli niihin joululahjoihin. Lupaan muuten, että tämä on tältä erää viimeinen jouluaiheinen postaus. Tähän aiheeseen palattakoon sitten taas loppuvuodesta.

Äiti ja yksi siskoistani olivat metsästäneet minulle tämän syksyllä ilmestyneen Stockmannin 150-vuotisjuhlamuumimukin. Mikä aarre! Tämähän myytiin verkkokaupassa loppuun jo ennen kuin se edes ehti Stokkan hyllylle. Juon muuten kahvia tästä ihanuudesta juuri nyt kun kirjoitan tätä postausta. Ihan paras joululahja!!! Kiitos äiti ja Viivi!

 Äiti oli hankkinut minulle lisäksi ajankohtaista kirjallisuutta.

Anoppi kartutti Teema-kokoelmaamme tällaisella suloisella kaatimella. Korkkinen korkki on hieno yksityiskohta!

Ystävä ilahdutti muumifania lasisella Muumipapan hattu -maljakolla.

Toinen sisko tiesi minun tekevän kauratyynyjä joululahjaksi ja oli siksi kääräissyt minullekin pakettiin jotakin viljaista. Lämpimät vehnätossut, jotka toimivat samalla periaatteella kuin kauratyyny.

Mies antoi ehdottomasti joulun rentouttavimman lahjan. Enkä ihmettele, hän kun seurasi sitä monen viikon siivoushuiskimista jälleen kulmat koholla. Hierontaistuimen lisäksi pakettiin sisältyi lahjakortti miehen omakätiseen jalkahierontaan. Parasta!

Mies on pruukannut ostaa joka joulu myös jonkun Wii-pelin, jota sitten yhdessä pelaillaan pimeinä talvi-iltoina. Joku voi muuten pelaillessa tänä talvena istua aika usein sellaisessa hierovassa tuolissa... ;)

Miehen ostama amaryllis on lempijoulukukkani. Tänä vuonna väri ei ollut se perinteinen valkoinen, vaan tällainen jännän oranssi. Aarikan Prinsessa-tuikut olivat joululahja työnantajaltani.

Lisäksi sain lämpimät kintaat, villasukkia, hyvää viiniä ja paaaaaljon suklaata.
Ja yksi miehen antama joululahja on vielä tulon päällä. UPS tuo sen suoraan kotiovelle, ehkä jo huomenna. Se on niin ihana ja toivottu lahja, että tarvitsee jo ihanuudessaan oman postauksensa. Odotan täällä ihan täpinöissäääääää!!!!

Poikienkin lahjoista on pakko esitellä yksi.
Tätini perheineen kasvattaa lampaita kesäisin ja he olivat teettäneet itse kasvattamistaan lampaista kaksosille taljat. W-A-U! Näin upeita "käsintehtyjä" lahjoja eivät ole poikani (enkä minä) koskaan saaneet. Suuren suuret kiitokset tädille!

Ilokseni huomasin, että olen saanut Korttitivolin matkaan muutaman uuden lukijan lähiaikoina!
Tervetuloa mukaan JohannaL ja Harakka!

"Vanhoille" lukijoille kiitos kuluneesta vuodesta! Kuvanne pikkuikkunoissa on se juttu, miksi täällä jaksan jorista. Kommentoijille kiitos ihan jokaisesta kommentista, jonka olette jättäneet! En voi liiaksi korostaa, kuinka tärkeitä palautteenne ovat.

Teille kaikille, 

onnea vuoden 2013 jokaiselle päivälle!