Pipo on pitkänmallinen. Ajattelin, että se olisi juuri sopivan rento, löysä ja lämmin lasten kanssa ulkoiluun.
Pipon valmistuttua se näytti päässäni uimalakilta. Miten olinkaan saanut siitä niin pienen, vaikka neuloin sen 4½ puikoilla ja ohjeessa suositeltiin 3½ - 4 puikkoja?!
En sitten saanutkaan rentoa, löysää ja lämmintä ulkoilupipoa.
Pitää tehdä uusi.
Ei haittaa.
Onneksi pipo oli juuri sopivan kokoinen 6-vuotiaan serkkutyttöni päähän, joten annoin sen hänelle. Ja vieläpä siinä oli hänen lempiväriään - mustaa (joka oli oikeasti tummanharmaata). Voi kuinka serkkutyttöni piposta ilahtuikaan, suostui oitis malliksikin. Ja minä ilahduin aivan valtavasti siitä, että sain pipollani jonkun niin iloiseksi. Ihana tyttönen!
Ilahduin myös valtavasti uudesta pienestä villasukkakuvasesta blogini vasemmassa reunassa.
Lämpimästi tervetuloa Lady of the Mess!
Kiitos tervetulotoivotuksista! Tykkään kovasti lukea ja katsella käsistään taitavien osaajien luomuksia - itse kun en saa mitään aikaiseksi. Jospa näistä joskus inspiroituisi itsekin tekemään eikä vain haaveilemaan;)
VastaaPoistaHyvää viikkoa sinne!
Toivottavasti pystyn inspiroimaan sinua käsillä tekemiseen, niillä kun voi tehdä niin montaa juttua. Täytyy vain löytää se oma ala. :) Nyt Lady haaveiluista toimeen!
PoistaOikein mukavaa viikkoa myös sinulle!
Itselläkin on monta kertaa käynyt ihan sama juttu...
VastaaPoistaPaitsi appiukon pipon suhteen...
Teen sen joka kerta aivan liian pieneksi, vaikka lisään silmukoita joka kerralla vaan enemmän ja enemmän.
Liekö vika käsialan kiristymisessä?
Jaa-a :)
Luulen, että itselläni vikana on tosiaan juuri tuo käsialan kiristyminen tai yleinen tiukka käsiala. Pitäisi tehdä koetilkkuja, jotta osaisi luoda tarvittavan määrän silmukoita. Mutta kun ei viitti! :)
Poista