Vietimme alkuviikon Tampereella. Olin varannut meille hotellihuoneen kahdeksi yöksi, tämä oli yksi miehelle antamistani joululahjoista.
Tampere on meille rakas paikka, vaikka meillä kummallakaan ei ole kaupunkiin erityisiä siteitä. Siellä ei asu sukulaisia eikä juuri tuttaviakaan, emme ole sieltä kotoisin, emmekä ole siellä koskaan asuneet. Silti olemme tavanneet mieheni kanssa Tampereella ensi kertaa, Koskikeskuksessa, ilman minkäänlaista tietoa siitä, että jonain päivänä meistä vielä tulee pariskunta. Tästä syystä siellä on kai aina mukava käydä, verestelemässä vanhoja.
Pojat varasivat itselleen parhaimmat sängyt heti hotelliin saavuttuamme. Äiti ja isä eivät kuitenkaan tyytyneet pojille pedattuun vuodesohvaan, vaan änkesivät poikien kanssa samaan petiin. Se on tuttua, pojat nukkuvat kotonakin aina välissämme.
Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä panimoravintola Plevnassa. Siellä ruokalistan saa lukea hauskasti sanomalehdestä.
Tilasin kellarimestarin pannun, jonka olen syönyt Plevnassa kerran aikaisemminkin ja silloin erityisen hyväksi todennut. Melkoinen satsi: häränulkofilettä, porsaansisäfilettä, lammasmakkaraa, talon makkara, grillitomaatti, röstiperunaa ja sienikastiketta. Minä,
sientenvihaaja, olen saanut tässä ravintolassa parhaan koskaan syömäni kastikkeen. Ja se on tehty sienistä!
Mieheni tilasi makkarapannun, josta hän totesi: "Tämähän on ihan samanlainen kuin sun annoksesi, tästä puuttuu vain toi kastike ja pihvit ja perunat on eri muodossa." Tämän sanottuaan hän kuitenkin pyörsi mielipiteensä ja tuli tulokseen, ettei hänen annoksessaan ollut muuta samaa kuin nuo pari makkaraa. :D
Plevnan tunnelma on välitön ja rento. Siellä tuntuu olevan Oktoberfest vuoden ympäri, tammikuusta joulukuuhun.
Ensimmäinen aamu alkoi runsaalla aamupalalla. Tämä on se hotelliöiden paras juttu.
Aamupalan ja poikien päiväunien jälkeen lähdimme Stockmannille shoppailemaan. Ja uskokaa tai älkää, tämä oli miehen ehdotus! Sopi minulle, paremmin kuin hyvin!
Aloitimme ostoskierroksen Buffet Stockmannissa lohikeitolla. Vilholle jäi leipää näköjään myös shoppailuevääksi.
Löysin vaikka mitä taas. Ja ostin melkein kaikki sovittamani vaatteet. Vakuuttelin itselleni, että tarvitsen uusia työvaatteita. Kuinka monen ostoksen kanssa tätä veruketta vielä voi käyttää?
Sitten kiireen vilkkaa takaisin hotellille, jotta kerkeäisimme kylpemään ennen kylpylän sulkeutumista.
Men in white, lähdössä uimaan.
Kylpylä oli pieni, mutta mahduimme polskuttelemaan oikein hyvin, alkuviikosta oli niin hiljaista.
Olimme varanneet illaksi pöydän Näsinneulasta, mutta se oli pakko perua, koska kylpylöintiin meni paljon enemmän aikaa kuin olimme kuvitelleet. Tyydyimme sitten Hesburgeriin - helppoa, nopeaa ja roskaista.
Jälkiruoka haettiin mukaan toisesta pikaruokaketjusta, McDonaldsista. Heidän pehmiksensä ovat ihania, niihin kinuskikastikkeen saa kuumana.
Pojat nukahtivat autoon, ja me miehen kanssa tutustuimme Tampereen ydinkeskustan ulkopuolisiin alueisiin omalla autolla. Rakastan näitä yöllisiä ajeluita!
Viimeisenä päivänä kävimme liikuntaseikkailemassa HopLopissa.
Alkuhämmästyksen jälkeen pojat olivat aivan innoissaan polskimassa pallomeressä, hyppimässä trampoliinilla, ajamassa polkuautoilla, pomppimassa pomppulinnassa, kiipeilemässä leikkiradoilla, laskemassa liukumäkeä...
Kahden ja puolen tunnin seikkailemisen jälkeen olimme kaikki rättipoikkiväsyneitä ja valmiita kotimatkalle.
Kahden viikon päästä pakkaillaankin sitten seuraavaa, vähän pidempää reissua varten. Ajatuksenamme on ottaa kaikki irti viimeisistä hoitovapaapäivistäni.
Kuten huomaatte, töihin paluu pyörii mielessä. Koko ajan. Ei enää kuukauttakaan...
Minilomamme aikana olin saanut uusia lukijoita, niin mukavaa!
Tervetuloa Hempukka:), lumikissa ja Ruthi!
Ja kiitos myös kommenteistanne, pyrin vastailemaan niihin mahdollisimman pian. Nyt kuitenkin syvennyn projektini pariin, se on lähtenyt loman jälkeen käytiin melkoisella rytinällä.
