Mieheltä minulle

Mieheni, (joka on saanut aivan liian paljon palstatilaa tässä blogissa) on hänkin jo kerennyt askartelemaan muutaman kortin - minulle. Alla olevat luomukset ovat hänen tekemiään.

Tämän vaaleanpunaisen onnittelukortin sain viime vuonna syntymäpäivänäni. Mies oli käynyt Tiimarissa ja ostanut minulle lahjaksi askartelutarvikkeita. Niitä hän sitten suurimmaksi osaksi tässä taidonnäytteessään käytti. Nauha, ruusut, leimasinkirjaimet ja nuottileikkuri olivat osa synttärilahjaa.

Sain toisenkin lahjan.
Mies on kotoisin toiselta paikkakunnalta (Satakunnasta kylläkin) ja halusi viedä minut retkelle paikkaan, jota on lapsena ajatellut paratiisiksi. Mies oli käynyt paikalla lapsuudessaan vain veneellä, mutta pienellä hakemisella löysimme sinne onneksi autollakin.

Paikka todella oli paratiisi! Niin rauhallista, sametinpehmeä hiekkapohja, kirkas ja linnunmaidonlämmin vesi.

Kaksoset nukkuivat rannalla turvakaukaloissaan, kun äiti ja isä kävivät pulikoimassa...

...ja herättyään pääsivät hekin kastelemaan varpaitaan.

Toisen kortin sain nimipäivänäni joulukuussa. Hyvin on mieskin oppinut, mikä on vaimon lempiväri. Hellyyttävintä oli kuitenkin mietelausetarra:

Paras maailmassa mahtuu kahden käsivarren väliin.

- Marilyn Monroe -

Neljä vuotta sitten...

...tapahtui tällaista.

Minä ja mun miäs mentiin kihloihin 14.4.2008.

Olimme tuohon aikaan muutaman viikon mittaisella automatkalla Länsi-Euroopassa. Ystäväni opiskeli Ranskassa ja minä ja isäntä "hurautettiin" Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Luxemburgin kautta Ranskaan. Paluumatkalla mies sitten meni ja kosi Eiffel-tornin juurella kuulaassa kevätillassa. Ja minä plikka olin niin onnellinen. Oi niitä aikoja!

Kosintapaikka oli miehen mielestä pitkän aikaa niin kliseinen, ettei sitä saanut paljastaa kenellekään. Piti vain sanoa, että juu, matkalla kihlauduttiin. :D

Reissu on elämässäni tähän mennessä tehdyistä ehdottomasti antoisin! Ei siksi, että lähdin matkalle tyttöystävänä ja palasin morsiamena, vaan siksi, että se oli niin erilainen kuin muut.

Nukuimme suurimmaksi osaksi (henkilö(!))autossa, peseydyimme milloin missäkin, huoltoasemien suihkuissa, kylpylöissä (oi niitä Saksan systeemejä), Ranskassa tietysti ystäväni luona, (Hollannissa jouduin pesemään tukkani huoltoaseman vessan lavuaarissa), saimme kolme sakkoa, Reeperbahnilla kävimme meno- ja tulomatkalla Hesburgerissa (oli niin suloista kun paluumatkalla Hampurissa ollessamme mies kysyi, että mennääks Heseen?), ajauduimme vuoristoon jossain Saksan ja Luxemburgin rajalla, näimme ja koimme tuhat ja yksi paikkaa. Uskon, että saimme sellaista sydämen sivistystä, joka kulkee mukanamme halki elämän.

Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, 

jos ne ovat tiukasti takertuneet toisiinsa?

- Pikku Myy -

Dinolandia

Lauantaina pienet serkkupoikani saavat synttärionnittelunsa näiltä iloisilta dinosauruksilta. Dinot löytyivät Tiimarista, kun olin etsimässä eläintarroja omien poikien synttärikutsuihin. Taustapapereina käytin silppulaatikon runsasta antia ja horisontti syntyi aikaisemmin esittelemistäni washi-teipeistä.

En tiedä, onko kevät ja siitepölyt sekoittaneet pääni... Olen varmasti täällä blogissakin muistanut mainita miljoona kertaa, että lempivärini on vihreä ja vieläpä vaaleanvihreä. Näistä korteista pidän kuitenkin enemmän tuosta sinisestä! Ennenkuulumatonta.
Mitäs mieltä te olette, kumpi miellyttää enemmän silmää, vihreä vai sininen?

Nimipäiväkortti miehelle(ni)

Minä: "Hyvää nimipäivää, rakas!"
Mies: "Kiitos! No kylläpäs oot pappamaisen kortin tehnyt."

Purskahdin nauruun ja olin miehen kanssa täysin samaa mieltä. Kieltämättä Hero Artsin moottoripyörä on vähäsen pappamainen, samoin kuin My Mind's Eye:n salmiakkikuvioinen paperi. Eikä kortin väritkään nyt niin kovin nuorekkaat ole. Luojan kiitos ymmärsin sentään olla paljastamatta, että kirjansivu on repäisty Danielle Steel:n rakkausromaanista.

Pääsiäisnoita

Sain eilen kännykkääni viestin, jossa toivoteltiin hyvää pääsiäistä ja liitteenä oli seuraava kuva:

Esikoulussa tädilleni askartelema iloinen pääsiäisnoita. Vuodesta toiseen se on ilahduttanut tätini pääsiäistä. Niin nytkin. Enkä ihmettele, katsokaa nyt, miten hyväntuulinen ja kiltin näköinen se on. Noitani on varmasti pääsiäisen hyväntahtoisin, hänellä kun ei ole koskaan ollut edes luutaa, jolla lennellä ihmisiä pelottelemassa.

ILOISTA JA HYVÄNTUULISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE !

Ylppärikutsukokeiluja ja arjen opettelua

Loman jälkeen arkeen palaaminen on tuntunut yllättävän vaikealta. Ei se ennen tällaista ollut. Melkeinpä suoraan lentokoneesta mentiin töihin (tai kouluun), eikä matkaväsymystä ollut sen enempää aikaa valitella saati potea. Nyt minulla on vieläkin osa tavaroista matkalaukussa ja siivoustakin olen vain hatarasti harkinnut. 

Oman haasteensa arkeen tuo varmasti myös se, että Vilho-raasu on maanantaista asti ollut (taas!!!?) neljänkymmenen asteen kuumessa ja yöt ovat mitä ovat. Voi, toivon niin niitä lämpimämpiä kelejä jo, että näistä taudeista päästäisiin! Takatalvi on syvältä!

Askarteluintoa on kyllä loman jälkeen piisannut. Jopa niin paljon, että toteutin kauan harkitsemani askarteluhuoneen siivouksen ja tarvikkeiden järjestämisen omille paikoilleen. Yleensä mulla nimittäin käy niin, että askarteluvimman iskiessä kaivan laatikoista kaikki mahdolliset tarvikkeet esille ja siihen ne sitten jäävät pöydälle odottamaan uutta innostusta. Siinä sitten pitäisi muutaman neliösentin kokoisella alueella askarrella, kun tarvikkeet vievät kaiken muun tilan. Ja mulla on mielestäni tilava työpöytä...

Tänään esiteltävät kortit ovat koevedoksia erään nuoren miehen ylioppilaskutsuista. Näistä kerron lisää myöhemmin.

Ensimmäisessä kortissa käyttämäni valkolakkileima on Circle It -leimasinsetistä ja siinä on oikeasti vielä ympyrä ympärillä, jossa on ylppärionnittelut. Leimasin pelkän lakin ja laitoin lyyran kohdalle kultaisen tarran.

Toinen valkolakkileima on Reprintin. (www.reprint.se)

Muuten...
Joissain blogeissa askartelijat ovat esitelleet omia työtilojaan.
Mitäs sanotte, olisitteko halukkaita näkemään minun soppeni, pakopaikkani arjesta? (Kun se on juuri sopivasti siivottukin... ;) )

Kesä tuli kuudessa tunnissa

Takana on aivan mahtava, upea, ihmeellinen, minun ja miehen kahdenkeskinen loma Dubaissa. Valtava ikävä oli poikia, sitä en voi kieltää. Olen kuitenkin onnellinen, että lomasuunnitelmat muuttuivat muutamaa päivää ennen lähtöä ja pojat jäivät mummulaan. He olisivat kärsineet 38 asteen kuumuudesta, tehokkaista ilmastoinneista, silmiin, nenään ja hengitysteihin tunkeutuvasta hiekkasumusta, lentokoneessa olemisesta...

Mennäänpä kohteeseen. Dubai oli u-pe-a paikka! Jo siitä(kin) syystä, että siellä pystyi kätevästi yhdistämään kaupunki- ja rantaloman. Shoppailumahdollisuudet olivat uskomattomat (mies parka). Tekemistä ja näkemistä riitti ihan kaikille ja kaiken ikäisille. Kaupunki on rakennettu niin, että sieltä ei tarvitse lähteä pois, jos haluaa jotakin kokea. Kaikki on saatavilla ja mahdollista, jopa lasketteleminen hiihtokeskuksessa.

Meitä ei lumi ja jää kiinnostanut, mutta me...

...ihailimme upeaa arkkitehtuuria,

herkuttelimme,

kuvasimme ja kuolasimme ökyautoja,

uimme ja rantailimme,

 

 

pukeuduimme abayaan,

haukoimme henkeämme vesishow:ssa,