Minä ja mun miäs mentiin kihloihin 14.4.2008.
Olimme tuohon aikaan muutaman viikon mittaisella automatkalla Länsi-Euroopassa. Ystäväni opiskeli Ranskassa ja minä ja isäntä "hurautettiin" Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Luxemburgin kautta Ranskaan. Paluumatkalla mies sitten meni ja kosi Eiffel-tornin juurella kuulaassa kevätillassa. Ja minä plikka olin niin onnellinen. Oi niitä aikoja!
Reissu on elämässäni tähän mennessä tehdyistä ehdottomasti antoisin! Ei siksi, että lähdin matkalle tyttöystävänä ja palasin morsiamena, vaan siksi, että se oli niin erilainen kuin muut.
Nukuimme suurimmaksi osaksi (henkilö(!))autossa, peseydyimme milloin missäkin, huoltoasemien suihkuissa, kylpylöissä (oi niitä Saksan systeemejä), Ranskassa tietysti ystäväni luona, (Hollannissa jouduin pesemään tukkani huoltoaseman vessan lavuaarissa), saimme kolme sakkoa, Reeperbahnilla kävimme meno- ja tulomatkalla Hesburgerissa (oli niin suloista kun paluumatkalla Hampurissa ollessamme mies kysyi, että mennääks Heseen?), ajauduimme vuoristoon jossain Saksan ja Luxemburgin rajalla, näimme ja koimme tuhat ja yksi paikkaa. Uskon, että saimme sellaista sydämen sivistystä, joka kulkee mukanamme halki elämän.
Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi,
jos ne ovat tiukasti takertuneet toisiinsa?
- Pikku Myy -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti