Meillä on perinne, että jokainen pariskunta järjestää rapujuhlat vuosittain vuorollaan. Tähän asti juhlat on järkätty mökeillä, mutta koska meillä ei ole mökkiä, järjestimme juhlat kotonamme.
Minulla ei ole mitään rapurekvisiittaa punaista kaitaliinaa lukuunottamatta, joten askartelin rapuaiheiset paikkakortit jokaiselle. Pahviravut löytyivät Tiimarista.
Oli varsin näyttävää kattaa neljä erilaista lasia rinnatusten, snapseille, vedelle, viinille ja kuoharille omansa. Servetit (joita rapuja syödessä meni melkoisesti enemmän kuin tuo yksi) taittelin yksinkertaistetulle ranskanliljalle. Kuva kuvalta opastavan taitteluohjeen löydät täältä.
Juhla avattiin kuoharilla (tietty!) ja alkuruuaksi nautittiin täytettyjä avokadoja. Avokadojen täytteenä oli katkaraputahnaa. Melko rapuinen menu, mutta sehän on just se juttu!
Alkuruokaa koristi sitruunaviipale ja muutama ruohosipulinkorsi. Ohjeen tähän herkkuun naputtelen teille huomenna muutaman lisäkuvan kanssa.
Tilli suussa, kruunu päässä... Kruunutillejä ei ravuillaan päässään ollut ja suussakin taisi olla vain muutamia hassuja sitruuna- ja limeviipaleita, mutta oikein hyviltä maistuivat siitä huolimatta paahtoleivän ja tillivoin kaverina.
Olin kyllä itsestäni jopa ylpeä: aikaisempina vuosina mies on joutunut avaamaan minulle suurimman osan ravuista kun en ole itse uskaltanut, mutta tänä vuonna avasin jokaisen ihan itse! Vuosien harjoittelu on siis tuottanut tulosta.
Kokeneet ravunsyöjät asettelevat syötyjen rapujen kuoret lautaselleen taiteellisesti. Kuulemma. Minä en taida vielä olla kokenut (vaikka kehittynyt olenkin) tai sitten en ainakaan ole kovin taiteellinen.
Illalla miehet menivät saunaan ja me tytöt musisoimme olohuoneessa. Ystävä viritti toisen ystävän kitaran ja laulu raikasi. Tai siis ainakin kitara raikasi. Taisimme saada pienen oppitunnin kitaransoitosta. Ja sitten kun musisointiin kyllästyttiin, niin kaivettiin kaapista Alias. Miehetkin pääsivät juuri sopivasti saunanraikkaina selittelemään. Ja niitä selityksiä, niistä käydään keskustelua vielä tänäkin päivänä...
Tässä rapudebyyttini vuodelta 2008. Silloin tämän kuvan ottaminen oli varsinainen saavutus! Kuten huomaatte, kovinkaan monella sormella en uskaltanut elukasta pitää kiinni ja lisäksi sitä tarvitsi roikottaa mahdollisimman kaukana itsestä.
Tänään valmistaudun muistelemaan vielä vanhempia aikoja, olen nimittäin lähdössä ala-asteen luokkakokoukseen! Back to school, hetkeksi. Mukava nähdä vanhoja ystäviä, joiden kanssa tulee oltua yhteydessä aivan liian vähän. Mutta tänään olemme koolla koko Hullu Luokka, kivaa! Siitä on tasan 20 vuotta, kun aloitimme yhdessä koulutiemme. HEI, 20!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti