Eka osa Egyptinreissua

Vihdoin kuvia helmikuiselta Egyptin reissultamme. Mietin pitkään, että ahdanko koko reissun yhteen ainoaan postaukseen, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että kuvia olisi tullut aivan liikaa. Ja koska suorastaan rakastuin Punaiseenmereen, saatte (jossain vaiheessa) toisen postauksen, joka käsittelee kahta snorklausretkeämme yhdellä sukeltajien maailman parhaimmaksi tituleeraamalla rannikolla.

Teimme siis helmikuun alussa ennen töihinpaluutani viikon aivot narikkaan -reissun Egyptin Hurghadaan. Hurghadassa itsessään ei ole juuri kultturellia nähtävää, vaikka sivistyksen alkulähteillä Egyptissä ollaankin. Paikka on rakennettu pelkästään turisteille, suuria hotellikomplekseja on vieri vieressä varsinkin Hurghadan modernissa osassa Sakkalassa ja uusia on rakenteilla pilvin pimein. Sukellusmahdollisuudet ovat loputtomat ja Punaisenmeren vesi kristallinkirkasta. Historiallisiin aarteisiin, kuten temppeleihin ja niiden seinillä hyvin säilyneisiin hieroglyfeihin, Faaraon hautaan, sarkofageihin ja Gizan pyramideihin sfinkseineen pääsee tutustumaan retkillä Luxorissa ja Kairossa.

Niin kuin aikaisemmin jo kirjoittelin, jännitin matkaa aivan kamalasti. Matkaseurueeseemme kuului kahdeksan henkeä: meidän perheen lisäksi (minä, mies ja pojat) kaksi siskoani, veljeni ja meidän äiti. Matka oli kaksostemme ensimmäinen ulkomaanmatka ja ensimmäinen kerta lentokoneessa. Olin aivan varma, että lennot ovat yhtä kidutusta, lapsilla sattuu korviin ja he eivät muuta tee kuin huutavat. Toiseksi olin täysin varma siitä, että saamme turistiripulin ja ainakin puolet lomastamme on pelkkää sairaalassaoloa. Näillä odotuksilla nyt ei voi paljon pettyä, mutta täytyy kyllä sanoa, että loma onnistui 100 prosenttisesti yli odotusten! Pojat eivät olleet lentämisestä moksiskaan ja muutenkin he viihtyivät lennoilla ja koko matkalla paljon paremmin kuin olin kuvitellut, kukaan meistä ei onneksi sairastuntu Faaraon kiroukseen eli vatsatautiin ja säätkin suosivat koko viikon, aurinkoa saatiin kaikkina päivinä ja lämpöä oli päivisin noin 25-29ºC ja iltaisin auringon laskettua noin 17ºC.

Menomatkalla Arttu katseli pilviä ikkunasta isän sylissä. Pieni jaksoi leikkiä ikkunasuojuksella, ylös alas ylös alas...

Näkymät parvekkeeltamme allasalueelle päin.

Hotellissamme oli kaksi osaa, resort ja itse hotel. Meidän seurueemme huoneet olivat resortin puolella, mutta meillä oli täysi oikeus käyttää hotellipuolen rantaa. Kävelymatkaa rannalle oli noin 500 m. Hotellin ja resortin välissä kulki tie, jossa oli melko hiljainen liikenne.
Hotellipuolen aulasta oli komiat näkymät merelle.

Ensimmäisenä iltana otimme taksin Senzo Mall:iin (kauppakeskus) ja kävimme syömässä McDonaldsissa, kaikilla oli kiljuva nälkä. Huhhuh, kun näin miten Mäkissä putsattiin tarjottimet. Onneksi olin jo syönyt! Siitä vain likaisella rätillä pyyhkäisy ja takaisin puhtaitten pinoon. Sillälailla. Samalla Senzo Mallin reissulla kävimme Spinneysissä ostamassa leipävärkkejä ja pikkupurtavaa...

...ja tulimme hotellille keittämään oikein makoisat iltakahvit ennen nukkumaanmenoa. Meidän perheessä ei kenelläkään yöunet kahvista pahene.
Kokoonnuimme koko porukka meidän huoneeseen joka päivä keittämään päivä- ja iltakahvit. Mulla on aina kahvipaketti mukana reissuilla, pannujauhatusta, joten kahvia on helppo keittää vedenkeittimellä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin uimassa sekä rannalla että altaalla.

Rannalla pojat nukkuivat päiväunensa.

Päikkärien jälkeen siirryttiin altaalle, jossa pojatkin pääsivät uimaan.

Olen tottunut siihen, että poikamme saavat melko paljon huomiota Suomessa liikkuessamme. Moni tulee sanomaan, että kappas kun teillä on suloiset kaksoset ja kyselee, ovatko he identtiset kun ovat niin samannäköiset tai jotain vastaavaa. Suomessa kukaan ei ole kuitenkaan koskaan koskenut poikiin. Egyptissä pojat eivät saaneet olla rauhassa ollenkaan! Lomamme aikana ainakin 30 ihmistä tuli kysymään minulta, saako ottaa pojat syliinsä ja voinko ottaa kuvan hänen/heidän kamerallaan niin että heille jää muisto vaaleista kaksosistamme. Suureksi hämmästyksekseni (ja tietysti kulttuurieroista johtuen) yli 90 % ihailijoista ja lirkuttelijoista oli miehiä! Ainoat naiset olivat nämä äiti ja tytär hotellissamme.

Vilho lämmittelee mummun sylissä uinnin jälkeen.

Joka ilta heti lamppujen sytyttyä hotellialue kärytettiin lehtipuhaltimen näköisellä vempeleellä täyteen savua. Mieheni epäili, että kärytys esti hyönteisten kiinnostumisen hotellialueen kirkkaista lampuista. Emme saaneet asiaan selvyyttä, mutta katku oli karmiva!

Loman aikana kerkesimme vitsailla kärytyksestä moneen otteseen ja lopulta meille muodostui siitä sanontakin: Nou hättää, se o kärymän!

Hotellin ulkopuolella myytiin kaikkea mahdollista pienissä basaareissa. Näissä kojuissa on juuri niitä hermojaraastavia peräänhuutelijoita. Paivapaiva! Tule katsomaan minu kauppa! Holkunkolkun! Muunnissa huva tavara! Moni basaarinpitäjistä puhui myös yllättävän hyvää venäjää ja saksaa, sillä alue on venäläisten ja saksalaisten turistien suosiossa. Venäläiset vain eivät olleet kovin pidettyjä Egyptissä röyhkeytensä takia.

Aamupala oli runsas, mutta me söimme hyvin yksitoikkoisesti joka aamu Faaraon kirouksen pelossa. Paahtoleipää, munakasta, kahvia ja tuoremehua. Kyllä niillä yhden viikon aamut pärjäsi.

Yhtenä aamuna huomasin, että olin lähtenyt aamupalalle mieheni sandaaleissa. :D

Pojillemme oli varattu omat syöttötuolit, vaikka niissä ei ihan joka aamu jaksettukaan istua.

Take care! oli tämän miehen suusta tuttu lause. Alihihi oli hotellimme retkimyyjä. Hänen kauttaa varisimme muun muassa toisen snorklausretkistämme.

Hotellissamme oli kivat liukumäet, mutta allasvesi liukumäkialtaassa oli hyyvätän kylmää. Kyllä me silti yhtenä päivänä lasketeltiin miljoona kertaa...

Plumps!

Skip-boa pelailtiin aina auringonoton yhteydessä.

 Kävimme Senzo Mallissa monena iltana. Taksikuskit ihastuivat aina poikiimme. Tämä kuski nosti Artun "kookee" (korkealle) ja halusi tietysti itsestään kuvan kaksostemme kanssa. Ja kyllä, olin sydän kurkussa, kun tätä kuvaa otettiin!

Senso Mallissa oli hyvä meksikolainen ravintola, jossa kävimme syömässä kahteen otteeseen.

Äitille ruokalistaa piti joskus vähän suomentaa.

Ensimmäisellä kerralla otin naudanlihapiffiä uunikasviksillä ja riisillä. Nams!

Ja toisella kertaa kanaa perunamuusilla ja niillä samaisilla kasviksilla.

Miesväki tyytyi molemilla kerroilla burgeriin.

Yhtenä iltana lähdimme nuorisossa Hurghadan keskustaan New Marinaan, kun mummu lupautui vahtimaan kaksosten unta hotellilla.

New Marinan satamassa oli upeita jahteja vieri vieressä. Jos on joskus käynyt vaikkapa Espanjan Puerto Banusissa, ei tämä juurikaan tuntunut miltään.

Vietimme loppuillan Papas Hrg:ssä, jossa Sakara maistui erityisen hyvältä. Puolenyön jälkeen olimme kuitenkin jo hotellilla, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys...

Olimme nimittäin varanneet retken Afrikan suurimpaan vesipuistoon, Jungle Aqua Parkiin, joka sijaitsi kätevästi Hurghadassa.

Liukumäkiä oli niin monta, että kaikista ei kerinnyt yhden päivän aikana edes laskea. Kaikkein kivoin laskemistani oli tuo valkoinen, joka näkyy kuvassa etualalla.

Yy, kaa, koo, irti!

Jonkin verran otti mahanpohjasta, kun life guard työnsi patjamme liikkeelle...

...mutta hengissä tultiin alas. Ja eikun uusiksi.

Raitaliukumäki oli niin veikeän värinen, että siitä oli aivan pakko päästä laskemaan.

Ja sinnekin äkkiä uudestaan!

Lippuumme vesipuistossa kuului ilmainen ruokailu. Oli kätevää, kun ruoka oli jo valmiiksi maksettu ja sai vain syödä niin paljon kuin jaksoi.

Viimeiset auringonsäteet ja D-vitamiinit talteen ennen vesipuiston sulkeutumista. Seuraavana päivänä olisi lento takaisin Suomeen.

Lensimme paksun pilviverhon läpi räntäsateeseen.

Ja eihän loma olisi laisinkaan LOMA, jos autoa ei joutuisi viikon jälkeen raivaamaan esiin lumen alta vähintään puolta tuntia. Oma maa mansikka!