Hurraa! kotiutettu

Karkauspäivä. Kosintapäivä. Rukkaspäivä tai rakkauspäivä. Hamekangaspäivä. Ja päivä, jolle on saatava postaus, koska mahdollisuus on vain kerran neljässä vuodessa.

Hiihtolomalaiset toivat viime viikolla tuliaisia pääkaupunkiseudulta: World Design Capital Helsinki 2012, WDCH 2012 -juhlavuoden kunniaksi suunnitellun uuden muumimukin nimeltänsä Hurraa! Mukin kuva on Tove Janssonin vuonna 1960 ilmestyneestä kirjasta ’Kuka loh­duttaisi Nyytiä?’

Minä olen lukenut tuota kirjaa lapsena tuhanteen kertaan tätini luona Helsingissä. Oikeastaan minun ei edes tarvinnut lukea sitä, vaan hänellä oli kirjaan kuuluva c-kasetti, jolle kirjan tarina oli kerrottu musiikin säestyksellä. Tarina on koskettava: yksinäinen ja pelokas Nyyti lähtee pakoon ankeaa elämäänsä ja pelkojansa ja kohtaa matkalla muunmuassa mukissa kuvatut juhlat hemuleiden puistossa. Kuljettuaan meren rantaan Nyyti löytää pullopostia myös yksinäiseltä Tuittu-tytöltä, jota mörkö pitää vankinaan. Nyyti suuttuu, ei enää pelkää yhtään ja lähtee pelastamaan Tuittua. Nyyti puraisee mörköä hännästä ja mörkö pakenee. Ja tietysti Nyyti ja Tuittu rakastuvat, eikä kumpikaan enää ole yksinäinen.

Suosittelen tutustumaan kirjaan ja sen tarinaan. Todelliseen tunnelmaan pääsette, jos saatte kuunnella tarinan musiikin säestyksellä.

Nyt te sitten tietysti kysytte, että mitä tarinaa tämä muki meistä kertoo. Aikaisemminhan kerroin, että lähes kaikkiin mukeihin liittyy jokin tarina, miksi ne ovat meille tulleet tai mitä suurta silloin on tapahtunut, kun ne ovat meille saapuneet. Lyhyesti: toinen syysvauvoista ei olekaan syysvauva vaan alkukesän vauva.

Joten annoin kaksosten pikkupikku bodyt ja potkuhousut lämmittämään uuden tulokkaan pikkupikku kätösiä ja pikkupikku varpaita.

Elämä on välillä huisin ihmeellistä!