Äitin uus paraskaveri

Moikka! Me ollaan Arttu ja Vilho, 9 kk kaksoset, ja tultiin vaan kertomaan, että meijän äitillä on kuulemma uus paras kaveri. Niin se meille sano. Ja se on joku viinan (yäk) värinen laukku, olisko ollu konjakki ja sanoi äiti sen valmistajanki, se oli joku ihmeen Friis & Company tai jotain sinne päin. Äiti sano, että se on sen paras kaveri siihen asti, kunnes se raaskii sijoittaa johonkin Mulberryyn tai Louis Vuittoniin tai Tiger of Swedeniin tai mitä niitä kaikkia se nyt luettelikaan. Ja lisäshän se sit vielä, että siihen voi kyllä kulua toooosi pitkä aika.

No meitähän nyt ei todellakaan äitin laukut kiinnosta! Ihan sama missä se niitä meidän vaippoja, maitoja ja leluja kuljettaa, kunhan ne on mukana. Mutta kyllä mua (Vilhoa) nauratti, kun äiti sitä laukkuaan niin innoissaan kuvasi. Arttu oli päiväunilla ja mää olin lattialla ja kattelin äitin touhotusta ja (äitin mukaan) pyörittelin isoja sinisiä silmiäni, mutta enhän mää niitä oikeesti mitään pyöritelly, kunhan räpyttelin vaan. Ei tän ikäiset vielä osaa pyöritellä silmiään, äiti ei taida tietää.

Sitte ku kyllästyin kattomaan äitin touhuja ja kun ajattelin ettei se keskittymiseltään huomaa, niin kävin salaa kaivamassa äitin kukkapurkista vähän multaa, vaikka äiti on monta kertaa kieltänyt. Mutta huomashan se äiti ja suuttui. Onneksi se ei ollut kauaa vihainen kun mää vaan nauroin sille ja taputin multaisia käsiäni yhteen ja ihailin niitä ylpeänä ku ne oli ihan eri väriset kuin ennen.

Siinä laukussa on muuten sellanen hieno pallokin, jota oli kiva laittaa suuhun, mutta muuten se oli ihan tyhmä kun se ei irronnut siitä lainkaan. Ja oli siinä sitte vielä semmonen rusettikin, joka oli äitin mielestä hieno yksityiskohta. Tyttöjen juttuja meijän mielestä.

Että semmoinen kaveri meijän äiskällä. Aika tylsää... Oltais paljon mieluummin kerrottu meijän uusista soivista leluista, ne olis ollu paljon mielenkiintoisempia.

Suloista ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille ihanille lukijoilleni ja täällä poikkeaville! <3