Olin joulukorttien kanssa totisen myöhässä tänä vuonna. Havahduin ostamaan materiaalitkin vasta sinä päivänä, kun kortit olisi saanut viimeistään postittaa sillä halvemmalla joulumerkillä... Onneksi on se tavallinenkin merkki.
Hei, ja melkein tulin siihen tulokseen, että käytän jatkossa jouluna vallan niitä ykkösluokan postimerkkejä. Kortit olivat vastaanottajillaan seuraavana päivänä siitä, kun olin ne postiin laittanut. Joulumerkeillä minun korttini ovat aina saapuneet viimeisten joukossa, vaikka olisin postittanut ne jo hyvissä ajoin ennen kulloisenkin vuoden deadlinea.
Viime viikolla kävelin Tiimariin hyvin tietoisena siitä, että minulla ei ollut yhtä ainutta ideaa joulukorttien suhteen. Ajattelin, että kai niitä putkahtelee siellä kaupassa sitten, kun näen millaisia materiaaleja tänä vuonna on tarjolla.
Ja niin siinä kävi, kortin ulkomuoto hahmottui päässäni heti, kun löysin tuon Stampendousin kuusileiman. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä.
Koska olin jo valmiiksi myöhässä kortteineni, en lähtenyt rakentamaan mitään kovin vaativaa ja aikaavievää. Leimasin mustalla leimasinmusteella kuusen kullanhohtoiselle paperille (hyvän joulun toivotukset olivat kätevästi valmiiksi leimassa itsessään), solmin ruskeaa organzanauhaa kuusen ympärille ja tuputin tähtiin hiukan kultaista kimalleliimaa. Oikeaan yläkulmaan liimasin rivin timantteja, toisiin kortteihin mustia, toisiin kultaisia.
Kortin sisäosaan tuli taas runo, tällä kertaa ihka aitoa StarAnnaa:
Enkeli katseli taivaastaan
kaunista hankea päällä maan.
Ihmetteli itsekseen,
kuka laittoi timantteja kinokseen.
Lähti yhtä hakemaan,
vaan ei saanut otetta.
Timantteja siellä täällä
muttei ei koskaan käden päällä.
Silloin pieni enkeli
pysähtyi ja ymmärsi.
Ei loista timantit joulumaan
yhtä kirkkaasti kuin joulutähti aikoinaan.
Uusille lukijoilleni Iina Marialle ja Lindizille, tervetuloa mukaan!
