tiistai 27. toukokuuta 2014

Valmis!!!

Maanantaina avattiin pullo, jonka avaamista on säästetty erityisen spesiaalia tapahtumaa varten.

Olen ollut kouluni kirjoilla taas keväästä asti. Koulussa minun ei ole tarvinnut istua, mutta kevään aikana olen suorittanut muutaman aikanaan kesken jääneen kurssin kirjallisin essein ja raportein. Maanantaina sain ohjaavalta opettajaltani viestin, että täytäpä kiireen vilkkaa tutkintotodistushakemukset, tutkintooni vaadittavat opintopisteet on kasassa ja niitä on jopa 1,5 yli sen mitä tarvitaan. Mitä ihmettä, enhän ollut tehnyt juuri mitään! Oliko valmistumiseni ollut noin pienestä kiinni koko ajan?
Viesti tuli työpaikkalle. Ihan pikkuisen kävin kahvihuoneessa hyppimässä!

Kymmenen vuoden ammattikorkeakouluopiskelu on vihdoin takana. Hävettävän pitkä aika, mutta onhan tässä ollut opiskelujen aloituksen ja lopetuksen välissä monenlaisia isoja elämänmuutoksia. On menty kihloihin ja naimisiin, rakennettu talo, sairastuttu vakavasti (minä), saatu vakituinen työpaikka, odotettu ja synnytetty yhdet kaksoset, aloitettu talon nro2 rakennusprojekti... Ja näin sen kuuluu ollakin, life goes on, Anna se aina vain on viisi minuuttia myöhässä.

Ja hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni? ;)

 Pidemmittä puheitta juhlatunnelmiin:
Tein halloumi-avokadosalaattia, jonka kylkeen rullattiin muutama siivu kylmäsavustettua lohta. Nam!

Ja avattiin tietysti se spesiaali, alkuvuotiselta Israelinmatkalta asti säästetty pullo.

 
Pojille ostimme tällä kertaa ihan oman pullon, he kun meinasivat äitienpäivänä juoda Proseccoa kuten aikuiset.

Lisäksi pojat saivat omat sammakkoleivokset. Näistä syötiin jopa yksi kokonainen lusikallinen. Äitiä ei silti harmittanut yhtään, että joutui vähän auttamaan sammakkoleivoksien syömisessä.

Sammakon jälkeen odotti oma jälkiruoka pikarissa. Ja voi, hyvin upposi alas sekin.
Tällaisena päivänä makeaa saa syödä mahan täydeltä ja kahvi kuuluu juoda virallisesta kahvikupista alustasseineen.

Tunteeni ovat melko sekavat mutta päällimmäisenä tunnen suurta kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekivät valmistumiseni mahdolliseksi.
Johanna, Eila ja mieheni, kiitos, että olette olemassa! Kiitos, että olen vihdoin tradenomi!

tiistai 20. toukokuuta 2014

3-vuotiaita ja maman asua

Lauantaina juhlittiin ystäväni tyttären 3-vuotissynttäreitä.

Vitsit, kuinka hienon kakun äiti oli synttärisankarille leiponut. Ja sankarin asu, sekin on äidin itse tekemä (klik).

Cake popsit olivat meidän poikien mieleen. Jossain vaiheessa kahvitteluja huomasin, että suurin osa tikuista oli heidän ympäristössään. Hih!

Tiesin, että herrat haluaisivat päästä puhaltamaan kynttilät kakun päältä. Heidän vuoronsa kuitenkin meni jo tältä keväältä. Niinpä varauduin puhalteluun toisenlaisilla kikoilla. Saippuakuplat ovat meillä ihan must tällä hetkellä.
Vaikka lauantaina saatiin jo esimakua kunnon kesästä, oli tuuli sen verran kova, että poitsuilla oli vielä talvitakit päällä. Oi, miten olin onnellinen, kun seuraavana päivänä sain laittaa ulsterit kesäsäilöön.
Peukut pystyyn, ettei niitä enää tänä kesänä tarvitse kaivaa esille...

Suloinen synttärisankari. Ensimmäisenä oli halunnut kutsua juhliinsa meidän kaksoset. Ihana!

Kotimatkalla pysähdyttiin kuvaamaan maman asu.
Ostin menneellä viikolla itselleni elämäni toiset Levikset. Ensimmäisistä on aikaa 20 vuotta! Ne ensimmäiset sain joskus 90-luvun alussa kummitädiltä synttärilahjaksi. Olin 8-vuotias. Vitsit, että ne oli hienot! Puntteja piti kääntää sisälle, kasvuvaraa piti olla. Käytin farkut niin puhki, että ne rispaantuivat lahkeista, taskunsuista ja polvista. Niin siinä kävi jo ennenvanhaan, Levikset repee... Näistä toivottavasti ymmärrän luopua ennen repeämisiä ja rispaantumisia.


Paitakin on uusi, Espritiltä. Kello Thomas Sabon, ballerinat O.i.s.in ja vyö Piecesin.


---
Mulla on  tänään lomapäivä ja olen varannut sen itseni hemmottelulle. Kampaajalle, sokerointiin ja kulmien kestopigmentointiin käypi tieni. Jauh!

Kivaa tiistaita!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Soon kesä ny!

Niin, tulin vaan kertomaan, jos ette oo huomanneet. ;)

Ja mitäs mä tein kesän ensimmäisenä päivänä?

- Otin aurinkoa niin kauan, että sain aurinkoihottumaa
- Söin kolme jäätelöä!
- Pesin terassin
- Heitin virveliä
- Join kahvit luonnon helmassa
- Ajoin auringonlaskuun

Oispa aina kesä!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivän kukkaset

Kaksi pienempää: Äitiiiiiii, herää jo! Iskä on tehnyt sulle ruokaa.
Yksi isompi: Herätys, vaimo. Tuu aamupalalle, kaadan meille kahvia, kaikki muu onkin jo valmiina...

Voi miten ihanaa on herätä valmiiksi katettuun aamiaispöytään! Voi miten ihanaa on, että joku on muistanut lempikuoharisi, hankkinut sitä ja kaatanut sitä lasiisi ennen kuin tulee herättämään sinut. Voi miten ihanaa on, että joku on paistanut pekonit rapeiksi ja pilkkonut kurkut, tomaatit, paprikat, purjot ja salaatit ja sinä saat vain rakentaa sellaisen voileivän kuin haluat. Voi miten ihanaa on, että saa istua aamiaispöydässä monta tuntia oman perheen kanssa. Voi miten ihanaa on, että on oma perhe!

Voisin aloittaa aamuja näin useamminkin kuin kerran vuodessa. ;)


Lauantaina mies kuljetti minua kaupasta toiseen. Ja jokaisesta halusin äitienpäivälahjaksi kukkia.

 Keltaisia koristamaan keittiön pöytää.

 Violetteja olohuoneeseen.

Takapihalle uutuusväri purukumia ja etupihalle keltalilaa.

Kaikkein kauneimmat kukat olivat kuitenkin ne, joita ei kaupasta saa.
Poikien itse äidille askartelemat.♥

Äitienpäiväilta huipentui grillijuhliin ja siihen, että sain oman äidin kylään.

Kiitos elämästä, Äiti!
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

- Lauri Viita -