tiistai 31. heinäkuuta 2012

(Loppu)kesän kukkijat


Washi-teippiä, haaraniittejä, timantteja, kukkia ja syksyisiä värejä. Niistä on heinäkuun lopun onnittelukortit tehty.

Väreistä huolimatta syksy ei ole vielä lähelläkään! Ilmojen puolesta vasta nyt k e s ä on täällä. Nautitaan!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesäinen ja jazzahtava Pori

Olipa viime viikolla eräs kaunis torstaipäivä. Meidän koko perhe pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti ihan ensimmäistä kertaa Pori Jazz Kids Festivaleille. Mies piti oikein vapaapäivän; mutta voih, Jazz Kidsit loppuivat jo keskiviikkona, sillä torstaina alkoivat varsinaiset konsertit.

Eipä meidän perhe tästä masentunut. Kiertelimme kaupungilla. Pori on parhaimmillaan kesällä - ja juuri jazzien aikaan. Silloin täällä on elämää yhden viikon ajan. Muut 51 viikkoa vuodesta onkin sitten melko hiljaista...


Istahdimme Porin parhaaseen luonaskahvilaan Cafe Steineriin. Söimme maukkaat lounassalaatit ja ihastelimme väenpaljoutta. Juuri tällaisena päivänä minä haluan istua katukaffilassa ja katsella ihmisiä. Plussaa on tietysti hyvä ruoka. Salaatin päälle otin ison kahvin ja reilun palasen karpalo-juustokakkua. 


Lounaan jälkeen halusin shoppailla. Ja tein sen sitten niin eksoottisessa paikassa kuin H&M. Tarkoituksenani oli etsiä joitakin kivoja kesäjuttuja pojille, mutta loppuviimeksi en edes käynyt lastenosatolla. Vaan paljon sieltä lähti vaatetta matkaan - itselle. Murphyn laki: kun et etsi mitään tiettyä, löydät varmasti kaikkea sopivaa ja paljon. Jos olisin jotakin etsinyt, olisin takuulla palannut kotiin tyhjin käsin.  


Kävimme välillä kotona ja palasimme illalla vielä jazzkatukierrokselle. Jo kadun alkupäässä näytti täydeltä.


Kuumailmapalloja voi bongailla jazzien aikaan siellä sun täällä.
Harvinainen, valuraudasta valmistettu Keski-Porin kirkon kirkontorni jäi lehmusten taa, mutta 72 metrin korkeuteen kohoava risti näkyy puiden takaa.


Rannassa piti kuvauttaman itseä ja poikia. Ilta-aurinko paistoi häikäisevän kauniisti.


Keskellä jazzkatua oli edelleen täyttä.


Kaikennäköisiä "herkkuja" oli myynnissä.

Vaan löytyipä minunkin herkkujani! The British Fudge Companyn fudgeja.


Isäntä suostui oitis kuvaan. Hän on ilmeisesti poseerannut ennenkin, niin vaivattomasti se sujui!


Makuja oli niin paljon, että kaikkien maistelemiseen olisi mennyt liian monta päivää ja liian monta kaloria.


Kuvatessani isännän vaimo tuli jututtamaan minua. Hän halusi poimia mielestään eksoottisimmat maut ja antaa ne minulle lahjaksi. Olin niin otettu! Yksi niistä oli Sex on the Beach, tiedättehän sen drinkin. Se oli vähän liian imelää minun makuuni.
Lähtiessämme rouva vielä huikkasi, että minun olisi kannattanut tulla kamerani kanssa aamulla: silloin pöytä on kuulemma täynnä makeisia. Hei, tämä oli aivan tarpeeksi täynnä minulle!


Kävelimme puistoon ja istahdimme puistonpenkille maistelemaan ilmaisia fudgejamme. Pojat pitivät kaikkein eniten seksistä rannalla.

Olipas meillä mukava päivä!

Seikkailu-mukin voittaja on...

Tänään olen vihdoin suorittanut Seikkailu-mukin arvonnan. 

Suuren suuret kiitokset kaikille osallistujille, olin iloinen että teitä oli niin paljon, 33! 

Lämpimät kiitokset myös kaikille, jotka jaksoitte niin kauniisti kommentoida blogiani! Kommenttien merkitys bloggaajalle on todella tärkeä, ei tätä hommaa ilman teidän tukeanne varmaan edes jaksaisi. Olisitte kaikki olleet arvontavoiton arvoisia! Toivottavasti saisin teistä vakituisia lukijoita ja kommentoijia.

Koska mahdollista ei kuitenkaan ole kaikille omaa mukia lahjoittaa, suoritin arvonnan apujoukkojen kanssa.


Kaikkien osallistujien nimet kirjoitin lappuihin ja pudotin lasimaljaan.


Arvonnan epävirallisena valvojana toimi esikoistaan odottava siskoni. Ja onnettarena Arttu.


Ennen kuin saimme nähdä kenet pikkumies valitsi voittajaksi, piti lappua vähän maistaa.


Voittajaksi selviytyi Krisse kommentilla:

Onnea ihanalle 1v-blogillesi! :)
Osallistun arvontaan.

vanillahelmi@luukku.com


PALJON ONNEA KRISSE!

Palkinnoksi sinulle lähtee tämä Seikkailu -muumimuki.


Laitan sinulle sähköpostia, niin voimme sopia palkinnon postituksesta.

Vielä kerran, suuri kiitos kaikille osallistujille!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Osallistukaa arvontaan! ja tyttöjen juttuja

Vielä on tämä päivä aikaa osallistua arvontaan! Arvonta päättyy tänään perjantaina klo 24. Ottakaahan kaikki runsaasti osaa!

Suoraan arvontaan pääset klikkaamalla kuvaa.


Ja sitten päivän aiheeseen...

Pieniä prinsessoja on syntynyt!
Ystäväni ystävälle ja minun parhaalle ystävälleni! Here are the cards...


Ystäväni ystävälle.
Tässä kortissa käytin vähän epäperinteisempiä vauvavärejä: kesäisin minusta aina tulee keltaisen ja oranssin suurkuluttaja. Vanhanaikaiset lastenrattaat leimasin Stampendousin leimalla ja MME:n sydämiä leikkasin ja liimasin hempeyttä tuomaan. Molempia on koristeltu kimalleliimalla.


Parhaalle ystävälleni.

Tunnistaako joku kuosin?
"Lapselliset" varmasti tietävät, että kyseessä on lastenvaatemerkki Ciraf. Otin jostakin poikieni vaaatteesta talteen pahvinpalan, jossa oli kirahveja pilvin pimein ja ajattelin, että siitä saisi oikein kivan vauvakortin. Ja tällainen siitä sitten tuli. Kirahvien seuraksi tarvittiin vain iloisenvärisiä nappeja ja vaaleanpunaista satiininauhaa.

Tällaiselle söpöliinille kortti vietiin:


Parhaan ystäväni kolmas lapsi. Aivan mielettömän suloinen ja pieni ja tuoksui ihanalta vauvalta. Kuvassa neiti nukkuu tyytyväisenä äitinsä sylissä ruokailun päätteeksi.

Terveisiä ja sata sydäntä Harjunpäähän!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Tarina Sen Oikean etsimisestä ja löytämisestä

Kaikki sanoivat, että siitä oikeasta ei voi erehtyä.
Ajattelin, että puhuvat täyttä soopaa. Sitä oikeaa ei ole olemassakaan.
Minä puin ja riisuin ainakin kolmekymmentä pukua Malagassa, kotipaikkakunnalla ja Helsingissä. Oli nättejä ja vähemmän nättejä. Vaan ei sitä oikeaa...Hääpukua!

Alla on kuvia pienestä osasta pukuja, joita sovitin. Kaikki kuvat on otettu helsinkiläisissä liikkeissä. Aikaa puvun etsimiseen meni useita kymmeniä tunteja. Siis ihan pelkästään siihen, että olin liikkeissä ja sovitin pukuja. Jos laskee matkat Porista Helsinkiin, netissä hääpukusivustoilla vietetyn ajan, odottelut liikkeissä ja siirtymiset liikkeestä toiseen, niin tunteja tulee varmasti jo satoja.  Kävin Helsingissä neljä (!) eri kertaa sovittamassa pukuja!!! Ja sitten vielä yhden kerran hakemassa sen oikean kotiin. Puvun hankkiminen oli ehdottomasti hääjärjestelyjen haasteellisin tehtävä. Mutta vaivannäköni palkittiin ja lopulta sain sellaisen hääpuvun, josta en ollut osannut edes uneksia!

Tykkäsin kovasti tämän puvun muodosta, erityisesti siitä, että helma lähti levenemään vasta reiden yläosan kohdalta. Tässä kohtaa kuitenkin ajattelin, että puvussani pitäisi olla niskan taakse tuleva lenkki. Ja tämän värikin oli liian valkoinen. Ei. 

Ouh, miksi edes kokeilin tätä? Muoto on kaikkea muuta kuin imarteleva. Ja nuo olkaimet (jotka eivät kunnolla kuvassa näy) olivat aivan karmeat. Totally no-no.

No niin, sitten sain toivomani lenkin niskan taa. Ja helmasta näkyi tylliä juuri niin kuin olin toivonut. Ja puvun muotokin oli jokseenkin sitä mitä etsein.

Tykkäsin sen verran, että testasin hunnunkin sopivuutta. Ja laahus oli todella kaunis. Ehkä.

 Jätin harkintaan. Ja siirryin seuraavaan liikkeeseen.


Sanoin, että haluan sellaisen, joka levenee vasta reiden kohdalta. Toive täyttyi, mutta helma oli muuten jotenkin outo ja yläosassa oli liikaa klumeruulia...eeeei.

Hyvin ymmärsivät, miten pyllyn pitää näkyä. Tämä leveni jälleen oikeasta kohtaa.

Yläosakin oli kaunis, mutta rintojen muotoa olisi joutunut etsimaan mikroskoopilla. Ei.


Tässä vaiheessa olin jo ymmärtänyt, että lenkin saaminen niskan taakse olisi lähes mahdotonta. (Ellei tietysti palaisi edelliseen liikkeeseen.) Tämä puku oli takaa kaunis, laahus leveni näyttävästi. Mutta edessä oleva koriste oli mielestäni liian kriittisessä kohtaa. Joten tällekin ei.



Täydellistä hääpukua ei siis ollut olemassakaan. Olin jo menettänyt toivoni.

Selasin kuitenkin Meslewin hääpukukuvaston läpi, koska olin koittanut liikkeen kaikki minua miellyttävät puvut - ja etsin edelleen sitä oikeaa. Ja sitten P-A-M!!! Näin alla olevat kuvat. Tiesin heti, että tämä ylellisyys päälläni halusin astua vihille. Minun ei tarvinnut edes pukea luomusta päälleni, kun jo tiesin että olimme luodut toisillemme.



Blue by Enzoani - Style Calistoga
Täydellisyys. Kaunein koskaan näkemäni hääpuku.

Kuvat lainattu http://www.recycledbride.com

Nähdessäni kuvat pukua ei ollut Suomessa. Se piti tilata jostakin päin maailmaa, en edes muista mistä. Eikä ollut ollenkaan varmaa, olisiko sitä maailmallakaan oikeassa koossa ja värissä ja ehtisikö se ylipäänsä saapua ajoissa.

 Mutta se ehti!


Pitkällä matkallaan puku oli rypistynyt ja se oli vähän liian iso. Ennen häitä puku kavennettiin ja silitettiin kunnolla.



Ja voi miten se oli kaunis! Kaiken vaivan ja rahan arvoinen!



Tänään on pumupulihääpäivämme! Kaksi vuotta sitten sain kulkea kokonaisen päivän Calistoga ylläni.

Mahtaisikohan puku vielä sopia minulle? Jaksaisinko kahden vuoden tauon jälkeen taas sovittaa sitä? Sopi tai ei, täydellisyys puvusta ei ole kadonnut minnekään. Luomus on edelleen kaunein kaikista näkemistäni hääpuvuista.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mansikkapiirakka ja arvontamuistutus

Ihan ensimmäiseksi muistuttaisin teitä käynnissä olevasta arvonnasta!


Mukaan arvontaan pääset klikkaamalla tästä.

Niin kuin aikasemmin kerroin, leivoin Korttitivolin syntymäpäivän kunniaksi mansikkapiirakkaa.


Googlettelin hyvän mansikkapiirakan ohjetta ja löysin Juhlattaren kakkublogista herkullisen ohjeen. Hiukan pidempään googleteltuani huomasin, että moni muukin oli lainannut samaa ohjetta. Joten piirakan oli oltava hyvää!

Ohjeesta tulee uunipellillinen piirakkaa.

Pohja:

450 g voita
4 dl sokeria
3 kananmunaa
9 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon nopeasti sekoittaen.
Painele taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle märillä käsillä.

Täyte:

4 dl rahkaa (tai kermaviiliä)
3 munaa (jos käytät pakastettuja mansikoita, kannattaa laittaa 4 munaa)
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
mansikoita viipaloituna

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä seos pohjan päälle. Lisää lopuksi viipaloidut mansikat.
Paista piirasta 200 asteessa noin 30 - 40 minuuttia.


Sitten pistettiin suut makiaks! Piirakka oli todella hyvää. Ensimmäinen pellillinen loppui heti uunista tultuaan, joten leivoin lauantaina toisen. Nauttikaa mansikkasesongista, nyt se on parhaimmillaan! Omnomnom...

Mansikan makuista maanantaita kaikille!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Suvisalaatti


Tämän kesäisen "perunasalaatin" ohjeen bongasin uusimmasta Yhteishyvän Ruokalehdestä (7/12). Oikein maukas ja ruokaisa ateria, ei tarvitse kaverikseen välttämättä muuta kuin vihreän salaatin.

Näin se tehdään:

1 kg uusia perunoita
1/2 purjoa (sipulin ystävä ei turhaan puolittele)
1 ruukku tilliä
kahden limen mehu (yksi riittää)
2 rkl oliiviöljyä
1 prk tonnikalaa (öljyyn säilöttyä)

Keitä perunat ja lisää purjo perunoihin, kun ne ovat vielä lämpimiä. Lisää tilli, lime(i)stä puristettu mehu ja oliiviöljy. Valuta tonnikalasta öljy, murenna haarukalla ja lisää perunoihin. Salaatti on parhaimmillaan haaleana tai täysin kylmänä.

Omassa perunamaassakin vihertää jo kivasti. Yllä olevan salaatin perunat eivät kuitenkaan vielä ole omasta maasta.


Perunankukkia odotellessa...

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Korttitivolin 1-vuotissynttärit ja ARVONTA

Eilen juhlittiin Korttitivolin 1-vuotissynttäreitä! Juhlan kunniaksi nautin lasin hyvää valkoviiniä ja leivoin mansikkapiirakkaa.

Vuosi sitten, aloitellessani bloggailua, olin aika noviisi koko touhun suhteen. Selasin ja lueskelin aktiivisesti suosikkiblogejani ja taisin ottaa niistä aika paljon mallia omaa blogia perustaessani. Vuoden aikana on oma tyyli muovautunut ja blogissa on esillä muutakin kuin kortteja. Mieleni tekisi laajentaa aiheita myös vaikkapa päivän asuihin, mutta ainakaan vielä en ole uskaltanut.

Tätä touhua aloittaessani halusin ehdottomasti, että sana kortti esiintyy blogin nimessä jollain tapaa. Enää en moista kategoriointia nimeen valitsisi. Nimen kanssa on muutenkin ollut hapuilua. Aluksi blogi kulki nimellä Kortticasino, mutta pian nimi alkoi tuntua kovinkin epäsopivalta. Se toi ennemmin mieleen tunkkaiset ja tupakansavuiset lähiöpubit tai pröystäilevän suuret ja pinnalliset uhkapelisalit kuin askartelupöydän ääressä häärivän perheenäidin. Joten siirryin Korttitivoliin. Se tuo mieleen jotakin värikästä ja iloista - kuvastaa luonnettani.

Nyt haluan juhlia 1-vuotiasta KORTTITIVOLIA teidän kanssanne.

Juhlimme arvonnan muodossa ja palkintona on tämä Seikkailu -muumimuki. 

ARVONNAN SÄÄNNÖT:

Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi tätä postausta YHDELLÄ kommentilla.
Myös anonyymit voivat osallistua. Mikäli kommentoit anonyymisti, muista kirjoittaa nimesi ja yhteystietosi (sähköpostiosoite) kommenttiin. Osallistumisaikaa on viikko.

Arvonta päättyy perjantaina 20.7.2012 klo 24!

Suoritan arvonnan viikonlopun aikana ja ilmoitan voittajan blogissani viikon 30 alussa.
Olkaahan linjoilla silloin!

Onnea arvontaan!

Niin ja onnea 1-vuotias Korttitivoli!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Purjeet aikuisuuden aalloille


Kovin näyttää aikuisuus harmaalta, jos tätä korttia on uskominen. Mutta kun tämä meni pojalle ja ajattelin, että 15 kesäiset pojat pitävät enemmän tällaisesta harmonisen harmaasta ja tylsästä kuin kirkuvan värikkäästä ja lapsellisesta.

Kortin paperit ovat MME:tä. Kovasti olisin halunnut laittaa ristin johonkin kohtaan korttia, vaan koska sellaista ei varastoistani löytynyt (enkä sellaista hoksannut askarrella), niin hopeinen purjevene toimii sen sijaisena. Olkoonkin, että ristillä ja purjeveneellä on kovin vähän yhteistä keskenään. Mutta niin kuin otsikko kertoo:
Nuori, olet nyt nostanut purjeesi ja valmiina purjehtimaan aikuisuuden aalloille.
Toivon tyyntä säätä, kun lähdet satamasta.