sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Täytetyt avokadot

Rapujuhlissamme alkuruuaksi tarjottiin katkaraputahnalla täytettyjä avokadoja.

Ohje oli tarkoitus lainata täältä, mutta tahnaa tehdessäni huomasin, että resepti ei vain toiminut. Lisäsin ohjeeseen aineita ja mausteita melkoiseti, jotta sain avokadoihini sellaista täytettä kuin olin ohjetta lukiessani kuvitellut saavani.


StarAnnan täytetyt avokadot kuudelle:

3 kypsää avokadoa
450g katkarapuja (pakaste)
yhden sitruunan mehu
2 rkl majoneesia
1 prk ranskankermaa
1/2 prk kermaviiliä
1 nippu tilliä
n. 1/2 nippua ruohosipulia
ripaus chilijauhetta
mustapippuria

Sitruunaa ja ruohosipulia koristeluun.


Halkaise avokadot ja ota kivi pois. Koverra hedelmäliha pois kuoresta ja soseuta se sitruunamehun kanssa haarukalla. Huljuta sitruunamehua koverrettujen avokadojen sisällä ja laita kuorenpuolikkaat talteen. Sulata katkaravut, kaada sulamisvesi pois ja hienonna. Sekoita katkaravut ja avokadosose keskenään ja lisää joukkoon majoneesi, ranskankerma ja kermaviili. Hienonna ruohosipuli ja tilli ja lisää ne tahnaan. Mausta chilijauheella ja mustapippurilla.

Täytä kuorenpuolikkaat tahnalla juuri ennen tarjoilua ja koristele esimerkiksi sitruunalla ja ruohosipulilla.


Alkuruoka oli namia! Ensi kerralla voisin kuitenkin käyttää kermaviilin asemesta esimerkiksi maustamatonta tuorejuustoa, jotta tahnasta tulisi hiukan paksumpaa. Oli nimittäin työ ja tuska saada vetelä ja valuvainen täyte pysymään avokadonpuolikkaan sisällä edes jotenkuten.

Niin ja hei, tahnaa muuten jää tästä satsista yli. Sillä voi sitten vaikka täyttää kuorenpuolikkaansa uudelleen...hups!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Punaiset pidot = Rapujuhlat

Männäviikonloppuna istuimme iltaa perinteisten rapujuhlien merkeissä kahden ystäväpariskuntamme kanssa.

Meillä on perinne, että jokainen pariskunta järjestää rapujuhlat vuosittain vuorollaan. Tähän asti juhlat on järkätty mökeillä, mutta koska meillä ei ole mökkiä, järjestimme juhlat kotonamme. 


Minulla ei ole mitään rapurekvisiittaa punaista kaitaliinaa lukuunottamatta, joten askartelin rapuaiheiset paikkakortit jokaiselle. Pahviravut löytyivät Tiimarista.


Oli varsin näyttävää kattaa neljä erilaista lasia rinnatusten, snapseille, vedelle, viinille ja kuoharille omansa. Servetit (joita rapuja syödessä meni melkoisesti enemmän kuin tuo yksi) taittelin yksinkertaistetulle ranskanliljalle. Kuva kuvalta opastavan taitteluohjeen löydät täältä.


Juhla avattiin kuoharilla (tietty!) ja alkuruuaksi nautittiin täytettyjä avokadoja. Avokadojen täytteenä oli katkaraputahnaa. Melko rapuinen menu, mutta sehän on just se juttu!


Alkuruokaa koristi sitruunaviipale ja muutama ruohosipulinkorsi. Ohjeen tähän herkkuun naputtelen teille huomenna muutaman lisäkuvan kanssa.


Tilli suussa, kruunu päässä... Kruunutillejä ei ravuillaan päässään ollut ja suussakin taisi olla vain muutamia hassuja sitruuna- ja limeviipaleita, mutta oikein hyviltä maistuivat siitä huolimatta paahtoleivän ja tillivoin kaverina.

Olin kyllä itsestäni jopa ylpeä: aikaisempina vuosina mies on joutunut avaamaan minulle suurimman osan ravuista kun en ole itse uskaltanut, mutta tänä vuonna avasin jokaisen ihan itse! Vuosien harjoittelu on siis tuottanut tulosta.


Kokeneet ravunsyöjät asettelevat syötyjen rapujen kuoret lautaselleen taiteellisesti. Kuulemma. Minä en taida vielä olla kokenut (vaikka kehittynyt olenkin) tai sitten en ainakaan ole kovin taiteellinen.



Illalla miehet menivät saunaan ja me tytöt musisoimme olohuoneessa. Ystävä viritti toisen ystävän kitaran ja laulu raikasi. Tai siis ainakin kitara raikasi. Taisimme saada pienen oppitunnin kitaransoitosta. Ja sitten kun musisointiin kyllästyttiin, niin kaivettiin kaapista Alias. Miehetkin pääsivät juuri sopivasti saunanraikkaina selittelemään. Ja niitä selityksiä, niistä käydään keskustelua vielä tänäkin päivänä...


Tässä rapudebyyttini vuodelta 2008. Silloin tämän kuvan ottaminen oli varsinainen saavutus! Kuten huomaatte, kovinkaan monella sormella en uskaltanut elukasta pitää kiinni ja lisäksi sitä tarvitsi roikottaa mahdollisimman kaukana itsestä.

Tänään valmistaudun muistelemaan vielä vanhempia aikoja, olen nimittäin lähdössä ala-asteen luokkakokoukseen! Back to school, hetkeksi. Mukava nähdä vanhoja ystäviä, joiden kanssa tulee oltua yhteydessä aivan liian vähän. Mutta tänään olemme koolla koko Hullu Luokka, kivaa! Siitä on tasan 20 vuotta, kun aloitimme yhdessä koulutiemme. HEI, 20!!!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä. 


Ennen kuin minusta tuli äiti.

Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla. 


Ennen kuin minusta tuli äiti.

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti. 


Ennen kuin minusta tuli äiti.

En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon... 


Ennen kuin minusta tuli äiti.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Golfing couple

Ystäväni tilasi minulta hääkortin pariskunnalle, jonka yhteinen harrastus on golf.


Kaiken näköisiä ideoita pyöri päässäni ennen kortin toteutusta. Koitin piirtää golfaavaa hääparia itse, mutta niistä kuvista ei tullut laisinkaan julkaisukelpoisia. Helpomman kautta sitten mentiin ja Stampendousin hääpari sai kätösiinsä golfmailat minun toimestani. Viheriö muodostui vihreistä kartongeista. Olipa muuten mainio yhteensattuma, että yksi häiden teemaväreistä oli vihreä. Ruskea nauha on niin ikään valittu häiden teemavärien mukaisesti.


Mikään hempeyttä uhkuva hääkortti tästä ei tullut, mutta persoonallinen kyllä. Hunnun ja puvun alareunassa olevien pisteiden päälle liimasin kimaltelevia pisaratarroja. Jos ei nyt hempeyttä, niin tuovat ne ainakin vähän juhlavuutta golfkentälle!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Mansikkakohokas

Emännöin tulevana viikonloppuna rapujuhlia. Päätin jo kauan sitten, että teen juhliin jälkiruuaksi mansikkakohokasta, koska en ole moista "herkkua" ennen maistanut. Tänään siis harjoittelin lauantaita varten.


Idean mansikkakohokkaaseen sain katsellessani Arvostele mun illallinen Ruotsissa -ohjelmaa. Etsin kohokkaan reseptiä suoraan Halv åtta hos mig -ohjelman virallisilta sivuilta, mutta ei tärpännyt vaikka hain jordgubbit ja soufflet. Suomeksi googlettelemalla ei löytynyt yhtäkään sellaista ohjetta, johon olisi tullut edes hitunen sitruunaa ja sitä piti kohokkaaseen ehdottomasti saada raikastukseksi! Hakusanalla strawberry souffle löysin ohjeen, jota päätin kokeilla. Muokkasin ohjetta hieman suomalaiseen keittiöön sopivammaksi.

Ohjeella saat kuusi annosta

20 kpl mansikoita (mansikoiden määrä oli annettu hauskasti kappaleina eikä grammoina, joten turhilta mittailuilta vältytään)
6 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria
1 rkl maissitärkkelystä
1 tl raastettua sitruunankuorta
4 munanvalkuaista

voita kohokasvuokien voiteluun

Jos käytät tuoreita mansikoita, ne kannattaa puolittaa. Minä käytin pakastemansikoita, jotka sulatin mikrossa ja kaadoin sulamisnesteen pois. 

Soseuta mansikat, puolet sokerista (3 rkl) ja maissijauho sauvasekoittimella. Siirrä seos kattilaan. Kuumenna seosta liedellä koko ajan sekoittaen kunnes se sakenee. Ota jäähtymään ja lisää raastettu sitruunankuori ja vaniljasokeri.

Erottele munat ja lisää loppu sokeri (3 rkl) valkuaisten joukkoon. Vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää hyvin jäähtynyt mansikkasose vaahtoon kolmessa osassa. Pursota vaahto voideltuihin kohokasvuokiin ja paista 200 asteessa noin 25 min. Tarjoile heti!

Vinkvink!
Älä avaa uunin luukkua paiston aikana, ettei kohokas lässähdä.
Jos et omista kohokasvuokia, voit käyttää vuokien asemesta esimerkiksi pieniä kahvikuppeja.


Kohokkaani nousivat uunissa varmaan puolimetrisiksi (ainakin melkein), mutta heti uunista tultuaan ne painuivat todella nopeasti kasaan. Kohokas on siis todellakin tarjoiltava heti.

Odotukseni olivat korkealla tämän jälkkärin suhteen, mutta totta puhuakseni petyin tämän ylistetyn hössön suhteen. (Anteeksi rapujuhlavieraat, tulette silti saamaan juhlissani mansikkakohokasta.) Kohokas oli sisältä pelkkää höttöä ja muutenkin ei-minkään-makuista. Nämä uunijälkkärit ei ole mun juttu, tykkään enemmän sellaisista hyydytetyistä kerma/rahka/tuorejuustojutuista, joita ei tarvitse laittaa uuniin.

torstai 20. syyskuuta 2012

Kesämuistoja osa 1/4: Hoitotädin taiat

Kesäkuun alussa kummityttöni pikkusiskoineen tuli meille hoitoon yhdeksi lauantaipäiväksi. Olin suunnitellut kummitytölle vähän ohjelmaa, ettei hänellä kävisi aika pitkäksi.

Kävimme ostamassa molemmille tytöille yksiväriset t-paidat ja lupasin kummitytölle, että hän saa maalata niihin kuvioita taika-aineella. 
"Kummitäti, mitä se semmonen taika-aine oikein on, onko se semmosta että sitä vaan yhtäkkiä purskahtaa jostain vai onko se semmosta että sillä vaan osaa yhtäkkiä piirtää maailman hienoimman prinsessan?" Enpäs paljasta vielä.


Ensin harjoiteltiin paperille sitä maailman hienointa prinsessaa.
"Emmää piirräkää sitä prinsessaa ku mää piirrän meijän perheen. Tos on mää ja mun pikkusisko ja sit tos on isä ja äitillä on iso vatta ku siellä on se mun uus pikkusisko tai -veli."


Käskin kummitytön riisua kaikki päällysvaatteet, ettei äiti tule vihaiseksi, jos taika-ainetta vahingossa vähän roiskuu.

Vihdoin päästiin maalaamaan. Kaadoin kipan pohjalle ihan pienen määrän kloriittia.  
"Hei kummitäti, kato ku mää maalaan tällä tätä paitaa ni tää on ensiks ihan tämmöne tumma ja sitte tää muuttuu ihan eri väriseks, tommoseks vaaleenpunaseks." Niin, eikö ookin ihmeellistä taika-ainetta!


"Katos kummitäti, tämmönen tästä mun paidasta tuli. Äiti varmaan ilahtuu ku se näkee, että mää oon tehny näin hienon paidan. Se tykkää kato tämmösistä väreistä ja kaikista mun tekemistä."
No kylläpäs siitä paidasta tosiaan tuli ihan älyttömän hieno!

Tarkoitus oli, että paitaan olisi oikeasti pystynyt piirtämään pensselillä kuvioita. Ostin kaikkein halvimpia pensseleitä, joita kaupasta löysin, mutta niiden kanssa kävi vähän huonosti. Pensselin sivellinosa suli kloriittiin, joten sillä ei saanut piirrettyä minkäännäköistä kuviota. Koitin itsekin, ihan mahdotonta.


Ennen käyttöönottoa paidat piti tietysti pestä. Pesin paidat kuudessakympissä pyyheliinojen kanssa, kun pelkäsin, että kloriitti valkaisee muut pyykit. Pyyheliinat eivät kärsineet mitenkään.

Seuraavalla kerralla, kun saimme kummitytön perheineen kylään, annoin paidat pikkuvieraille. Voi mikä riemu! 
"Kiitos kummitäti, mää laitan tän heti päälle ku tää on hienoin paita mitä mulla on ku mää oon tehny tän iha itte! Äiti kato, eikö ookki hieno?" No on tietysti!


Meidän vesselit saavat odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin taiotaan heidän paitansa uuteen uskoon.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Arkisutturoita ja juhlanutturoita

Haluaisin pitää lapaluille ulottuvia hiuksiani mahdollisimman paljon auki, mutta käytännöllisyyssyistä ne ovat useimmiten sekä arki- että juhlalookissa kiinni. Jos hiukseni ovat auki, kaksoset tarttuvat niihin jatkuvasti kun nostelen heitä syliin ja lisäksi hiukset roikkuvat silmillä (tiellä) ja niitä putoilee koko ajan ja joka paikkaan.

Äitiyslomalla olen ollut tooooodella laiska hiustenlaittaja, mikä onkin tehnyt erityisen hyvää hiuksilleni. Se päivittäinen tupeeraaminen sekä lakan ja suoristusraudan kanssa suhraaminen kulutti kamalasti hentoja hiuksiani ja harrastin sitä ihan joka päivä töissä käydessäni. Nyt hiukset saa levätä, kun niitä ei tarvitse niin tarkasti päivittäin laittaa. Useimmiten vain sutaisen ne luottokampaukselleni ranskalaiselle letille.

Kesällä olen "revitellyt" ja kokeillut myös jotain muuta kuin ranskalaista lettiä. Lähinnä muunnelmia siitä.




Suttuinen kierreranskis.





Banaaninuttura, jossa hiusten latvoja ei ole piilotettu nutturan sisälle.





Toispuolinen raskalainen letti, jossa letti on kerätty sykerölle vasemman korvan taa.






Hainhampaan avulla tehty muhkea nuttura, johon on upotettu hiushelminauhaa.


Mikäli haluatte ohjeita johonkin kampaukseen, niin laittakaahan kommenttia.

Ja kommentoikaa muutenkin, kommentit kun ovat bloggaajalle niin elintärkeitä! Ja teidän ihanien kommenteista saa sitä kaivattua positiivista energiaa, joka ainakin näin syksyllä on erityisen tervetullutta!

Hiuksenhienoa sunnuntaita!

lauantai 15. syyskuuta 2012

BLOGIÄIDIT RUOKKII

Janika lähetti minulle haasteen, jossa kerätään varoja hyvään tarkoitukseen.

Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä on tänäkin vuonna järjestetty 13.-15.9. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Avusta vähintään 85% käytetään suoraan niille, joilla on suurin hätä Suomessa tai ulkomailla. Lue lisää nalkapaiva.fi.

Onpas ihmeellistä, että nykyään lippaaseen voi pudottaa kolikot myös virtuaalisesti. Auttaminen on siis tehty mahdollisimman helpoksi. Tule sinäkin mukaan, vielä on tämä päivä aikaa!



En haasta ketään nimellisti, vaan toivon, että juuri sinä tartut haasteeseen! Tänään on viimeinen keräyspäivä, kipin kapin kolikot lippaaseen!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kiukkuisia siivekkäitä


Sain pikkuveljeltä arkillisen tarroja, joita en olisi kuunaan ostanut itse. Angry Birds. Niistä tuli ihan toimiva onnittelukortti serkkupojalle, vaikka tämä vihaisten lintujen oheissälä tuntuu tulevan jo korvistakin ulos. Sellaista se on, kaupallistaminen. Mutta onhan se hienoa, että suomalaiset ovat luoneet jotakin näin fiksua ja menestynyttä!
Mokoma Rovio, koukutti minutkin. Loppuraskausajasta en juuri muuta muista kuin vihreät possut, jotka piti saada hengiltä.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Mökkiolympialaiset

Muutama viikonloppu sitten meidät oli kutsuttu mökkeilemään olympialaisten hengessä ystäviemme vanhempien mökille.


Olympialaisten avajaisissa nautittiin tietysti kuohuvaa ja kuunneltiin isännän tervetuliaispuhe. (Ja mielessään kaikki lupasivat urheilla hyvässä hengessä ilman douppeja.)


Alkuruuaksi syötiin oikein maukasta tomaattikeittoa ja jälkiruuaksi tällaista jäätelöherkkua.


Kisojen aluksi jokaiselle jaettiin henkilökortti, jossa oli nimi ja yksi tarra. Jokaisesta lajista tarroja tuli lisää, toisille isompia ja toisille pienempiä tulosten mukaan. Voittajat palkittaisiin tikkarilla.

Sitten urheilemaan.


Ensimmäinen laji oli ilmakivääriammunta seisaaltaan kymmenestä metristä.



Oikeaoppisesti pitäisi aina tähdätä molemmat silmät auki. Ehkä siristely oli syynä huonoon tulokseeni...?


Kaikkien tulokset merkattiin asianmukaisesti ylös.

Sitten siirryttiin mölkkyilemään varioiduilla säännöillä...




...ja isännän käsintekemillä upeilla mölkyillä.


Takaperinjuoksussa tyyli oli vapaa.


Kaksi kultamitalistia. Vasemmalla takaperinjuoksun ja oikealla mölkyn. Kulta tuntuu maistuvan.


Palautusjuomaa oli tarjolla koko kisojen ajan.



Yhtenä lajina oli darts ja mökkitikka.


Kimblekuninkuudesta kisailtiin sisätiloissa ennen päivällistä.



Päivällisen jälkeen kaikki osallistujat palkittiin vielä uudelleen.


Ennen kisoja uhosin leikkimielisesti voittamattomuudellani. En kuitenkaan onnistunut voittamaan yhtäkään lajia, joten minua lohdutettiin parhaimmalla palkinnolla. :D


Illalla lähdimme naisissa alas järvelle saunomaan ulkotulien valaistessa tietämme. 


Nautimme saunasta ja tunnelmapaljusta pitkän urheilupäivän päätteeksi ja puhuimme vakavia ja kevyitä naistenjuttuja. Oli aivan mahtava päivä!

Lämmin kiitos olympialaisten järjestäjille!