lauantai 29. joulukuuta 2012

Käsintehty joulu

Tänä vuonna tein jokusen joululahjan itse.

Melkein kuin uusi -blogin emäntä Krisse esitteli syksyllä ompelemaansa hartialämmitintä. Hänen blogissaan on oivat ohjeet ja kaava hartialämmittimen eli kaura- tai jyväpussin tekoon. Monta nimeä rakkaalla lapsella. Ompelus näytti tarpeeksi yksinkertaiselta myös minun toteuttamakseni, joten pistinpä pystyyn oikean kaurapussitehtaan.

 
Yhteensä näitä valmistui yhdeksän joululahjaksi sekä lisäksi minulle ja miehelle omat. Oli pakko tehdä kotiin kaksi, koska saimme miehen kanssa vilkasta keskustelua aikaan siitä, kumpi jyväpussia hartioillaan pitelee. :D


Kankaat hankin Eurokankaasta. Yksityiskohtina olevat nauhat löysin askartelutarvikkeiden joukosta. Nauhat halusin laittaa jokaiseen tyynyyn eri värisiksi. Kaurat, joita jyväpusseilla on täytteenään, ostin Prismasta.


Osaan paketeista kauratyynyjen kanssa kääräisin lisäksi rentoutus-cd:n.



Kauratyynyn käyttöohje:

Lämmitä tyynyä mikrossa muutamia minuutteja ja aseta kipeille hartioille.  

tai

Laita tyyny pakastimeen ja käytä tyynyä kylmetyttyään esimerkiksi revähtymiin.



Rentoa lauantaita!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Juhlista jaloin

Joulu on minulle ehdottomasti vuoden tärkein juhla.
Tänäkin vuonna sitä juhlittiin perinteitä kunnioittaen ja vaalien sekä lempijoululauluani Sylvian joululaulua taukoamatta kuunnellen. Perinteet - niistä syntyy aidoin joulujuhla!

Aattoaamuun kuuluu riisipuuro. Äiti teki aina (tekee vieläkin) kotona riisipuuroa aattoaamuna. Lasten myötä perheellemme on muodostunut uusi perinne: mieheni isä puolisoineen tulee meille aattoaamuna riisipuurolle ja joulusaunaan. Puuron kanssa ei ole sekametelisoppaa, koska siitä ei juuri kukaan meistä pidä. Tarjolla on mehusoppaa mansikoiden, mustikoiden ja vadelmien kera.

Puuroon piilotan aina mantelin. Tänä vuonna sen löysi ukin puoliso.
Riisipuuron ja joulusaunan lisäksi aattoaamuna pitää aina kuunnella joulurauhan julistus, muuten ei joulu ala.

Sitten suuntaammekin vanhemmilleni, jossa äiti on laittanut kystä kyllä. En muista yhtäkään joulua, ettemme olisi aattona olleet koolla koko lapsuudenperhe. Tämä joulu oli siitä poikkeuksellinen, että yksi sisaruksistani oli ulkomailla.

Perinteisen jouluaterian jälkeen käymme hautausmaalla sytyttämässä kynttilät oman mummuni ja vaarini sekä ukkini ja mummuni haudoille. Kahta isovanhemmistani en ole ehtinyt nähdä ja mummu ja ukki ovat nukkuneet pois, kun olen ollut alle kouluikäinen.

Lapsuudenkodissa oli tänä vuonna todella kaunis (viljelty) kuusi. Vähän se kuitenkin kärsi, kun kaksoset sen kaatoivat... :D


Hautuumaalla käynnin jälkeen on pukki kolkutellut oveen niin kauan kuin muistan. Pukki jakaa vain osan lahjoista, tontut tuovat hänen jälkeensä lahjoja ulko-ovelle pitkin iltaa kahvittelujen ja glögittelyjen lomassa.


 Tänä jouluna juhlimassa oli myös kaksi depytoijaa.

Meidän säföreistä ei tämän parempaa kuvaa aatolta saanut. Taisi olla aika jännittävä päivä. Pukin sylissä ei haluttu olla ollenkaan, mutta häntä käytiin taputtelemassa ja ihmettelemässä. Ensimmäisestä paketista pojat saivat legoja ja niillä leikittiinkin sitten ihan koko ilta. Ja joulupäivä. Ja Tapaninpäivä. Eikä legot näihin jääneet, niitä tuli yhteensä kolme isoa paketillista.

Aattoiltana pelaillaan yömyöhään, vai pitäisikö jopa sanoa aamuvarhaiseen. Minä olen pitänyt huolen siitä, että joka joulu joku meistä saa jonkun uuden pelin lahjaksi. Tämäkin on yksi perinne. Tänä vuonna hommasin koko poppoolle yhteiseksi Trivial Pursuitin. Tähän peliin ei kyllästy koskaan!

Jouluaaton asusta (joka oli melkolailla samanlainen kuin Tapaninpäivän asu) ei ole kuvaa, mutta joulupäivänä ylläni olivat täällä esittelemäni uudet vetimet. Paita siis In Wearin ja hame s.Oliverin, sukkahousut Norlynin.

Kaulassa oli neulomani tuubihuivi, josta lisää myöhemmin.

 Joulupäivän iltana pieni juhlija nukahti syliini. Voi suloisuutta, olen niin ylpeä täti!

Tapsana kiiruhdimme kahteen eri kyläpaikkaan, ensin miehen siskon luokse Paimioon ja sitten takaisin Poriin tädilleni, jossa perinteisesti kokoontui koko äidin puolen lähisuku.

Arttu liimautui serkkutyttööni koko illaksi. Yhdessä he katselivat kaikkea uutta ja jännää.

 Joku oli myös syönyt aika paljon suklaata.

Tätini luokse oli viime kerrasta ilmaantunut jotakin aivan uutta.

Ihastuttava keppihevostalli, jossa hevosilla oli heinät ja varta vasten ostettu juottoämpäri. Ihana idea! Ja varmasti kuusivuotiaan serkkutytön paras joululahja.

Tapanina pukeuduin Mexx:in mustaan kotelomekkoon, jonka tilasin loppusyksystä Zalandolta. Jouluaattona päälläni oli sama mekko hiukan eri asusteilla. Huivi Passigatti ja sukkikset Norlyn.

Yöllä herkuteltiin vielä miehen kanssa juustoilla ja erilaisilla pähkinöillä sekä esimieheltäni joulumuistamisena saadulla hyvällä punaviinillä. Oli niin ihanaa! Oli niin ihana joulu!

Nyt välipäivinä olemme tunnelmoineet post-joulua, ja ihanaa on ollut sekin! Huusholli kiiltää puhtautaan, jääkaappi on täynnä herkkuja ja mihinkään ei ole kiire. Perhe on yhdessä. En tiedä parempaa!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Pukinkonttiin vai kuusen alle?

Kauniita paketeita on paitsi ihana tehdä ja antaa, myös mukava saada. Paketointi on jouluvalmisteluiden ihanin homma. Olen loihtinut näitä puketteja jo monena iltana lasten nukkumaan mentyä, mutta vieläkään ei ole läheskään kaikki lahjat paketoituna. Onneksi! Rentoudun siis taas tänä iltana. ;)
Aikaahan tämä touhu ottaa, mutta on se sen arvoista.


Mielestäni kauniin paketoinnin perusta on yksiväriset tai kuvioltaan riittävän hillityt käärepaperit.


Muuten voikin sitten käyttää vapaasti mielikuvitustaan.
Minun lahjojani ovat koristaneet erilaiset nauhat ja washiteipit,


 
 huopatähdet,

 napit,

 kultaiset tiu'ut,

 vanha tapetti,

hopeiset puutähdet,


monenlaiset boordit,

 
 nauhat ja tarrat.

Kaksi yötä enää!
Joko sinulla on lahjat paketoituna?

perjantai 21. joulukuuta 2012

Pehmeä paketti

Olin keskiviikkona ostamassa vihoviimeisiä joululahjoja. Kuinka ollakaan, joululahjaostokset tehtyäni ajattelin vain ohimennen vilkaista Sokoksen naistenvaateosastoa. Voi apua, alet olivat jo osittain alkaneet ja lopulta huomasin olevani sovituskopissa joululahjakassien ja valtaisan vaateröykkiön kanssa. Miten mulla aina käy niin, että kun ei laisinkaan ole tarkoitus ostaa mitään itselle, niin löydän ne parhaimmat jutut? Tottahan mun oli sitten ostettava joululahja itsellenikin. Pienenä puolustuksena, pidin kyllä vaatteita valitessani myös hiukan silmällä helmikuussa häämöttävää töihinpaluuta.


Jouluksi olin suunnitellut jo asukokonaisuudet, mutta onneksi joulua juhlitaan kolme päivää, niin voi olla että nämäkin ihanuudet päätyvät ylleni.


Paita on In Wearin. Harmikseni se on keinokuitua, 72 % viskoosia ja 28 % polyamidia. Puuvillainen olisi ollut vähemmän sähköinen ja muutenkin mukavampi päällä, mutta kun tämä oli niin nätti. s.Oliverin hameen päällyskangas on sentään 35 % villaa ja 27 % puuvillaa, loput keinokuituja. Toivottavasti se on edes kohtuullisen lämmin.


Niin, että hyvää joulua mulle! Ja teille kaikille muille myös! <3

torstai 20. joulukuuta 2012

Porojen jouluyö

Tämän vuoden joulukortteihin pohdein ulkoasua pitkään. Pyörittelin ja kierittelin, kokeilin ja kompastuin. Palaset loksahtivat paikalleen lopulta kuitenkin kuin itsestään, kun muistin poropaperit, jotka olin ostanut jo viime vuonna Sinooperista.


Tummansininen himmeästi hohtava paperi on Tiimarista. Sille kirjoitin valkoisella geelikynällä hyvät jouluntoivotukset omalla käsialalla. Ympärillä on hopeisia ääriviivatarrapalluroita, kuvastamassa kuulasta tähtitaivasta - tai lumisadetta. Kortin saaja itse päättäkööt, näkeekö hopeatarrat tähtinä vai hiljalleen alas tippuvina lumihiutaleina.


Kortin sisäosassaan kirjoitin kauniin joulurunon:

Häikäisten vaikka
maiset valot hohtaa
ja hehkuu radoillansa tekokuut,
kun katse
Joulutähden loiston kohtaa
jää varjoon silloin
kaikki valot muut.


Hienoisen karsinnan jälkeen meidän perheeltä lähti matkaan tasan 40 joulukorttia. Enempään minulla ei olisi ollut materiaaleja. 
Ihanaa, että on paljon rakkaita ystäviä ja sukulaisia.

Lapsi/lapsenlapsitaidetta isille

Jottei vaan missään tapauksessa liian ajoissa oltaisi, niin keskellä joulua esittelyssä tämän vuoden isänpäiväkortit.


Viime vuonna poikien kanssa aloitettu yhteistyö isänpäiväkorttien teossa sujui niin mutkattomasti, että sitä päätettiin jatkaa tänäkin vuonna. Tällä kertaa kaksoset saivat taiteilla näkymyksensä kaikkiin kolmeen korttiin, isälle, papalle ja ukille.


Pojat piirsivät taideteoksensa paperille (ja lattiaan) ja äiti sitten silppusi piirroksen kaikkiin kolmeen korttiin sopivaksi.


Jokaisesta kortista tuli erinäköinen, vaikka idea oli kaikissa sama.


Seuraavassa postauksessa ollaankin sitten jo jouluisemmissa tunnelmissa. Ehkä jo huomenna... (Uskoo ken tahtoo. ;) )