torstai 31. tammikuuta 2013

Luksuslaukkuesikoiseni

Taisin mennä pikkuisen sekaisin uudesta lompuukistani. En voinut olla klikkailematta sille Mulberryn alesta arvoistaan säilytys- ja kuljetuspaikkaa.  Niin ja siis tarvitsinhan minä nyt muutenkin uuden t.y.ö.laukun. Voi Mulberry minkäs teit, ei tällä tavalla saa ihmisiä koukuttaa!


Täällä se nyt sitten on, uuden addiktin uusi (työ)laukku, Mulberryn Effie hobo. Ensimmäinen luksuslaukkuni. Niin rento ja ajaton ja tyylikäs ja tilava ja kaunis jajaja. Lienee turha mainita, että olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Aijettä!

Tilasin laukkuni siis alkuvuoden alesta ja tämähän on nyt jo vanha malli. Effietä toki valmistetaan vielä, mutta uudessa Effiessä mm. logo on pienempi ja se on lähempänä tuota alareunan saumaa. Soitin Hki-Vantaan lentokentän Mulberry-myymälään kyselläkseni laukusta (enhän halunnut tilata sikaa säkissä) ja siellä kerrottiin, että lisäksi uusi Effie on tehty kokonaan Englannissa, tämä vanha on vielä kiinalaisten käsialaa. Vuoristakin he jotain sanoivat, mutta minusta niissä ei näyttäisi olevan mitään eroa, kun olen verrannut omaa laukkuani Mulberryn sivuilla uuteen Effieen.


Laukun kantohihna on juuri ja juuri tarpeeksi pitkä riittääkseen olalle, ja tismalleen oikean pituinen kädessä tai kyynärpäällä kantamiseen.


Ainoa miinus on vetskarittomuus (siis tuota pientä sisätaskun vetoketjua lukuunottamatta), mutta päätin jo tilatessa, että tästä en tee ongelmaa.


Väriksi valitsin kaikkeen ja joka paikkaan sopivan, aina tyylikkään konjakin. 


Värin virallinen nimi on Oak (Spongy Pebbled).


Nyt minun pitää painua suojaamaan Effietäni, jotta pääsen ulkoiluttamaan sitä  mahdollisimman pian.

Miten te suojaatte nahkanne? (Hehe, Korttitivoli leikkii kielikuvilla.)

tiistai 29. tammikuuta 2013

Puhdasta kahvia

Mies sanoi minulle yksi päivä, että miten tuo meidän kahvinkeitin on nykyään niin kamalan hidas keittämään kahvia, vai kuvitteleeko hän vain?
Ei tainnut kuvitella, keitin on liki neljä vuotta vanha, enkä ole kertaakaan tehnyt siihen kalkinpoistoa! Jynssäsinkin sitten Moccamasterimme oikein urakalla, Marttojen sivuilta löytyi varsin käypät ohjeet.

Toivottavasti saan innoitettua teidätkin (jotka ette tätä asiaankuuluvasti säännöllisesti tee ;) ) kahvikeittimen pesuun. Maistuu nimittäin tämän operatsuunin jälkeen kahvi niin paljon paremmalta!


1.  Irrotettavien osien pesu.
Poista keittimestä irrotettavat osat ja pese ne astianpesukoneessa tai käsin. Pyyhi myös kahvinkeitin ja lämpölevy päältäpäin.
(Tämän sentään olen aikaisemminkin tehnyt, noin 1-2 kertaa viikossa)

Vinkki: Jos keittimessäsi on valkoinen suppilosuodatin, saat kahvivärjäytymät pois ruokasoodalla. Ripottele ruokasoodaa kostutettuun suppiloon ja harjaa astianpesuharjalla. Muista huuhdella hyvin.

Juoksuputkea liotin etikkavedessä useita minuutteja ja pesin lopuksi tiskiharjalla ja astianpesuaineella.

Juoksuputki ennen ja jälkeen. Pieniä täpliä jäi, näistä kohtaa kromaus oli syöpynyt pois.

2. Vesisäiliön pesu.


Pese kahvinkeittimen vesisäiliö kuumalla vedellä ja tilkalla astianpesuainetta. Muista irrottaa töpseli seinästä.

 
Harjaa vesisäiliötä astianpesuharjalla, pieniin koloihin voi käyttää myös pulloharjaa. Huuhtele vesisäiliö pesun jälkeen hyvin ja keitä muutama pannullinen puhdasta vettä.

3. Kalkinpoiston valmistelu.


Kalkinpoistoon paras (ja halvin) puhdistusaine on etikka. Sitä myös yleensä löytyy jokaisen keittiöstä, toisin kuin hommaan varta vasten suunniteltuja kalkinpoistoaineita.

Tee kalkinpoistoon lious, johon annostelet etikkaa ja vettä saman verran.


Vesisäiliön ei tarvitse tulla täyteen etikkaliuoksesta, 2/3 osaa vesisäiliön tilavuudesta riittää poistamaan kalkkisaostumat.

4. Kalkinpoisto.

Kaadettuasi etikka-vesiliuoksen vesisäiliöön asettele suodatinosat paikalleen, ettei hapanta puhdistusvettä roisku ympäriinsä ja kytke virta päälle.


Kun noin puolet etikkavedestä on valunut kannuun, kytke virta pois ja anna liuoksen vaikuttaa n. 5-10 minuuttia. Tämän jälkeen kytke virta uudelleen päälle ja anna lopun liuoksen suodattua keittimen läpi.


Etikkaliuos vaahtoaa tullessaan ulos juoksuputkesta.


Meidän keittimessä etikkainen puhdistusvesi värjäytyi turkoosiksi.

4. Keittimen huolellinen huuhtelu.


Huuhtele irroitettavat osat huolellisesti, ettei niihin jää etikkajäämiä ja keitä 4-5 pannullista puhdasta vettä.

5. Nauttiminen. (Vapaaehtoinen työvaihe.)


Keitä puhtaalla kahvinkeittimelläsi itsellesi oikein hyvät sumpit


ja nauti kupposen kanssa vaikkapa tuore croissantti marmeladilla.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Mopedit

Kolmevuotiaan kummipoikamme synttärionnittelukortissa oli melkoinen liikenneruuhka. Monenlaista henkilöautoa, bussia ja vespaa ajelemassa sikin sokin.


 Taustapaperi Basicgrey, skootterileima Hero Arts ja onnitteluleima Circle It.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kiva bussipysäkki

Jottei vaan kukaan vahingossakaan unohtaisi, että aloitan työt helmikuun puolivälissä, niin esittelen jotain kaunista työmatkani varrelta. Ajelen tai istun linja-autossa työmatkoja rapiat 100 km päivässä. On siis kiva, että matkalla on jotakin kaunista katseltavaa.

Vaikkapa tämä bussipysäkki.



 Tien toisella puolella on samanlainen, mutta vähän eri väreissä. Ja ikävä kyllä, vandalisoituna.


Näiltä kelpaisi hypätä bussin kyytiin aamuin illoin. Ei haittaisi, vaikka tuulensuoja ei ole kovin kummoinen. Omalla pysäkilläni kun ei muuta ole kuin vinossa tönöttävä bussipysäkinmerkki. Ja näiltä jos kyytiin pääsisi, ei työmatkakaan olisi laisinkaan niin pitkä...

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kesämuistoja osa 3/4: Päivä Muumilaaksossa

Viime elokuussa lomailimme Turussa muutaman päivän. Yhden päivän olimme varanneet Naantalin Muumimaailmassa käyntiin. Olen käynyt siellä itse kerran aikaisemmin, yhdeksänvuotiaana. Jostain syystä muistin paikan paljon isompana, ehkä myös vähän jännittävämpänä. ;)

Voi sentään, kuinka meidän kaksoset ovat olleet viime kesänä vielä vauvoja! Eivät edes kävelleet, vaikka ikää oli jo vuosi ja kolme kuukautta. Eikä tästä ole puolta vuottakaa! Miten nuo mukalat kasvaa, ainahan sitä jankutetaan, mutta sehän taitaa olla...totta!

Ja arvatkaapa tuliko minulle nyt kauhea kesäkaipuu, kun näitä aurinkoisia kuvia tähän postaukseen valitsin...

Muumimaailmaan mennessämme pojat saivat omat rannekkeet. Alkuun se taisi vähän häiritä.

Vierailimme alkajaisiksi noidan labyrintissa. Se oli kamalan sokkeloinen. Muistaakseni eksyimme pariinkin otteeseen. Vaan kun labyrintista oli selvitty, löysimme itse noidankin. Siellä hän oli majansa edessä elementissään, keitteli taikalientä eikä ollut vieläkään oppinut sanomaan s:ää.

 Uimahuoneelle oli tunkua...

...vaikken nähnyt kenenkään pulahtavan veteen.

Merihirviö oli tainnut uida ihan koko kesän.

Rannalta, läheltä uimahuonetta, löytyi aito ja elävä, vihreätukkainen ja kovin tutunnäköinen merenneito.

Rannalta matka jatkui eteenpäin Muumipapan muistelmat-satupolkua pitkin. Artun kanssa autettiin papan laiva oikeaan kurssiin.

 Aluksen sisällä oli riippukeinu, johon kaksoset pääsivät kiikkumaan.

 Laivan kannella Tuutikilla oli kässäpaja,


jossa sai tehdä itselleen rannekkeen.

Ja jos ei huvittanut tehdä käsitöitä, saattoi mennä kannella seisovan sermin taa, kurkata kurkistusaukosta ja hymyillä itsensä maailman suloisimmaksi Pikku Myyksi

 tai Tuutikiksi.

Kävelyä harjoiteltiin taukoterassilla.

Muumitaloon menimme ihan viimeiseksi.

Rattaita oli kaikkialla. Vaikka kulkeminen niiden kanssa oli tehty mahdollisimman helpoksi koko laaksossa, piti silti olla hyvin kärsivällinen, että pääsi sinne minne tahtoi.

Ruokasalissa mamma oli kattanut pöytään herkkuja yllin kyllin.

Yläkerrassa sai kurkistaa Taikurin hattuun.

Vintillä oli koko pöydän kokoinen pallonkuljetusrata.
Aikaisemmasta käynnistäni muistan, että Muumitalo oli silloin vähän kuin museo. Se oli sisustettu kauniisti, mutta kaikkialle oli vedetty esteitä ja nauhoja, mihinkään ei saanut koskea. Nyt Muumitalossa oli sohvia ja tuoleja, joissa sai istuskella ja lapsille oli paljon tekemistä, leluja ja tavaroita sai kokeilla. Valtava parannus!

Sitä en tiedä, olisiko ikkunalaudalle saanut kiivetä.

Vintiltä tultiin alas kamalan jyrkkiä kierreportaita

suoraan Muumimamman ruokakellariin.

Mamma oli säilönyt vaikka mitä herkkuja.

Ulkona tavattiin Hemuli. Pojat eivät isän sylissä pelänneet ollenkaan.

Vilijonkkakin oli taloudenhoidoltaan juuri ja juuri ehtinyt Muumilaakson vieraita tervehtimään.

Kävimme lähtiessämme syömässä Merisalissa. Istuimme vapaaseen pieneen pöytään, yhden pariskunnan viereen. Emme tunteneet pariskuntaa, mutta he tervehtivät meitä heti ja alkoivat jutella - ja ehdottivat, että pitäisivät poikia, jotta me saisimme syödä rauhassa! Kuinka huomaavaista! Söimmekin sitten miehen kanssa isot buffeelautaset poikien leikkiessä pariskunnan sylissä. Vieläkin tulee hyvä mieli näitä ihania ihmisiä muistellessa.
Meille jäi Turku-Naantali -reissusta niin mukavat muistot.

Kesä 2013, tule jo!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Äiti kertoisitko


kuva

Olen kuusivuotias ihminen jo
niin että äiti kertoisitko
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt,
He sanovat: Odotahan nyt.
 

kuva

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin,
ja taikina lapseksi muovailtiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?


kuva

Äiti, voiko tälläistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan.

kuva

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet, vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?



kuva

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen
miten jalkani saivat liikkeeseen
mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?



kuva

 Lapseni,
pieni olet vielä ymmärtämään,
mutta väärin teen, jos ääneti jään.
Joten rakennusaineesta kerron:
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.



kuva

 Taivaan Isämme kultaisin
meille kaikille lahjoitti paketin
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen;
Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen.
Sitä säilytä lämmössä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.



kuva

Se on rakennustarvikepakkaus
jonka päällä on teksti: Rakkaus. 

Siitä sinutkin lapseni tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu.
Siitä kaikki kaunis on rakennettu.
Sillä onni on koteihin asennettu.
Sen avulla paha on karkoitettu.



kuva

- Martti Puomisranta -