perjantai 30. elokuuta 2013

Menneen kesän ykkösmeikki

Heräsin käyttämään BB-voidetta hyvin myöhään, ehkä joskus viime toukokuussa vasta. Mutta ensi kerrasta jäin täysin koukkuun. BB-voidetta kokeiltuani en ole koskenut meikkivoiteisiin kertaakaan.

Se, miksi ostin juuri Biothermin BB-voidetta, oli täysin sattumaa. Tai mainoksen uhriutta. Sokoksen lehdykässä oli mainos, jossa kerrottiin, että kaikki Biotherm-tuotteen ostajat saisivat kaupanpäällisiksi kesäkassin. Tiesin tarvitsevani BB-voiteen, kesäkassia en niinkään. Mutta silti sen kesäkassin takia mukaani lähti juuri Biothermia. :D

Voide on ollut todella riittoisaa, tämä 30ml puteli on riittänyt päivittäisessä käytössä koko kesän (n. 4 kuukautta) ja sitä on vieläkin vähän jäljellä. Ostin kuitenkin varmuuden vuoksi uuden purkin, ettei käyn niin, että voide loppuu kesken meikkaamisen.

BB-voide on siitä ihanaa, että se mukautuu kasvojen omaan väriin todella hyvin. Vaikka en alkukesästä ollutkaan vielä kovin päivettynyt, ei voide tuntunut kasvoilla ollenkaan liian tummalta. Ja loppukesästä, kun olin jo saanut väriä, ei voide tehnyt kasvojani kalmankalpeiksi. Harva meikkivoide pystyy samaan! Toinen ihana juttu on se, että ennen tätä ei tarvitse levittää kosteusvoidetta ollenkaan. Ja kolmas ihanuus se, että voide levittyy todella paljon paremmin, kuin esimerkiksi aikaisemmin käyttämäni MaxFactorin Pan Stik. Tuotteen aurinkosuojakerroin on 15.


Onko joku muu jäänyt koukkuun BB-voiteisiin?
Entä mitä on CC, onko teillä lukijoillani käyttökokemuksia?

torstai 29. elokuuta 2013

Another shortsiasu

Taitaa olla näin kesäiset asut tältä vuodelta esitelty tämän postauksen myötä. Eikö ne luvanneet jonkin kylmän aallon jo viikonlopuksi?

Viime lauantaina tarkeni vielä hyvin. Oli ihanan lämmin, kun juhlimme 1-vuotiasta siskontyttöä.

Jalassani olivat vanhat ja vähänkäytetyt Brookerin sandaalit. Nämä ovat tyyliini ehkä vähän liian rock, ja jääneet siksi lähinnä kenkähyllyn koristeeksi. Ensi kesäksi pitäisikin hankkia jotkut kauniit ja aikaakestavät sandaalit.
Varpaankynsiä koristaa Mavalan lakka 46 Cadiz.

Shortsit olen hankkinut monta vuotta sitten Pietarin Zarasta ja ne ovat kukonaskel-kuvioiset. Kyllä sain taistella, että sain ne kiinni. Huh!

Paita on Gina Tricotin ja se on uusi, puin sen päälleni lauantaina ensi kertaa. Tykästyin paidan muotoon: edessä on kaunis leikkaus ja alaosassa rypytys. Takaa paita on pidempi - se peittää juuri sopivasti takamuksen.

Kaulakorun lainasin siskolta. Huomasin kietaista sen kaulaani vasta, kun asukuvat oli jo otettu. Pitihän sitten poseerata uudelleen, korun kanssa.
Statement-koru olisi ollut poikaa, mutta koska en sellaista omistanut viime tiistaihin asti, en saanut sitä näihin kuviinkaan. No nyt mulla on statementteja, kaksi kappaletta. Näyttivät muuten melko hyviltä kyseisen paidan ja valkoisten farkkujen kanssa.

Päivänsankari tuntui tykkäävän juurikin tästä korusta. Taisi tietää, että se oli hänen äidiltään lainassa. :)

Mitäs mieltä olette, onko asu parempi korulla vai ilman?

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Reeniä ja yksi poikakortti

Olen melkein rampa.

Motivaatiokuva täältä.

Olin tänään elämäni ensimmäisen kerran kahvakuulassa ja voi apua, mitä rääkkiä! Luulin, että kuntoni oli jo hyvästi kohonnut, kun olen viime viikkoina käynyt ahkerasti hölkkäämässä, mutta vielä mitä! Käytin sitä pienintä, 4 kg:n kuulaa, enkä meinannut saada sitä liikkeelle. Lisäksi tein kaikki liikkeet (varmaan) aivan väärin. Jotenkin minusta tuntui, että aina kun ohjaaja huomautti jostakin liikkeestä ja sen oikeintekemisestä, hän katsoi minua...
Mutta aion jatkaa. Haluan oppia oikean tekniikan, sillä treeni kohdistui juuri niihin vartalonosiin, joita minä haluan muokata - vatsaan, reisiin, peppuun.
Ja toisaalta tässä rampaolossa on jotain nautinnollista, tietää liikkuneensa. Tietää omistavansa edes jonkinmoiset lihakset.

---

Illan iloksi yksi poikavauvakortti.

Hyvin simppeliä ja nähtyä, nuo Artemion paperit ainakin.
Rattaat kohokuvioin Fiskarsin laudalla ja värittelin sen jälkeen Pro Markereilla, jotta ne erottuisivat paremmin. 
Ne kun se tämän kortin juttu ovat.


Pirteää pian alkavaa torstaita!

lauantai 24. elokuuta 2013

Ei-materialistisesta ja materialistisesta syntymäpäivälahjasta

Syntymäpäiväni lähestyessä mies kysyi minulta ovelasti: Haluatko elämyksellisen vai materiaalilahjan? Ovelampana toivoin molempia, tietysti! Mutta ensisijaisesti sitä elämyslahjaa.

No, sen lahjan olen jo saanut. Mies vei minut ja pojat veneilemään lapsuudenmaisemiinsa. Oli ihanana hommannut ihka oikean soutuveneen ja sousi meidät rauhaisalle laguunille, jossa saimme uida, ottaa aurinkoa ja evästellä aivan rauhassa. Herkkueväät hän oli tietenkin pakannut kaikki tietämättäni. Jotakin ikimuistoistakin tuolla samaisella reissulla tapahtui. Lähtiessämme laguunilta takaisinpäin ja miehen vähän rivakammin soutaessa, airo katkesi. Ensin asia vain nauratti, mutta kun oikeasti tajusimme olevamme keskellä järveä yhden ehjän ja yhden katkenneen airon kanssa, alkoi hymy hyytyä. Onneksemme matka ei ollut ihan kamalan pitkä ja meillä oli myötätuuli. Nysäairolla melomalla ja ehjällä soutamalla onnistuimme pääsemään rantaan. Vastatuulella tuskin olisimme rantaan selvinneet ilman apua. Onni onnettomuudessa eikä siitä sen enempää.

Olen tässä tasaisin väliajoin vihjaillut miehelle siitä materiaalilahjastakin. Tarvitsisin nimittäin ihan oikeastikin uuden rannekellon.

Ja se on minulle luvattu! Kunhan vain päätän, millaisen haluan.

Olen selaillut kellovalmistajien sivuja ristiin rastiin viime päivinä, ja päättänyt (sentään sen), että tuleva kelloni on Thomas Sabon käsialaa.

Näitä kelloja en onnistunut löytämään Suomesta, vaikka kyselin monesta eri Thomas Saboa myyvästä kultasepänliikkeestä. Timanttisilla täällä Porissa myyjä sitten lupasi ottaa yhteyttä Sabon edustajaan ja kysyä häneltä, onko kelloja mahdollista edes tilata Suomeen. Muutama päivä sitten Timanttisilta otettiin minuun yhteyttä ja kerrottiin, että edustaja oli ehdottanut tilaamista suoraan Sabon omilta nettisivuilta. Sieltä siis toimitetaan Suomeen, mikä oli hyvä asia, mutta päätös allaolevien viiden vaihtoehdon välillä olisi ollut paljon helpompi tehdä, jos liike olisi voinut tilata mallikappaleita liikkeeseensä...

+ Kellotaulu on kauniin värinen
+ Kellotaulu on iso (ø 33 mm)
+ Safiirilasi
+ Kaikki numerot on merkitty kellotauluun (joko numerona tai pisteenä)
 
- Ei päivämääränäyttöä
- Kivet kellotaulun ympärillä ehkä liian bling?
- Onko valkoinen rannekkeen osa luonnossa oikeasti kaunis?
- Kellon tietynlainen maskuliinisuus


+ Erittäin kaunis ja yksinkertainen kellotaulu

- Kellotauluun ei ole merkitty kaikki numeroita
- Nahkaranneke
- Ei safiirilasia

+ Erittäin kaunis ja yksinkertainen kellotaulu (sama kuin yllä)
+ Safiirilasi
+ Ranneke

-  Kellotauluun ei ole merkitty kaikki numeroita
-  Onko valkoinen rannekkeen osa luonnossa oikeasti kaunis?


+ Ranneke on kokonaan ruostumatonta terästä
+  Kellotaulu on iso (ø 33 mm)
+ Kaikki numerot on merkitty kellotauluun
+ Päivämääränäyttö

- Kellotaulu on jotenkin vanhanaikaisen näköinen
- Ei safiirilasia
- Kellon tietynlainen maskuliinisuus
 

Safiirilasi ja teräsranneke painavat vaakakupissa tällä hetkellä kaikkein eniten.
Kaikki te, jotka tunnette minut, voisitteko ystävällisesti auttaa valinnassa? Mikä näistä kelloista on eniten minun näköiseni ja tyyliseni? (Ja sanotte te mitä vaan, niin silti teen valinnan oman pääni mukaan, tunnettehan te minut. :D)

Loppuun vielä yksi kuva elämyssynttärilahjastani.
Mun miehet grillaamassa. Sydän.

(Kaikki kellokuvat: thomassabo.com)

torstai 22. elokuuta 2013

Valmistujaisjuhlissa

Sunnuntaina saimme olla viettämässä erään sairaanhoitajan valmistujaisia Rauman kauniissa merimaisemissa. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, juhlien tunnelma mukava ja rento - juuri juhlakalun näköinen! Paikalla oli mahdollisuus uintiin ja saunomiseen, ja niinpä osa juhlavieraista livahtikin jossain vaiheessa saunaan ja uimaan. Itseäni ei 17-asteinen merivesi innostanut, mutta meidän perheen pojat (3 kpl, hih) kävivät kyllä saunassa.


Juhlissa tarjoiltiin ruoka ja sen jälkeen kahvi. Kahvipyödän kakut olivat upeita!

Mitä muuta olisi uunituoreen sairaanhoitajan kakussa kuin laastareita, sideharsoa, monenlaista pilleriä ja tablettia, ruisku ja sydänkäyrä?


Tässä on poikien tämän hetken lempileikki. Kivien heittely mereen tai mihin tahansa veteen - pääasia, että läiskähtää.

Oma asuni oli säähän vähän turhankin lämmin, ainakin yläosan osalta.
Ja merenrannalla kun ollaan, tykkää tuuli tehdä hiuksiin omia kampauksiaan.



Jakku ja T-paita: GT
Shortsit: Vero Moda




Äidin kengät Marco Tozzin ja Vilhon Nalle Puhit.

Paljon onnea vielä vastavalmistunut sairaanhoitaja Krista ja menestystä urallesi!

tiistai 20. elokuuta 2013

Suomi-tour I

Kesälomareissumme, jolla kiertelimme Itä- ja vähän myös Keski-Suomea, kesti yhteensä viisi yötä ja kuusi päivää. Sinä aikana kerkesimme ajella seuraavanlaisen reitin: Pori-Lahti-Lappeenranta-Imatra-Lappeenranta-Savonlinna-Kuopio-Joensuu-Koli-Mikkeli-Pori.

Meillä ei ollut mitään pilkuntarkkaa reittisuunnitelmaa, mutta jonkinlainen ajatus kuitenkin. Muutamaan otteeseen jouduimme suunnittelemaamme reittiä muuttamaan, sillä kaikissa kaupungeissa ei aina juuri sillä hetkellä löytynyt tilaa hotelleista, kun me niihin olisimme halunneet majoittua. (Esimerkiksi Kuopio-Joensuu -väli oli tarkoitus ajaa toisinpäin, Joensuu-Kuopio, mutta Joensuun hotellit olivat niin varattuja, että reitti muuttui sitä varten. Toiseksi emme päässeet käymään Jyväskylässä ollenkaan, sillä siellä kaikki hotellit olivat täyteenbuukattuja käynnissä olevan Neste Oil Rallyn takia.)


Lähdimme matkaan syntymäpäivänäni seitsemän aikaan illalla ja saavuimme Lahteen kymmenen jälkeen. Lahdessa emme ehtineet kuin yöpyä.
Illalla kävimme pikaisesti syömässä. Hississä poikien piti aina saada painaa nappulaa. Meidän piti oikein tehdä vuorot, muuten olisi tullut kamalat kinastelut. Syömästä äkkiä nukkumaan, sillä huomenna kertyisi taas lisää kilometrejä.


Heti aamupalan jälkeen lähdimme porhaltamaan kohti Lappeenrantaa.

Lappeenrantaan saavuttuamme kirjauduimme nopeasti hotelliin ja lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Halusin muikkuja.

Mies bongasi yhdessä kauppakeskuksessa Rosson standin. Standissa mainostettiin jotakin muikkuista alkupalaa, joten sinne siis. Nämä kylmät kalannahjukset eivät kyllä minua hurmanneet, ja siksipä kateellisena katselin, kun mies rouskutti pitsaansa. ;)


Illaksi lähdimme Imatralle.


Halusimme nähdä koskinäytöksen, joka esitettäisiin joka päivä kuudelta illalla.
Olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme mainiosti nähdä, miltä koski näyttää ilman vettä.


Näytökseen oli saapunut meidän lisäksi muutama muukin.

Ja sitten - pato avattiin ja vesi lähti syöksymään koskeen Sibeliuksen sointujen tahdissa.

Pikku hiljaa

kuohut täyttivät koko kosken.

20 minuuttia, 500 000 litraa sekunnissa. Vaikuttava näky!

Joku viisas on joskus sanonut olevan kolme asiaa, joita ihminen ei kyllästy koskaan katselemaan: tuli, vesi ja nukkuva lapsi.
I agree.

Kosken yli oli mahdollista liukua tällaisella vaijeriradalla. Sai olla pää ylöspäin tai alaspäin. Pää ylöspäin vielä ymmärsin, mutta alaspäin. Iiiiks! Ja suurin osa laskijoista oli pieniä tyttöjä, sellaisia ala-asteikäisiä! Mies yritti yllyttää minuakin, mutta voi harmi, olin liikenteessä hameessa... ;)

Koskinäytöksen jälkeen kiersimme ihastelemassa Imatran Valtionhotellia.
Halusin ehdottomasti nähdä rakennuksen livenä, sillä rakennustyyleistä jugend on minusta kaikkein kaunein. Sille ominaiset aaltoilevat ja epäsymmetriset muodot tulevat esiin Valtionhotellissakin selvästi - ja kauniisti.

Valtionhotellin on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström ja se on valmistunut vuonna 1903. Hotelli rakennettiin korvaamaan kaksi puista hotellia, jotka tuhoutuivat 1900-luvun vaihteessa tulipalossa. Hotelli on toiminut myös sotilassairaalana vuonna 1917 sekä Kannaksen armeijan esikuntana toisen maailmansodan aikaan.

Imatra-päivän lopuksi, ennen paluuta Lappeenrantaan, mies halusi kylpemään upouuteen Holiday Club Saimaaseen. Lomakeskuksesta löytyy kaikkea golfista Angry Birds -puistoon ja sen tarjonta onkin Pohjoismaiden kattavin.  Lomakeskus on avattu marraskuussa 2011 vanhan Rauhan sairaalan tiloihin, joka on aiemmin toiminut psykiatrisena sairaalana sekä alkuaikoinaan 1800-luvun lopussa hotelli- ja kylpyläkeskuksena.

kuva
Vaikka Holiday Club Saimaan kylpylää, Cirque de Saimaata, on hehkutettu MTV3 uutisia myöten, olimme me miehen kanssa siihen aika pettyneitä. Olkoonkin, että kylpylä on saanut ideansa huvipuisto- ja sirkusmaailmasta, oli sen mustat katot ja seinät sekä välkkyvät valot omiaan luomaan ennemminkin migreenikohtauksen kuin rentouttavan kylpyläkokemuksen. Kun haluan mennä sirkukseen, menen sirkukseen. Kun menen kylpylään, haluan nähdä, onko vesi jossa uin, puhdasta.

Toivottavasti en kuitenkaan maalaa kylpylästä liian negatiivista kuvaa. Esimerkiksi poikamme olivat täysin haltioissaan, kun saivat leikkiä tuossa keskellä näkyvällä suihkulähdelavalla. Ja lastenaltaassa oli hauskat norsukastelukannut, joista ei olisi maltettu luopua edes "kotiin" lähtiessä.

Seuraavana aamuna meitä oli aamupalalla kuusi: äiti, isä, Arttu, Vilho, Koira ja Nalle. Ei ollut paikkaa, johon "Koila" ja "Nanne" eivät olisi päässeet mukaan.

Aamu oli valjennut jälleen aurinkoisena. Siskon kanssa oli edellisiltana soiteltu ja Porissa satoi kuulemma kaatamalla vettä. Me onnekkaat!

Lähdimme risteilemään Saimaan kanavalle.

Risteilijän sisätiloista oli helppo seurata sulun lähestymistä.

Kahden tunnin risteilyllä ehdittiin käydä kanavan ensimmäisessä sulussa, Mälkiässä. Oikealla kuvassa näkyy vanhaa kanavaa.

Kanava siis yhdistää Saimaan Suomenlahteen. Kanavassa on yhteensä kahdeksan sulkua, joista kolme on Suomen puolella ja loput viisi Venäjältä vuokratulla alueella. Mälkiä on suluista putouskorkeudeltaan suurin, 12,4 metriä.

Sisällä ollaan, portit sulkeutukoot.

Sulussa ollessamme pakokaasun katku oli suorastaan tainnuttava.

Äiti ja Vilho kanavassa.

Mitta-asteikosta saattoi seurata sulun täyttymistä.

Risteilyn jälkeen etsiskelimme satamasta lounaspaikkaa. Samalla bongattiin heppoja.

Kiva ravintola löytyi läheiseltä linnoituksen alueelta. Linnoituksen Krouvin terassilta oli mahtavat näkymät alas satamaan ja Saimaalle, mutta en kehdannut kovasti kuvata, sillä kaikissa viereisissä pöydissä oli ihmisiä.

Ja nyt niitä kunnon muikkuja, kiitos!
Ja niitä myös sain. En muista näin hyvää lounasta vähään aikaan syöneeni. Ateria oli todella, todella herkullinen ja todella iso myös. Silmät hotkaisivat kaiken saman tien, mutta napa ei pystynyt ihan samaan.

Lounaalta matka jatkui katsomaan Lappeenrannan seuraava nähtävyyttä, Hiekkalinnaa.

Tämä on kymmenes kesä, kun Hiekkalinna on kohonnut Lappeenrannan satamaan.

Aiheet ovat vaihdelleet vuosittain, tänä vuonna aiheena oli Kalevala.

Vaka vanha Väinämöinen kanteleineen laulamassa Joukahaista suohon.

Olkoonkin Kalevala kansalliseepoksemme ja kuinka arvokas tahansa, se on minusta aina ollut erityisen ankea. En edes tunne juonta kokonaan... Hiekkalinna oli nopeasti kierretty ja siirryimme jätskikiskalle, josta sai aivan varmasti Suomen suurimmat jäätelöpallot!

Lappeenrannan satama. Tässä samaisessa satamassa, muutamaa hetkeä myöhemmin, otin kuvat, joista yhden julkaisin tässä postauksessa.

Ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa, kävi mies vielä pulahtamassa Saimaassa. Vesi oli kamalan kylmää, vaikka mies muuta väittikin!

Matka jatkui Joensuuhun - tai niin me luulimme.  Matkalta koitin varata meille huonetta Joensuun Cumulukseen, mutta se oli täynnä. Päätimme sitten ajella Savonlinnan kautta Kuopioon.
Ajoimme niin läheltä Venäjän rajaa, että radiosta löytyi ihan outoja kanavia.

Savonlinnassa suunnistimme ensimmäiseksi Olavinlinnaan.

Olisin halunnut päästä tekemään kierroksen linnassa, mutta opastetut kierrokset olivat päättyneet klo 18, eikä meillä ollut mahdollisuutta jäädä odottamaan seuraavaan päivään. Lisäksi Savonlinnassa olisi ollut Nukkemuseo, jossa olisin halunnut päästä käymään, mutta senkin missasimme, koska olimme niin myöhään liikenteessä.

Mies pyysi minua ottamaan kuvan, jossa hän ikään kuin pitelisi yhtä Olavinlinnan torneista sormiensa välissä. En ihan onnistunut... :D

...mutta ei sen paremmin kyllä onnistunut mieskään.


Savonlinna vaikutti näin muutaman tunnin tutustumisen jälkeen oikein viehättävältä (kesä)kaupungilta. Ehkä palaamme joskus uudelleen, vaikkapa Oopperajuhlien aikaan.

Matka jatkui Kuopioon. Jossain siellä Etelä- ja Pohjois-Savon rajamailla bloggailin teille hiukan väliaikatietoa lomailustamme. Olimme juuri nähneet yhden hirven vasoineen ja ajelimme rauhallisesti, jos niitä vaikka loikkisi tien yli lisääkin. Pojat nukkuivat takapenkillä, aurinko laski hiljalleen ja kaikki oli niin seesteistä. Elämä oli juuri siinä, sillä hetkellä, niin täydellistä. Tuosta ajomatkasta minulle on jäänyt jotenkin aivan erityisen ihanat muistot...

To be continued.