Joulukulta 2013

Olin joulukorttien kanssa totisen myöhässä tänä vuonna. Havahduin ostamaan materiaalitkin vasta sinä päivänä, kun kortit olisi saanut viimeistään postittaa sillä halvemmalla joulumerkillä... Onneksi on se tavallinenkin merkki.
Hei, ja melkein tulin siihen tulokseen, että käytän jatkossa jouluna vallan niitä ykkösluokan postimerkkejä. Kortit olivat vastaanottajillaan seuraavana päivänä siitä, kun olin ne postiin laittanut. Joulumerkeillä minun korttini ovat aina saapuneet viimeisten joukossa, vaikka olisin postittanut ne jo hyvissä ajoin ennen kulloisenkin vuoden deadlinea.

Viime viikolla kävelin Tiimariin hyvin tietoisena siitä, että minulla ei ollut yhtä ainutta ideaa joulukorttien suhteen. Ajattelin, että kai niitä putkahtelee siellä kaupassa sitten, kun näen millaisia materiaaleja tänä vuonna on tarjolla.
Ja niin siinä kävi, kortin ulkomuoto hahmottui päässäni heti, kun löysin tuon Stampendousin kuusileiman. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä.

Koska olin jo valmiiksi myöhässä kortteineni, en lähtenyt rakentamaan mitään kovin vaativaa ja aikaavievää. Leimasin mustalla leimasinmusteella kuusen kullanhohtoiselle paperille (hyvän joulun toivotukset olivat kätevästi valmiiksi leimassa itsessään), solmin ruskeaa organzanauhaa kuusen ympärille ja tuputin tähtiin hiukan kultaista kimalleliimaa. Oikeaan yläkulmaan liimasin rivin timantteja, toisiin kortteihin mustia, toisiin kultaisia.

Kortin sisäosaan tuli taas runo, tällä kertaa ihka aitoa StarAnnaa:

Enkeli katseli taivaastaan

kaunista hankea päällä maan.

Ihmetteli itsekseen,

kuka laittoi timantteja kinokseen.

Lähti yhtä hakemaan,

vaan ei saanut otetta.

Timantteja siellä täällä

muttei ei koskaan käden päällä.

Silloin pieni enkeli

pysähtyi ja ymmärsi.

Ei loista timantit joulumaan

yhtä kirkkaasti kuin joulutähti aikoinaan.

Uusille lukijoilleni Iina Marialle ja Lindizille, tervetuloa mukaan!

Tulkoon joulu

Yleensä olen aina paistanut ensimmäiset hakaristit (hei ihan oikeesti ruotsalaiset, joku raja!) joulutortut itsenäisyyspäivänä, mutta tänä vuonna en ehtinyt, sillä olin juhlimassa yksiä tupareita 6.12. Siispä tämän joulun ensimmäiset tortut paistettiin eilen. Kutsuimme siskot kylään, lämmitimme saunan ja paljun, teimme tortilloja (siis siskot teki, sillä minä lilluin +40°C paljussa saatuani kaksoset nukkumaan) ja jälkkäriksi paistettiin joulutorttuja ja lämmitettiin glögiä. Yöllä vielä katseltiin yhdessä leffaa.
Voi mikä ihana ilta!

Tuli niin joulufiilis.

Mukit olisi tietysti voinut valita hiukan vuodenajan mukaan, mutta onhan vihreäkin yksi jouluväri. Kaapissa tosin olisi ollut ihan oikeitakin joulumukeja, sillä kartutin tänä(kin) vuonna muumimukikokoelmaamme antamalla miehelle kausimukin isäinpäivälahjaksi. Kai se jouluinen repertuaari päätyy sitten pöytään viimeistään aattona.
 

Kyntteliköt mies kaivoi kaapista tänä vuonna toooosi aikaisin. Yleensä olen laittanut ne paikoilleen vasta ihan muutamaa päivää ennen joulua, kun kaikki siivoukset on saatu valmiiksi. Kyntteliköt kuitenkin valaisevat keittiötämme niin kauniisti, että olkoot nyt ikkunalla poikkeuksellisesti jo näin aikaisin.

Ulkolyhdyissä on palanut tuli koko syksyn.
Tuijissa loistavat jouluvalot alkavat vedellä viimeisiään, sillä tuijat ovat kasvaneet hurjasti siitä kun ne vuonna 2009 istutimme kotimme etupihalle. Silloin talon alkuaikoina valot olivat kuin jenkkipihasta konsanaan, kun 120 lampun sarjalla sai peiteltyä melkeinpä koko tuijan. Katsotaan nyt sitten ensi talvena, että lisääntyykö valot vai lyheneekö tuijat...

Poitsujen joulukalentereistakin on jo avattu kahdeksan luukkua.
Juhlien juhla on ihan nurkan takana.

Rauhallista ja tunnelmallista toista adventtia koteihinne!