Muuttumisleikki

Muistatteko vielä tämän kortin? Jos ette, muistia voi virkistää täällä.

Kortti oli mielestäni niin hirvittävän synkkä, että minun oli pakko tuunata sitä. Eihän näin synkeää kehtaa kenellekään antaa, ainakaan tuoreelle avioparille.

Lisäsin taitereunaan valkoisen organzanauhan ja sidoin ylös rusetin. Nauha on muuten peräisin yhdestä häälahjastamme, sitä oli metreittäin paketin koristeena. Olen käyttänyt sitä jo vaikka kuinka monessa kortissa! Leimakuvan alapuolelle liimasin ääriviivatarran, josta ilmenee kenelle kortti on tarkoitettu. Ei kovin paljon vaivaa vaatinut tämä tuning, mutta kortti piristyi huomattavasti!

Poika(selle)

Olen siinä iässä, että ystäväpiiriin on siunaantunut vauva jos toinenkin. Vauvakortteja siis tuntuu syntyvän kovinkin usein, niitä kun on niin ihana askarrella ja onhan nuo vauvat tietysti lähellä myös omaa sydäntä. <3

Tässä siis taas yksi v a u v a k o r t t i. Olen niin kovin ihastunut tuohon YouDo:n jalkapohjaleimaan. Se sopii näihin vauvahömpötyksiin niin hellyyttävän hyvin. Leimattu pienelle pojalle -teksti on samaisesta paketista jalanpohjien kanssa. Satiininauha on Tiimarin itseliimautuvaa: muuten kätevää, mutta rusetteja siitä ei saa tehtyä. Paperit Artemioa.

Kun nuorena täyttää viisi ja nolla, niin vanhana sitten on lysti olla

Tässä kortissa käytin ensimmäistä kertaa neliönmuotoista korttipohjaa. Ajattelin, että 50 on sen verran kunnioitettava luku, että kortinkin pitää uhkua kunnioitusta. En tiedä minkä kokoinen virallisen neliön pitäisi olla, mutta minä käytin mittana A4:n lyhemmän sivun puolikasta. Toivottavasti ei ollut liian hankalasti sanottu...

Käytin korttia tehdessä Artemion pallopapereita ja näyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi päätin laittaa niitä monta päällekkäin. Distressillä elävöitin papereiden reunoja... Tosin käytin mustetta niin runsaalla kädellä, että kahden alimmaisen paperin kuviot katsoja joutuu kuvittelemaan itse. Soittajapojat ja niiden taustalla oleva nuottipaperi on Marianne Desingia. Olisin kaivannut tätä korttia tehdessä jotain miehekästä leimaa (autoa, traktoria, lentokonetta, moottoripyörää), mutta koska en sellaista omista, oli tyydyttävä leikkaamaan nuo soittajapojat hoitamaan leiman virkaa ja liimattava ne nuottipaperin päälle. 5 ja 0 ovat Graphic45:sta ja ne kohotin tarrapaloilla korttipohjasta. Pitsien tilalle mallailin ensin juuttinarua, mutta se tuntui jotenkin liian röyhkeältä muuten melko herkän kortin kanssa, joten päädyin käyttämään tuota mielestäni kauniin väristä ruskeanharmaata pitsinauhaa. Puolihelmet ja kukat viimeistelevät kokonaisuuden.

Kuurankukkia

Miehekästä, kerrassaan!
Tämän kortin tarina alkoi tuosta Suomalaisesta Kirjakaupasta löytyneestä haaraniitistä, jonka ympärille kortin rakensin. Haaraniitin kukan väristä lähdin muita värejä korttiin valikoimaan ja näinkin miehisiin sitten päädyin. Onneksi tiedän, että ukki (mieheni isä) on punaisen ystävä ainakin jossain määrin. Fiskarsin boordileikkurilla napsuttelin pisaroita jonoon. Koska boordikuvio erottui taustasta niin huonosti, jouduin liimaamaan luonnonvalkoisen paperin sen taakse. Ja vihdoinkin löysin käyttöä myös tuolle kultareunaiselle satiininauhalle, joka on lojunut työpyödällä käyttämättömänä useamman kuukauden.

Hattara

Tätini täytti, ei pyöreitä, mutta vuosia elokuun lopussa, joten halusin onnitella häntä kortilla. Ja kuten kortista saattaa päätellä, hän pitää roosasta. Löysin taas Positiivareiden värssypankista oikein osuvan runon, jos kortin kaveriksi ei ole lahjaa:

En pannut lahjaa pakettiin,
kas asia on niin.
Ei onnea voi kääriä
niin valtavia määriä.

Kortissa käyttämäni paperit ovat DCWV:n Mariposaa, Artemioa, Tiimaria ja Taitopuoti Paperinauhan kaupanpäällistä. Perhosia lentelee siellä ja täällä, ja osaa niistä on kohotettu tarrapaloilla. (Niitäkin muuten sai Paperinauhasta kaupanpäällisenä.) Mainittakoon nyt vielä, että kaupanpäällisiin kuului myös pätkä pitsinauhaa. Positiivista sinänsä, sillä muistan tilanneeni Sinellistä joskus askartelun alkuaikoina yli 500 (!) eurolla tarvikkeita ja sain kaupanpäälliseksi paketin ruokaservettejä!!!

Ei pöllömpää

 

Hauska, mutta äärimmäisen yksinkertainen. Onnistunut idea, ontuva toteutus. Ontuva toteutus siksi, että 

a) Pöllön takana oleva ympyränmuotoinen paperi näyttää häiritsevän paljon värjäämättömältä tavalliselta ruskealta pakkauskartongilta, vaikka se onkin DCWV:n Mariposaa ihanasta yksiväristen paperikosta.

b) A-kohdassa mainittu ympyränmuotoinen paperi EI ole ympyränmuotoinen. (Joku sellainen laite, jolla pystyisi leikkaamaan erilaisia kuvioita, olisi erittäin kätevä --> hankintalistalle.)

c) Niitit, joilla olen kiinnittänyt "ympyränmuotoiseen" nauhanpätkät, näkyvät pöllön alta, koska leimapaperi, jolle pöllö on leimattu, on niin ohutta. (kts. vasen siipi)

d) Valkoisenhohtavalla pearl markerilla tekemäni pallerot ovat epämuodostuneita. (Kiinnitä huomiota ennen kaikkea pöllön vasemmalla puolella silmän kohdalla olevaan töherrykseen!) Miten ne näyttävätkin aina niin onnistuneilta ollessaan märkiä, mutta kuivuttuaan ne vetäytyvät kasaan ja menettävät syvyyttä.

Onnea tämä pöllö nyt kuitenkin jollekin onnelliselle toivottaa, koska se haluttiin ostaa valmistumisestaan seuraavana päivänä!

Red B-day

Toinen veljeni täytti elokuussa 15 - ja hänen lempivärinsä on punainen! Tein hänelle synttärionnittelukortin lempiväristä, mutta tuli niin tyttömäinen, että jäi antamatta. :D
Muuten tästä kortista ei paljon kerrottavaa ole, paitsi että puolihelmet ei ihan pääse oikeuksiinsa pallopaperin kanssa ja ajattelin tehdä joulukortit jokseenkin samalla kaavalla. Paitsi että sitäkään ei olis saanut kertoa vielä...