Tämän kortin tarina alkoi tuosta Suomalaisesta Kirjakaupasta löytyneestä haaraniitistä, jonka ympärille kortin rakensin. Haaraniitin kukan väristä lähdin muita värejä korttiin valikoimaan ja näinkin miehisiin sitten päädyin. Onneksi tiedän, että ukki (mieheni isä) on punaisen ystävä ainakin jossain määrin. Fiskarsin boordileikkurilla napsuttelin pisaroita jonoon. Koska boordikuvio erottui taustasta niin huonosti, jouduin liimaamaan luonnonvalkoisen paperin sen taakse. Ja vihdoinkin löysin käyttöä myös tuolle kultareunaiselle satiininauhalle, joka on lojunut työpyödällä käyttämättömänä useamman kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti