Kun nuorena täyttää viisi ja nolla, niin vanhana sitten on lysti olla

Tässä kortissa käytin ensimmäistä kertaa neliönmuotoista korttipohjaa. Ajattelin, että 50 on sen verran kunnioitettava luku, että kortinkin pitää uhkua kunnioitusta. En tiedä minkä kokoinen virallisen neliön pitäisi olla, mutta minä käytin mittana A4:n lyhemmän sivun puolikasta. Toivottavasti ei ollut liian hankalasti sanottu...

Käytin korttia tehdessä Artemion pallopapereita ja näyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi päätin laittaa niitä monta päällekkäin. Distressillä elävöitin papereiden reunoja... Tosin käytin mustetta niin runsaalla kädellä, että kahden alimmaisen paperin kuviot katsoja joutuu kuvittelemaan itse. Soittajapojat ja niiden taustalla oleva nuottipaperi on Marianne Desingia. Olisin kaivannut tätä korttia tehdessä jotain miehekästä leimaa (autoa, traktoria, lentokonetta, moottoripyörää), mutta koska en sellaista omista, oli tyydyttävä leikkaamaan nuo soittajapojat hoitamaan leiman virkaa ja liimattava ne nuottipaperin päälle. 5 ja 0 ovat Graphic45:sta ja ne kohotin tarrapaloilla korttipohjasta. Pitsien tilalle mallailin ensin juuttinarua, mutta se tuntui jotenkin liian röyhkeältä muuten melko herkän kortin kanssa, joten päädyin käyttämään tuota mielestäni kauniin väristä ruskeanharmaata pitsinauhaa. Puolihelmet ja kukat viimeistelevät kokonaisuuden.