Paperihäiden kunniaksi

Vuosi sitten tähän aikaan minä heittelin kimppua ja mieheni sukkanauhaa. Vietimme ihanaa ja ikimuistoista päivää, jolloin lupasimme rakastaa toisiamme aina kuolemaan asti. Päivään mahtui hymyä, naurua ja paljon onnellisia kyyneleitä. Kaksi rakastunutta saivat toisensa kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Sen kunniaksi ajattelin julkaista kuvan hääkutsustamme ja kiitoskortistamme. (Kuvalaatu voisi parempikin olla, mutta nappasin tämän hääalbumista, niin menkööt.)

Kutsumme oli erittäin simppeli ja yksinkertainen, mutta silti mielestäni äärettömän kaunis. Kermanvärisellä helmiäispaperilla muutama ääriviivatarraviiva, joiden päälle liimattu strassisydämiä ja vasemmalla hieman keskikohtaa ylempänä tuo kutsu-tarra. (Kortti ei kyllä tässä kuvassa pääse alkuunkaan oikeuksiinsa.) Sisälle liitin erillisen paperin, jossa oli kutsuteksti. Paperi oli jotain mulperipaperin tyylistä, erittäin ohutta paperia ja tulostuksen kanssa meinasi kyllä mennä hermot useampaankin otteeseen. Paperin ohuuden takia tulostimen muste suttaantui ainakin kymmeneen paperiarkkiin ja saman verran papereita rypistyi tulostimessa.

Kiitoskortti oli samaa sarjaa kutsukortin kanssa ja hyvin simppeli sekin, mutta siitä en tehnyt avattavaa. Samalle helmiäiskartongille liimasin mustavalkoisen valokuvan, ääriviivatarraviivat, strassisydämet, kiitos-tarran ja lisäsin meidän nimet sekä päivämäärä alle. (Huoh, kiitoskorteista on vieläkin osa jakamatta......)

Tässä muutama kuva häistämme. Kuvat ovat valokuvaajaystävämme Mika Linhon ottamia.

 

Tänään oli rakkautta matkassa vähintäänkin yhtä paljon kuin viime vuonna, kun olimme mieheni kanssa juhlistamassa ensimmäistä hääpäiväämme. Ilma oli lähes samanlainen kuin vuosi sitten - aurinkoa taivaan täydeltä. Täydellinen päivä piknikille.

Mieheni sai muutama viikko sitten päähänsä, että hän haluaa skootterin. Pidin häntä hulluna, emmehän pysty kuljettamaan kaksikuukautisia kaksospoikiamme skootterilla mihinkään! Onneksi on mummula, sillä nyt olen täysin hurahtanut skootterointiin. Mukavan leppoista menoa, jossa Suomen kaunis (kesäinen) luonto piirtyy verkkokalvoille aivan eri tavalla kuin tuulilasin läpi. Ja mikä olisi oivempi menopeli kesäiselle piknikretkelle kuin lähes aito Vespa.

Päätimme mieheni kanssa, että vähintäänkin timanttihäihin asti pidämme perinnettä yllä hääpäiväpiknikistä. Paikan vain pitää vaihtua joka vuosi. Toivottavasti ensi vuonna ei sada, missä sitten olemmekin...