Kesälomareissumme, jolla kiertelimme Itä- ja vähän myös Keski-Suomea, kesti yhteensä viisi yötä ja kuusi päivää. Sinä aikana kerkesimme ajella seuraavanlaisen reitin: Pori-Lahti-Lappeenranta-Imatra-Lappeenranta-Savonlinna-Kuopio-Joensuu-Koli-Mikkeli-Pori.
Meillä ei ollut mitään pilkuntarkkaa reittisuunnitelmaa, mutta jonkinlainen ajatus kuitenkin. Muutamaan otteeseen jouduimme suunnittelemaamme reittiä muuttamaan, sillä kaikissa kaupungeissa ei aina juuri sillä hetkellä löytynyt tilaa hotelleista, kun me niihin olisimme halunneet majoittua. (Esimerkiksi Kuopio-Joensuu -väli oli tarkoitus ajaa toisinpäin, Joensuu-Kuopio, mutta Joensuun hotellit olivat niin varattuja, että reitti muuttui sitä varten. Toiseksi emme päässeet käymään Jyväskylässä ollenkaan, sillä siellä kaikki hotellit olivat täyteenbuukattuja käynnissä olevan Neste Oil Rallyn takia.)
Lähdimme matkaan syntymäpäivänäni seitsemän aikaan illalla ja saavuimme Lahteen kymmenen jälkeen. Lahdessa emme ehtineet kuin yöpyä.
Illalla kävimme pikaisesti syömässä. Hississä poikien piti aina saada painaa nappulaa. Meidän piti oikein tehdä vuorot, muuten olisi tullut kamalat kinastelut. Syömästä äkkiä nukkumaan, sillä huomenna kertyisi taas lisää kilometrejä.
Heti aamupalan jälkeen lähdimme porhaltamaan kohti Lappeenrantaa.
Lappeenrantaan saavuttuamme kirjauduimme nopeasti hotelliin ja lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Halusin muikkuja.
Mies bongasi yhdessä kauppakeskuksessa Rosson standin. Standissa mainostettiin jotakin muikkuista alkupalaa, joten sinne siis. Nämä kylmät kalannahjukset eivät kyllä minua hurmanneet, ja siksipä kateellisena katselin, kun mies rouskutti pitsaansa. ;)
Illaksi lähdimme Imatralle.
Halusimme nähdä koskinäytöksen, joka esitettäisiin joka päivä kuudelta illalla.
Olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme mainiosti nähdä, miltä koski näyttää ilman vettä.
Näytökseen oli saapunut meidän lisäksi muutama muukin.
Ja sitten - pato avattiin ja vesi lähti syöksymään koskeen Sibeliuksen sointujen tahdissa.
Pikku hiljaa
kuohut täyttivät koko kosken.
20 minuuttia, 500 000 litraa sekunnissa. Vaikuttava näky!
Joku viisas on joskus sanonut olevan kolme asiaa, joita ihminen ei kyllästy koskaan katselemaan: tuli, vesi ja nukkuva lapsi.
I agree.
Kosken yli oli mahdollista liukua tällaisella vaijeriradalla. Sai olla pää ylöspäin tai alaspäin. Pää ylöspäin vielä ymmärsin, mutta alaspäin. Iiiiks! Ja suurin osa laskijoista oli pieniä tyttöjä, sellaisia ala-asteikäisiä! Mies yritti yllyttää minuakin, mutta
voi harmi, olin liikenteessä hameessa... ;)
Koskinäytöksen jälkeen kiersimme ihastelemassa Imatran Valtionhotellia.
Halusin ehdottomasti nähdä rakennuksen livenä, sillä rakennustyyleistä jugend on minusta kaikkein kaunein. Sille ominaiset aaltoilevat ja epäsymmetriset muodot tulevat esiin Valtionhotellissakin selvästi - ja kauniisti.
Valtionhotellin on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström ja se on valmistunut vuonna 1903. Hotelli rakennettiin korvaamaan kaksi puista hotellia, jotka tuhoutuivat 1900-luvun vaihteessa tulipalossa. Hotelli on toiminut myös sotilassairaalana vuonna 1917 sekä Kannaksen armeijan esikuntana toisen maailmansodan aikaan.
Imatra-päivän lopuksi, ennen paluuta Lappeenrantaan, mies halusi kylpemään upouuteen Holiday Club Saimaaseen. Lomakeskuksesta löytyy kaikkea golfista Angry Birds -puistoon ja sen tarjonta onkin Pohjoismaiden kattavin. Lomakeskus on avattu marraskuussa 2011 vanhan Rauhan sairaalan tiloihin, joka on aiemmin toiminut psykiatrisena sairaalana sekä alkuaikoinaan 1800-luvun lopussa hotelli- ja kylpyläkeskuksena.
Vaikka Holiday Club Saimaan kylpylää, Cirque de Saimaata, on hehkutettu MTV3 uutisia myöten, olimme me miehen kanssa siihen aika pettyneitä. Olkoonkin, että kylpylä on saanut ideansa huvipuisto- ja sirkusmaailmasta, oli sen mustat katot ja seinät sekä välkkyvät valot omiaan luomaan ennemminkin migreenikohtauksen kuin rentouttavan kylpyläkokemuksen. Kun haluan mennä sirkukseen, menen sirkukseen. Kun menen kylpylään, haluan nähdä, onko vesi jossa uin, puhdasta.
Toivottavasti en kuitenkaan maalaa kylpylästä liian negatiivista kuvaa. Esimerkiksi poikamme olivat täysin haltioissaan, kun saivat leikkiä tuossa keskellä näkyvällä suihkulähdelavalla. Ja lastenaltaassa oli hauskat norsukastelukannut, joista ei olisi maltettu luopua edes "kotiin" lähtiessä.
Seuraavana aamuna meitä oli aamupalalla kuusi: äiti, isä, Arttu, Vilho, Koira ja Nalle. Ei ollut paikkaa, johon "Koila" ja "Nanne" eivät olisi päässeet mukaan.
Aamu oli valjennut jälleen aurinkoisena. Siskon kanssa oli edellisiltana soiteltu ja Porissa satoi kuulemma kaatamalla vettä. Me onnekkaat!
Lähdimme risteilemään Saimaan kanavalle.
Risteilijän sisätiloista oli helppo seurata sulun lähestymistä.
Kahden tunnin risteilyllä ehdittiin käydä kanavan ensimmäisessä sulussa, Mälkiässä. Oikealla kuvassa näkyy vanhaa kanavaa.
Kanava siis yhdistää Saimaan Suomenlahteen. Kanavassa on yhteensä kahdeksan sulkua, joista kolme on Suomen puolella ja loput viisi Venäjältä vuokratulla alueella. Mälkiä on suluista putouskorkeudeltaan suurin, 12,4 metriä.
Sisällä ollaan, portit sulkeutukoot.
Sulussa ollessamme pakokaasun katku oli suorastaan tainnuttava.
Äiti ja Vilho kanavassa.
Mitta-asteikosta saattoi seurata sulun täyttymistä.
Risteilyn jälkeen etsiskelimme satamasta lounaspaikkaa. Samalla bongattiin heppoja.
Kiva ravintola löytyi läheiseltä linnoituksen alueelta. Linnoituksen Krouvin terassilta oli mahtavat näkymät alas satamaan ja Saimaalle, mutta en kehdannut kovasti kuvata, sillä kaikissa viereisissä pöydissä oli ihmisiä.
Ja nyt niitä kunnon muikkuja, kiitos!
Ja niitä myös sain. En muista näin hyvää lounasta vähään aikaan syöneeni. Ateria oli todella, todella herkullinen ja todella iso myös. Silmät hotkaisivat kaiken saman tien, mutta napa ei pystynyt ihan samaan.
Lounaalta matka jatkui katsomaan Lappeenrannan seuraava nähtävyyttä, Hiekkalinnaa.
Tämä on kymmenes kesä, kun Hiekkalinna on kohonnut Lappeenrannan satamaan.
Aiheet ovat vaihdelleet vuosittain, tänä vuonna aiheena oli Kalevala.
Vaka vanha Väinämöinen kanteleineen laulamassa Joukahaista suohon.
Olkoonkin Kalevala kansalliseepoksemme ja kuinka arvokas tahansa, se on minusta aina ollut erityisen ankea. En edes tunne juonta kokonaan... Hiekkalinna oli nopeasti kierretty ja siirryimme jätskikiskalle, josta sai aivan varmasti Suomen suurimmat jäätelöpallot!
Lappeenrannan satama. Tässä samaisessa satamassa, muutamaa hetkeä myöhemmin, otin kuvat, joista yhden julkaisin
tässä postauksessa.
Ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa, kävi mies vielä pulahtamassa Saimaassa. Vesi oli kamalan kylmää, vaikka mies muuta väittikin!
Matka jatkui Joensuuhun - tai niin me luulimme. Matkalta koitin varata meille huonetta Joensuun Cumulukseen, mutta se oli täynnä. Päätimme sitten ajella Savonlinnan kautta Kuopioon.
Ajoimme niin läheltä Venäjän rajaa, että radiosta löytyi ihan outoja kanavia.
Savonlinnassa suunnistimme ensimmäiseksi Olavinlinnaan.
Olisin halunnut päästä tekemään kierroksen linnassa, mutta opastetut kierrokset olivat päättyneet klo 18, eikä meillä ollut mahdollisuutta jäädä odottamaan seuraavaan päivään. Lisäksi Savonlinnassa olisi ollut Nukkemuseo, jossa olisin halunnut päästä käymään, mutta senkin missasimme, koska olimme niin myöhään liikenteessä.
Mies pyysi minua ottamaan kuvan, jossa hän ikään kuin pitelisi yhtä Olavinlinnan torneista sormiensa välissä. En ihan onnistunut... :D
...mutta ei sen paremmin kyllä onnistunut mieskään.
Savonlinna vaikutti näin muutaman tunnin tutustumisen jälkeen oikein viehättävältä (kesä)kaupungilta. Ehkä palaamme joskus uudelleen, vaikkapa Oopperajuhlien aikaan.
Matka jatkui Kuopioon. Jossain siellä Etelä- ja Pohjois-Savon rajamailla bloggailin teille hiukan väliaikatietoa lomailustamme. Olimme juuri nähneet yhden hirven vasoineen ja ajelimme rauhallisesti, jos niitä vaikka loikkisi tien yli lisääkin. Pojat nukkuivat takapenkillä, aurinko laski hiljalleen ja kaikki oli niin seesteistä. Elämä oli juuri siinä, sillä hetkellä, niin täydellistä. Tuosta ajomatkasta minulle on jäänyt jotenkin aivan erityisen ihanat muistot...
To be continued.
