sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pariisin kevät

Pariisi 14. huhtikuuta 2008. Eiffel-torni ja sen ensimmäinen kerros, korkeammalle en uskaltanut. Hississä metrit ylöspäin oli kuin roviolle vietäisi. Ja jokainen askelma alaspäin kuin pääsisi palasen lähemmäs paratiisia.

Ja alhaalla, helpottuneena, maailmani meni sekaisin. Onnesta.
Elämäni mies ja se tärkeä kahden sanan kysymys.

Lupasin rakastaa elämäni loppuun saakka.





Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeleitasi omiini sopiviksi
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi 
jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni 
– ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloinkin
kun en itsekään itseäni ymmärrä, 
ja pysyä kanssani samassa huoneessa silloin
kun itse itsellenikin olen sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat
mutta kerro rakkaani silti.
Kerro usein 
jotta rakkaudenkipeä korvani kuulisi sen
minkä vapiseva sydämeni jo tietää.

- Johanna Matthiesen - 

Morsiamen pusu Saint-Malossa.

6 kommenttia: