Olemme siitä erikoinen suku (äidin puolelta), että kukaan ei omista mökkiä, enää.
Onneksi on kuitenkin kivoja mökkejä, joita voi vuokrata. Vaikka juhannukseksi.
Samaan tapaan kuin viime vuonna, tätini oli tänäkin vuonna vuokrannut mökin, jonne kokoonnuimme kolmenkymmenenneljän hengen seurueella juhlimaan juhannusta. Lähisuvussani on paljon sairaanhoitoalan ihmisiä, joten osa juhlijoista kyllä kävi välillä hoitamassa työnsä, mutta palasi sitten taas möksälle juhannuksen viettoon. Eli ei meitä ihan koko aikaa ollut 34:ää ihmistä paikalla, mutta liki.
Mökki oli vuokrattu torstaista sunnuntaihin. Meidän perhe aloitti mökkeilyn vasta perjantaina, mutta suuri osa väestä oli saapunut mökille jo torstaina. Mm. viisi urheilijaa pyörillä.
Joka päivä syötiin hyvin ja kukin oli vuorollaan vastuussa keittiöstä.
Äitini vastuulla oli kala joka päivä, hän kun haltsaa kalan kuin kalan valmistuksen täydellisesti. (Kalamiehen vaimo.)
Vaikka juhannussää oli kolea, kävi nuoriso uimassa ahkerasti joka päivä. Ja sauna oli tietysti lämpimänä aamusta iltaan.
Itse en tänä juhannuksena uskaltautunut uimaan, saunassa kävin kyllä.
Yllätys iskälle, äidiltä.
Kertsikuppirivistö, yli puolet puuttuu.
Perjantaina mun vuoro keittiössä oli aika löysä. Kaadoin kaffeet kuppiin, edes kahvia mun ei ollut tarvinnut keittää itse. :D
Isäni täytti pyöreitä juhannuksena, joten hänen kunniakseen äiti leipoi mansikkakakun. Tämä kakku ei kauaa ehtinyt vanheta, ehkä kymmenen minuuttia?
Yhtenä päivänä lähdettiin veljen kanssa melomaan. Sen verran oli kylmä, että kuljin koko juhannuksen talvitakki päällä. Enkä muuten ollut ainut! Kylmän ja tuulisen sään hyvä puoli oli se, että hyttyset eivät eksyneet juhannuksenviettoon ollenkaan. Kylmän voi karkottaa riittävällä vaatekerralla, mutta hyttysiä ei pääse pakoon vaikka olisi pukeutunut kuin mehiläiskasvattaja ja suihkuttanut päällensä pullollisen Offia. Think positive!
Törmättiin matkalla tuttuihin hauennarraajiin.
Aina kun nuotiossa oli tuli, löytyi sieltä myös meidän pikkuinen grillimaisteri.
Yötön yö ja mökki.
Öisin kisailtiin nimeä. Pelin idea on seuraava: valitaan jokin kirjain ja päätetään pelataanko naisten vai miesten nimistä. Okei, E:llä alkavat naiset. Joku ottaa aikaa (esim. 2min) ja sen aikana kirjoitetaan ylös niin monta E:llä alkavaa naisen nimeä kuin muistaa. Kun aika on mennyt, jokainen sanoo vuorollaan kirjoittamansa nimet. Jos olet muistanut sellaisen nimen, jota joku toinen ei muistanut, saat siitä pisteen. Jos kolme henkilöä ei ole mustanut sinun kirjaamaasi nimeä, saat kolme pistettä jne. Peliin tarvitaan vähintään kaksi henkilöä, ylärajaa ei ole. Jos osallistujia on monta, voi muodostaa joukkueita, kuten me teimme.
Meitin nuoriso notskilla.
Klo 01:30 melontakisa alkamassa. Taustalla tuomari soutupaatissa.
Naiset vs. miehet. Siskoni ja miehensä kanotointi ei ollut mennyt ihan putkeen (hahahah, oli meillä hauskaa, kun sitä tarinaa kuunneltiin :D) ja siitä suivaantuneina kaksi siskoani haastoivat miehensä melontakisaan. Ja naiset voitti! Olin niin ylpeä pikkusiskoistani.
Sunnuntaina ruuan jälkeen paisettiin monen litran plättytaikina. Enon vaimon kanssa vielä jatkettiin taikinaa, kun tuntui, ettei kahden litran satsi riittänyt mihinkään.
Ja komiaa tuli, kun voissa paistoi.
Mahat täynnä lättyä istahdimme autoon ja lopulta kaarsimme kotipihaan sopivasti lasten nukkumaanmenon aikaan.
Oli oikein mukava juhannus, kiitos järjestäjille! ♥
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
1 malli - 2 ylioppilaskutsua
Alla esiteltävät ylioppilaskutsut ovat viime vuoden malleja.
Nämä aikoinaan Preferitalle tekemäni kortit ovat ne, joiden kautta saan yli 90% kyselyjä ylioppilaskutsutilaajilta. Niinpä niiden mallilla on tullut tehtyä kutsu jos toinenkin.
Näidenkin korttien pohjana toimi tuo samainen, Preferitalle suunnittelemani rock-henkinen kutsukortti. Tilauksen tullessa neliönmalliset korttipohjat olivat minulta kuitenkin loppu ja kysyin, josko mallia voisi hiukan muuttaa. Värimaailma vain pidettäisi samana. Sehän sopi.
Ja uudella asettelulla kutsusta tuli tämännäköinen.
Itse tykkään tästä mallista ehkä jopa enemmän kuin siitä neliönmuotoisesta.
Viime vuonna sain kunnian tehdä kortit myös eräälle automiehelle. Toiveena oli, että kutsussa pitäisi näkyä auto ja tietysti se, että kyseessä on ylioppilaskutsu.
Kortista sai helposti ylioppilaskutsun näköisen Tiimarin valmiilla lakkitarroilla. Autoksi valikoitui Creative Expressionin vanhanmallinen biili, jonka leimailin korttiin kirkaalla embossausvärillä.
Tällä autoteemalla tein myös samanlaiset kiitoskortit tilaajalle. Se onnistui helposti tarraa vaihtamalla - kutsun tilalle tuli kiitos.
Nämä aikoinaan Preferitalle tekemäni kortit ovat ne, joiden kautta saan yli 90% kyselyjä ylioppilaskutsutilaajilta. Niinpä niiden mallilla on tullut tehtyä kutsu jos toinenkin.
Näidenkin korttien pohjana toimi tuo samainen, Preferitalle suunnittelemani rock-henkinen kutsukortti. Tilauksen tullessa neliönmalliset korttipohjat olivat minulta kuitenkin loppu ja kysyin, josko mallia voisi hiukan muuttaa. Värimaailma vain pidettäisi samana. Sehän sopi.
Ja uudella asettelulla kutsusta tuli tämännäköinen.
Itse tykkään tästä mallista ehkä jopa enemmän kuin siitä neliönmuotoisesta.
Kortista sai helposti ylioppilaskutsun näköisen Tiimarin valmiilla lakkitarroilla. Autoksi valikoitui Creative Expressionin vanhanmallinen biili, jonka leimailin korttiin kirkaalla embossausvärillä.
Tällä autoteemalla tein myös samanlaiset kiitoskortit tilaajalle. Se onnistui helposti tarraa vaihtamalla - kutsun tilalle tuli kiitos.
- - -
Molemmat yllä esitellyt kortit on tehty keskenään samalla asettelulla, mutta on se hämmästyttävää, miten kuvia ja värejä vaihtamalla kortin tunnelma on täysin toinen.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Kesä, järvi ja iltauinti
Joku saa loistoidean, tänään heitetään talviturkit. Mennään iltauinnille!
Ajetaan järvelle.
Kastetaan isovarvas veteen. Kylmää!
Tänne asti tultiin, kukaan ei kyllä lähde talviturkissa takaisin kotiin.
Ja sinne se talviturkki läks. Tästä se taas lähtee, uimakausi.
Kesä ♥
tiistai 27. toukokuuta 2014
Valmis!!!
Maanantaina avattiin pullo, jonka avaamista on säästetty erityisen spesiaalia tapahtumaa varten.
Olen ollut kouluni kirjoilla taas keväästä asti. Koulussa minun ei ole tarvinnut istua, mutta kevään aikana olen suorittanut muutaman aikanaan kesken jääneen kurssin kirjallisin essein ja raportein. Maanantaina sain ohjaavalta opettajaltani viestin, että täytäpä kiireen vilkkaa tutkintotodistushakemukset, tutkintooni vaadittavat opintopisteet on kasassa ja niitä on jopa 1,5 yli sen mitä tarvitaan. Mitä ihmettä, enhän ollut tehnyt juuri mitään! Oliko valmistumiseni ollut noin pienestä kiinni koko ajan?
Viesti tuli työpaikkalle. Ihan pikkuisen kävin kahvihuoneessa hyppimässä!
Kymmenen vuoden ammattikorkeakouluopiskelu on vihdoin takana. Hävettävän pitkä aika, mutta onhan tässä ollut opiskelujen aloituksen ja lopetuksen välissä monenlaisia isoja elämänmuutoksia. On menty kihloihin ja naimisiin, rakennettu talo, sairastuttu vakavasti (minä), saatu vakituinen työpaikka, odotettu ja synnytetty yhdet kaksoset, aloitettu talon nro2 rakennusprojekti... Ja näin sen kuuluu ollakin, life goes on, Anna se aina vain on viisi minuuttia myöhässä.
Ja hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni? ;)
Ja avattiin tietysti se spesiaali, alkuvuotiselta Israelinmatkalta asti säästetty pullo.
Pojille ostimme tällä kertaa ihan oman pullon, he kun meinasivat äitienpäivänä juoda Proseccoa kuten aikuiset.
Lisäksi pojat saivat omat sammakkoleivokset. Näistä syötiin jopa yksi kokonainen lusikallinen. Äitiä ei silti harmittanut yhtään, että joutui vähän auttamaan sammakkoleivoksien syömisessä.
Sammakon jälkeen odotti oma jälkiruoka pikarissa. Ja voi, hyvin upposi alas sekin.
Tällaisena päivänä makeaa saa syödä mahan täydeltä ja kahvi kuuluu juoda virallisesta kahvikupista alustasseineen.
Tunteeni ovat melko sekavat mutta päällimmäisenä tunnen suurta kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekivät valmistumiseni mahdolliseksi.
Johanna, Eila ja mieheni, kiitos, että olette olemassa! Kiitos, että olen vihdoin tradenomi!
Olen ollut kouluni kirjoilla taas keväästä asti. Koulussa minun ei ole tarvinnut istua, mutta kevään aikana olen suorittanut muutaman aikanaan kesken jääneen kurssin kirjallisin essein ja raportein. Maanantaina sain ohjaavalta opettajaltani viestin, että täytäpä kiireen vilkkaa tutkintotodistushakemukset, tutkintooni vaadittavat opintopisteet on kasassa ja niitä on jopa 1,5 yli sen mitä tarvitaan. Mitä ihmettä, enhän ollut tehnyt juuri mitään! Oliko valmistumiseni ollut noin pienestä kiinni koko ajan?
Viesti tuli työpaikkalle. Ihan pikkuisen kävin kahvihuoneessa hyppimässä!
Kymmenen vuoden ammattikorkeakouluopiskelu on vihdoin takana. Hävettävän pitkä aika, mutta onhan tässä ollut opiskelujen aloituksen ja lopetuksen välissä monenlaisia isoja elämänmuutoksia. On menty kihloihin ja naimisiin, rakennettu talo, sairastuttu vakavasti (minä), saatu vakituinen työpaikka, odotettu ja synnytetty yhdet kaksoset, aloitettu talon nro2 rakennusprojekti... Ja näin sen kuuluu ollakin, life goes on, Anna se aina vain on viisi minuuttia myöhässä.
Ja hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni? ;)
Pidemmittä puheitta juhlatunnelmiin:
Tein halloumi-avokadosalaattia, jonka kylkeen rullattiin muutama siivu kylmäsavustettua lohta. Nam!Ja avattiin tietysti se spesiaali, alkuvuotiselta Israelinmatkalta asti säästetty pullo.
Pojille ostimme tällä kertaa ihan oman pullon, he kun meinasivat äitienpäivänä juoda Proseccoa kuten aikuiset.
Lisäksi pojat saivat omat sammakkoleivokset. Näistä syötiin jopa yksi kokonainen lusikallinen. Äitiä ei silti harmittanut yhtään, että joutui vähän auttamaan sammakkoleivoksien syömisessä.
Sammakon jälkeen odotti oma jälkiruoka pikarissa. Ja voi, hyvin upposi alas sekin.
Tällaisena päivänä makeaa saa syödä mahan täydeltä ja kahvi kuuluu juoda virallisesta kahvikupista alustasseineen.
Tunteeni ovat melko sekavat mutta päällimmäisenä tunnen suurta kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekivät valmistumiseni mahdolliseksi.
Johanna, Eila ja mieheni, kiitos, että olette olemassa! Kiitos, että olen vihdoin tradenomi!
tiistai 20. toukokuuta 2014
3-vuotiaita ja maman asua
Lauantaina juhlittiin ystäväni tyttären 3-vuotissynttäreitä.
Vitsit, kuinka hienon kakun äiti oli synttärisankarille leiponut. Ja sankarin asu, sekin on äidin itse tekemä (klik).
Cake popsit olivat meidän poikien mieleen. Jossain vaiheessa kahvitteluja huomasin, että suurin osa tikuista oli heidän ympäristössään. Hih!
Tiesin, että herrat haluaisivat päästä puhaltamaan kynttilät kakun päältä. Heidän vuoronsa kuitenkin meni jo tältä keväältä. Niinpä varauduin puhalteluun toisenlaisilla kikoilla. Saippuakuplat ovat meillä ihan must tällä hetkellä.
Vaikka lauantaina saatiin jo esimakua kunnon kesästä, oli tuuli sen verran kova, että poitsuilla oli vielä talvitakit päällä. Oi, miten olin onnellinen, kun seuraavana päivänä sain laittaa ulsterit kesäsäilöön.
Peukut pystyyn, ettei niitä enää tänä kesänä tarvitse kaivaa esille...
Suloinen synttärisankari. Ensimmäisenä oli halunnut kutsua juhliinsa meidän kaksoset. Ihana!
Paitakin on uusi, Espritiltä. Kello Thomas Sabon, ballerinat O.i.s.in ja vyö Piecesin.
Kivaa tiistaita!
Vitsit, kuinka hienon kakun äiti oli synttärisankarille leiponut. Ja sankarin asu, sekin on äidin itse tekemä (klik).
Cake popsit olivat meidän poikien mieleen. Jossain vaiheessa kahvitteluja huomasin, että suurin osa tikuista oli heidän ympäristössään. Hih!
Tiesin, että herrat haluaisivat päästä puhaltamaan kynttilät kakun päältä. Heidän vuoronsa kuitenkin meni jo tältä keväältä. Niinpä varauduin puhalteluun toisenlaisilla kikoilla. Saippuakuplat ovat meillä ihan must tällä hetkellä.
Vaikka lauantaina saatiin jo esimakua kunnon kesästä, oli tuuli sen verran kova, että poitsuilla oli vielä talvitakit päällä. Oi, miten olin onnellinen, kun seuraavana päivänä sain laittaa ulsterit kesäsäilöön.
Peukut pystyyn, ettei niitä enää tänä kesänä tarvitse kaivaa esille...
Suloinen synttärisankari. Ensimmäisenä oli halunnut kutsua juhliinsa meidän kaksoset. Ihana!
Kotimatkalla pysähdyttiin kuvaamaan maman asu.
Ostin menneellä viikolla itselleni elämäni toiset Levikset. Ensimmäisistä on aikaa 20 vuotta! Ne ensimmäiset sain joskus 90-luvun alussa kummitädiltä synttärilahjaksi. Olin 8-vuotias. Vitsit, että ne oli hienot! Puntteja piti kääntää sisälle, kasvuvaraa piti olla. Käytin farkut niin puhki, että ne rispaantuivat lahkeista, taskunsuista ja polvista. Niin siinä kävi jo ennenvanhaan, Levikset repee... Näistä toivottavasti ymmärrän luopua ennen repeämisiä ja rispaantumisia. Paitakin on uusi, Espritiltä. Kello Thomas Sabon, ballerinat O.i.s.in ja vyö Piecesin.
---
Mulla on tänään lomapäivä ja olen varannut sen itseni hemmottelulle. Kampaajalle, sokerointiin ja kulmien kestopigmentointiin käypi tieni. Jauh!Kivaa tiistaita!
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Soon kesä ny!
Niin, tulin vaan kertomaan, jos ette oo huomanneet. ;)
Ja mitäs mä tein kesän ensimmäisenä päivänä?
- Otin aurinkoa niin kauan, että sain aurinkoihottumaa
- Söin kolme jäätelöä!
- Pesin terassin
- Heitin virveliä
- Join kahvit luonnon helmassa
- Ajoin auringonlaskuun
Oispa aina kesä!
Ja mitäs mä tein kesän ensimmäisenä päivänä?
- Otin aurinkoa niin kauan, että sain aurinkoihottumaa
- Söin kolme jäätelöä!
- Pesin terassin
- Heitin virveliä
- Join kahvit luonnon helmassa
- Ajoin auringonlaskuun
Oispa aina kesä!
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Äitienpäivän kukkaset
Kaksi pienempää: Äitiiiiiii, herää jo! Iskä on tehnyt sulle ruokaa.
Yksi isompi: Herätys, vaimo. Tuu aamupalalle, kaadan meille kahvia, kaikki muu onkin jo valmiina...
Voi miten ihanaa on herätä valmiiksi katettuun aamiaispöytään! Voi miten ihanaa on, että joku on muistanut lempikuoharisi, hankkinut sitä ja kaatanut sitä lasiisi ennen kuin tulee herättämään sinut. Voi miten ihanaa on, että joku on paistanut pekonit rapeiksi ja pilkkonut kurkut, tomaatit, paprikat, purjot ja salaatit ja sinä saat vain rakentaa sellaisen voileivän kuin haluat. Voi miten ihanaa on, että saa istua aamiaispöydässä monta tuntia oman perheen kanssa. Voi miten ihanaa on, että on oma perhe!
Voisin aloittaa aamuja näin useamminkin kuin kerran vuodessa. ;)
Lauantaina mies kuljetti minua kaupasta toiseen. Ja jokaisesta halusin äitienpäivälahjaksi kukkia.
Keltaisia koristamaan keittiön pöytää.
Violetteja olohuoneeseen.
Takapihalle uutuusväri purukumia ja etupihalle keltalilaa.
Kaikkein kauneimmat kukat olivat kuitenkin ne, joita ei kaupasta saa.
Poikien itse äidille askartelemat.♥
Äitienpäiväilta huipentui grillijuhliin ja siihen, että sain oman äidin kylään.
Kiitos elämästä, Äiti!
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
- Lauri Viita -
Yksi isompi: Herätys, vaimo. Tuu aamupalalle, kaadan meille kahvia, kaikki muu onkin jo valmiina...
Voi miten ihanaa on herätä valmiiksi katettuun aamiaispöytään! Voi miten ihanaa on, että joku on muistanut lempikuoharisi, hankkinut sitä ja kaatanut sitä lasiisi ennen kuin tulee herättämään sinut. Voi miten ihanaa on, että joku on paistanut pekonit rapeiksi ja pilkkonut kurkut, tomaatit, paprikat, purjot ja salaatit ja sinä saat vain rakentaa sellaisen voileivän kuin haluat. Voi miten ihanaa on, että saa istua aamiaispöydässä monta tuntia oman perheen kanssa. Voi miten ihanaa on, että on oma perhe!
Voisin aloittaa aamuja näin useamminkin kuin kerran vuodessa. ;)
Lauantaina mies kuljetti minua kaupasta toiseen. Ja jokaisesta halusin äitienpäivälahjaksi kukkia.
Keltaisia koristamaan keittiön pöytää.
Violetteja olohuoneeseen.
Kaikkein kauneimmat kukat olivat kuitenkin ne, joita ei kaupasta saa.
Poikien itse äidille askartelemat.♥
Äitienpäiväilta huipentui grillijuhliin ja siihen, että sain oman äidin kylään.
Kiitos elämästä, Äiti!
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
- Lauri Viita -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













































