tiistai 27. toukokuuta 2014

Valmis!!!

Maanantaina avattiin pullo, jonka avaamista on säästetty erityisen spesiaalia tapahtumaa varten.

Olen ollut kouluni kirjoilla taas keväästä asti. Koulussa minun ei ole tarvinnut istua, mutta kevään aikana olen suorittanut muutaman aikanaan kesken jääneen kurssin kirjallisin essein ja raportein. Maanantaina sain ohjaavalta opettajaltani viestin, että täytäpä kiireen vilkkaa tutkintotodistushakemukset, tutkintooni vaadittavat opintopisteet on kasassa ja niitä on jopa 1,5 yli sen mitä tarvitaan. Mitä ihmettä, enhän ollut tehnyt juuri mitään! Oliko valmistumiseni ollut noin pienestä kiinni koko ajan?
Viesti tuli työpaikkalle. Ihan pikkuisen kävin kahvihuoneessa hyppimässä!

Kymmenen vuoden ammattikorkeakouluopiskelu on vihdoin takana. Hävettävän pitkä aika, mutta onhan tässä ollut opiskelujen aloituksen ja lopetuksen välissä monenlaisia isoja elämänmuutoksia. On menty kihloihin ja naimisiin, rakennettu talo, sairastuttu vakavasti (minä), saatu vakituinen työpaikka, odotettu ja synnytetty yhdet kaksoset, aloitettu talon nro2 rakennusprojekti... Ja näin sen kuuluu ollakin, life goes on, Anna se aina vain on viisi minuuttia myöhässä.

Ja hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni? ;)

 Pidemmittä puheitta juhlatunnelmiin:
Tein halloumi-avokadosalaattia, jonka kylkeen rullattiin muutama siivu kylmäsavustettua lohta. Nam!

Ja avattiin tietysti se spesiaali, alkuvuotiselta Israelinmatkalta asti säästetty pullo.

 
Pojille ostimme tällä kertaa ihan oman pullon, he kun meinasivat äitienpäivänä juoda Proseccoa kuten aikuiset.

Lisäksi pojat saivat omat sammakkoleivokset. Näistä syötiin jopa yksi kokonainen lusikallinen. Äitiä ei silti harmittanut yhtään, että joutui vähän auttamaan sammakkoleivoksien syömisessä.

Sammakon jälkeen odotti oma jälkiruoka pikarissa. Ja voi, hyvin upposi alas sekin.
Tällaisena päivänä makeaa saa syödä mahan täydeltä ja kahvi kuuluu juoda virallisesta kahvikupista alustasseineen.

Tunteeni ovat melko sekavat mutta päällimmäisenä tunnen suurta kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekivät valmistumiseni mahdolliseksi.
Johanna, Eila ja mieheni, kiitos, että olette olemassa! Kiitos, että olen vihdoin tradenomi!

8 kommenttia:

  1. Onnea! Siitä on tosiaan jo kymmenen vuotta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikka kuinka haluaisin seota laskuissa, niin pyöreä kymppi tulis tänä syksynä täyteen. :D

      Poista
  2. Olen niiin iloinen ja onnellinen puolestasi♥♥:) ja ylpeä, vaikka tiesin, et periksi et kyllä anna ikinä :)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas ystävä!!! ♥♥♥ Ihanaa, kun sä luotat muhun asiassa kuin asiassa! pus :) ♥

      Poista
  3. Tää on kyllä edelleenkin yksi kesän parhaista uutisista ! :) ONNEA rakas ystävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mari, me odotellaan täällä kesän parhaita uutisia teidän suunnalta! ♥ Ja kiitos onnitteluista rakas ystävä!

      Poista